Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Nathaniel Lochlan

Etunimi Nathaniel Arthur Ikä 40-vuotias
Sukunimi Lochlan Syntymäaika 17.9.1978
Kutsumanimi Nathan, Nath Suuntautuminen heteroseksuaali
Sukupuoli mies Tautiryhmä immuuni

LUONNE

Nathaniel on perusolemukseltaan melko hermostunut ja harmiton tyyppi. Hän on erittäin tarkkaavainen ja aina varuillaan, jopa siihen pisteeseen asti että se on haitallista hänelle itselleen. Mies on hiukan ujo ja pidättäytyväinen, mutta hermostuneena hän saattaa päästää suustaan vaikka minkälaisen puheripulin, joten hiljainen hän ei kuitenkaan ole. Nathan ei selvästikään ole itse tiedostanut kuinka suurikokoinen ja vaikuttava mies hän on, sillä hän on melko alistuva ja heikkotahtoinen, eikä uskalla yleensä pistää mihinkään vastaan. Ei hän oikeastaan pelokas ole, mutta pyrkii välttelemään konfliktia hyvin pitkälle. Tietenkin pelottavassa tai uhkaavassa tilanteessa Nathaniel on pelokas, ellei kyseessä sitten ole tilanne joka uhkaa hänelle jotakuta tärkeää henkilöä. Silloin mies löytää itsestään rohkeamman puolen, ja puolustaa läheisiään hanakasti, vaikka se tarkoittaisikin jotain ikävää hänelle itselleen. 

Nathaniel on ystävällinen ja melko sosiaalinen, ja kun hän pääsee alkujännityksestä yli kuoriutuu hänestä erittäin mukava ja puhelias ystävä. Hän saattaa olla hiukan kiusallinen sosiaalisissa tilanteissa, mutta yleensä mies pääsee siitä itse yli vain naurahtamalla. Nathan puhuu mielellään itseään kiinnostavista aiheista, ja niihin päästessään uppoaakin monesti täysin omaan maailmaansa, unohtaen harmillisesti samalla kaiken muun. Sen takia hänestä saattaa saada hiukan sellaisen kuvan, kuin Nathaniel ei välttämättä välittäisi muista juurikaan, ja olisi itsekeskeinen. Se ei kuitenkaan ole totta, mies vain innostuu joskus liikaa, jos joku haluaa kuulla hänen nörttimäisistä mielenkiinnonkohteistaan. 

Darlow’n tilanne on Nathanielille erittäin stressaava. Hän nauttii järjestyksestä ja puhtaudesta, joskus jopa aivan liikaakin. Ennen kaupunkiin tuloaan Nathan saattoi viettää pitkiä aikoja päivässään siinä, että hän puhdisti tai järjesteli jotain. Tämä lievä pakko-oireisuus on hiukan helpottanut Darlow’ssa, vaikka vieläkin likainen työympäristö stressaa Nathania. Hän vihaa kaikkea likaista muutenkin, ja pelkää saastuneita tiloja ja ympäristöä lähinnä tautien pelossa. Tästä hän pääsee yleensä yli lähinnä hammasta purren tai pyrkien siivoamaan tilan. Kaupungissa vietetty aika on kuitenkin ollut melko hyvää siedätyshoitoa tähänkin ongelmaan. 
 

ULKONÄKÖ

Face claim / Tom Ellis

Vaikka Nathaniel onkin fyysisesti vaikuttavan kokoinen ja näköinen mies, hänen yleensä hermostunut olemuksensa tekee hänestä helposti lähestyttävän ja harmittoman oloisen. Melkein 190 senttimetriä pitkä mies on harteikas ja yllättävän lihaksikas, vaikka hänen vaatteensa eivät sitä paljastaisikaan. Nathaniel on hyväkuntoinen, ja pyrkiikin mahdollisimman terveellisiin elämäntapoihin. Hänen ihonsa on melko vaalea, ja siinä on lämmin sävy. Nathanilla on useita pisamia niin hänen kasvojensa kuin ylävartalonsakin alueella. Miehellä ei ole suuria arpia tai tatuointeja. 

Nathanielin kasvonpiirteet ovat maskuliiniset, mutta niissä on myös pehmeitä piirteitä. Hänen nenänsä on suurehko, ja leuka vahva. Miehen silmät ovat tummanruskeat, ja niitä reunustaa tummat ripset. Hänen kulmakarvansa ovat tummat ja paksut, ja melko suorat. Miehen kasvot ovat ilmeikkäät, ja vaikka levossa hänen kasvoillaan ei olekaan juuri ryppyjä, niitä ilmestyy lähinnä hänen otsalleen ja silmien ympärille Nathanin hymyillessä tai ilmehtiessä muuten. Hänen leukaa ja kaulaa peittää tumma sänki, joka on päässyt kasvamaan melko tiheäksi, lyhyeksi parraksi. Nathaniel pyrkii kuitenkin ajamaan sänkensä lyhyeksi mahdollisimman usein, mutta ei ikinä aja kasvojaan kokonaan karvattomiksi. 

Nathanin mustat, paksut hiukset on leikattu yleensä lyhyiksi. Ne kihartuvat luonnollisesti, mutta yleensä ne ovat niin lyhyet, ettei sitä välttämättä huomaa. Darlow’ssa hän ei kuitenkaan ole vaivautunut leikkaamaan hiuksiaan, joten ne ovat kasvaneet parin kuukauden aikana hiukan pidemmiksi, ja alkavat jo kihartua hiukan. Nathanielin hiukset ovat sivuilta lyhyemmät kuin päältä, ja ne sulautuvat hänen partaansa. 

Nathaniel pukeutuu Darlow’ssa DA.C.R.A:n tarjoamiin varusteisiin. Se on musta uniformu, joka ei kuitenkaan ole yhtä armeijamainen kuin monilla muilla järjestön jäsenillä. Hänellä on musta, paksu takki, jonka selässä lukee harmailla kirjaimilla DA.C.R.A, ja sen alla yleensä jonkinlainen pitkähihainen - sekin väriltään musta tai jokin muu tumma. Jalassa Nathanilla on mustat, kestävät  reisitaskuhousut ja mustat armeijamaiset varsikengät. Hänen vaatteensa ovat lämpimät ja kestävät säätä ja kulutusta hyvin. Mukanaan Nathanielilla ei ole siviilivaatteita, vaan lähinnä muutama vaihtokerta. Nathanilla on mukana pipo, jonka mies vetää päähänsä kylmällä säällä, ja hänellä on aina päässään mustaraamiset silmälasit, joita ilman hän on melko sokea. 
 

HISTORIA

Nathaniel syntyi ja kasvoi Iso-Britanniassa. Hänen perheensä, eli vanhemmat ja kaksi siskoa, asuvat siellä vieläkin. Hänen lapsuutensa oli mukava, eikä kovinkaan tapahtumarikas. Mies menestyi hyvin akateemisesti, ja suuntasikin pian lääketieteen pariin. Nathan opiskeli itsensä lääkäriksi Iso-Britanniassa, mutta muutti sitten töiden ja jatkokoulutuksen parissa Yhdysvaltoihin. Hän vietti useita vuosia opiskelujensa ja tutkimuksen parissa useissa eri kaupungeissa. 

Nathanin elämässä ei missään vaiheessa ollut juuri mitään muuta kuin opiskelu ja työt. Hän heittäytyi täysin niihin, eikä hän jättänyt juurikaan aikaa suhteille, ystäville tai vapaa-ajan harrastuksille. Ei se Nathanieliä oikeastaan haitannut, sillä hän nautti siitä mitä hän teki työkseen. Toki hän oli joskus yksinäinen, varsinkin kun hänen perheensä asui aivan toisessa maassa meren toisella puolella. Mies kuitenkin pärjäsi hyvin yksin, ja menestyi alallaan. Se teki Nathanielin onnelliseksi. Äiti oli hiukan huolissaan, kun pian neljäkymppinen mies ei ollut vieläkään esitellyt yhtäkään naisystävää, eikä edes vaikuttanut suunnittelevansa perheen perustamista. 

Kuullessaan Darlow’ssa löytyneestä taudista, Nathaniel kiinnostui asiasta heti. Hänen mielenkiintonsa laski kuitenkin hiukan, kun hän sai tietää kuinka vaarallinen tauti olikin kyseessä, ja miten kaupunki eristettiin. Nathan seurasi tilannetta kuitenkin tiukasti mediassa, sillä lääkärinä ja tutkijana tämä oli erikoinen ja kiinnostava tilanne, ja hän halusi tietää mitä tulisi tapahtumaan. Oli kuitenkin melko yllättävää, kun DA.C.R.A otti Nathanieliin yhteyttä, ja kysyi olisiko mies kiinnostunut lähtemään kaupunkiin tutkimaan tilannetta. 

Tarjous oli pelottava, eikä Nathaniel ensin halunnut suostua siihen. Jos hän lähtisi Darlow’hin, hän ei välttämättä pääsisi takaisin pois kaupungista pitkään aikaan. Mutta samalla, tämä oli ainutkertainen tilaisuus, eikä hänellä oikeastaan ollut juuri mitään menetettävää; eihän hänellä ollut parisuhdetta tai perhettä, joka jäisi jälkeen. Joten hetken pohdittuaan asiaa, Nathaniel lopulta päätti että hän lähtisi kuitenkin kaupunkiin. Hän oletti tehtävänsä olevan vain taudin tutkiminen ja sairastuneiden hoitaminen, joten Nathan oli jopa hiukan innoissaan. Kovinkaan moni ei saanut tätä tilaisuutta, joten tämä oli erityistä. 

Nathaniel kävi testeissä, ja sai kuulla olevansa luultavasti immuuni taudille, joten hänen olisi turvallista lähteä kaupunkiin. Hän sai hiukan koulutusta hätätilanteiden varalta, ja oppi esimerkiksi tuliaseen käytön perusasiat - vaikka on vieläkin erittäin epävarma aseiden lähellä, ja omistaa todella huonon sihdin. Nathan lähti kaupunkiin noin 10 kuukautta kaupungin eristämisen jälkeen, pienen sotilasjoukon, eli "Ghost" ryhmän, mukana ainoana tutkijana/lääkärinä. Sisällä mies koki järkytyksen nähdessään millaisessa kunnossa kaupunki ja sen asukkaat oikeasti olivatkin. Ei hän ollut osannut odottaa, kuinka kauheaan kaaokseen niinkin suuri kaupunki olisi ehtinyt ajautua. Toinen järkytys oli, kun hän sai kuulla mutanteista, ja siitä miten hänen haluttiin tutkivan vain niitä. 

Nathaniel ei ole ehtinyt olemaan Darlow’ssa kovinkaan pitkään, ja hän on vieläkin hermostunut ja varautunut alueella. Kaupunki on hänelle vieras ja uhkaava paikka, täynnä kaikenlaisia vaaroja. Nathan ei tunne myöskään oloaan enää kovinkaan mukavaksi työtehtävässään, sillä hän ei päässytkään tutkimaan tautia ja sen parannuskeinoa yhtä paljon kuin mitä hän olisi halunnut. Sen sijaan että hän voisi omistautua auttamaan Darlow’n asukkaita, hänet melkein pakotetaan tutkimaan mutantteja. Nathaniel kulkee vieläkin samassa ryhmässä mukana, eikä ole juurikaan jutellut kenenkään selviytyjän kanssa, ellei lasketa niitä muutamaa mutanttia, keitä hän on tutkinut. 
 

LISÄTIETOJA

  • Nathaniel työskentelee DA.C.R.A:n kanssa Ghost -nimisessä ryhmässä, mutta ei sotilaana vaan tutkijana sekä lääkärinä. Nathaniel tutkii tautia, ja hän haluaisi kovasti selvittää sille parannuskeinon ja auttaa asukkaita. DA.C.R.A kuitenkin painostaa häntä vain tutkimaan mutantteja, vaikka mies itse ei pidä sitä niin kiireellisenä asiana. 
     
  • Nathaniel esittäytyy Nathanielina, mutta ei välitä oikeastaan kutsuuko häntä sitten lempinimellä tai ei. Töissä ja DA.C.R.A:n jäsenten parissa häntä kutsutaan Tri (tohtori) Lochlaniksi. 
     
  • Nathaniel majailee DA.C.R.A:n Ghost ryhmän kanssa esikaupungissa sijaitsevassa asunnossa, joka toimii tällä hetkellä heidän päämajanaan. Sinne on tuotu jonkin verran tarvikkeita ja koneita taudin ja mutaatioiden tutkimiseen, sekä lääkitsemiseen. Nathan poistuu yleensä asunnosta vain muiden mukana, tai liikkuu vain hyvin lähellä asuntoa.
     
  • Nathaniel puhuu vahvalla brittiaksentilla.


Tavaraluettelo: reppu, radiopuhelin, suuri ensiapupakkaus, laukku täynnä lääketieteellisiä työkaluja, muistivihko ja kynä, hätäsoihtu, pähkinäpussi, teepaketti, kaksi romaania

Lisätty: 29.11.2018
Pelaaja: Trithan

VIESTIT

12.1 / Palkinnoksi joulukalenterin ensimmäiseen luukkuun osallistumisesta Nathaniel saa toisen romaanin ja paketillisen teetä! 

24.12 / Hyvää joulua!

SUHTEET

-

Muuta

Joulun muistelmia

Pöydältä kovalla ryminällä tippuvat kirjat hätkähdyttivät tummatukkaisen miehen unestaan. Unenpöpperöisenä mutta säikähtäneenä Nathaniel kohotti päätään, ja vilkuili ympärilleen varautuneena. Mies tajusi ryminän johtuneen vain kirjoista, ja hän huokaisi hiljaa, nojaten tuolissaan taaksepäin. Hän oli näköjään taas nukahtanut kesken opiskelujensa, pahus. Nathan hieroi kasvojaan ja työnsi silmälasinsa takaisin kasvoilleen, noussen sitten jäykästi seisomaan. Seinäkello näytti kello yhtä yöllä - mies oli ehtinyt näköjään nukkua ainakin pari tuntia. Nathaniel poimi lattialle pudonneet kirjat ja laski ne varovaisesti pöydälle, pyyhkäissen päälimmäisen kantta. Hänen täytyisi imuroida, asunto alkoi olla pölyinen. 

Nathanielin huomion pölystä vei kuitenkin pian pöydällä lojuvan puhelimen syttyvä näyttö. Se ilmoitti kahdesta vastaamattomasta puhelusta ja ääniviestistä, ja mies kurtisti kulmiaan. Kuka oli soitellut hänelle tähän aikaan illasta? Nathan nosti puhelimen, ja pyyhkäisi ilmoituksen peukalollaan auki. Lukitusnäyttö vaihtui, ja hän näki aloitusnäyttönsä. Nathaniel ei ollut koskaan vaihtanut puhelimen oletustaustakuvaa mihinkään muuhun, mutta kaikki sovellukset oli lajiteltu tarkasti omiin kansioihinsa. Ei ollut vaikeaa löytää siis puheluja, jotka mies avasi. Äiti oli soittanut kahdesti, ensimmäisen kerran kaksi tuntia sitten. Miksi äiti oli soittanut? He eivät olleet puhuneet viikkoihin, ja siihen suurin syy oli hänen kiireinen elämäntapansa. Katumus pisti Nathanielin sydäntä, kun hän poisti ilmoitukset vastaamattomista puheluista, ja mies avasi ääniviestinsä. 

“Hei, Nath. Äiti tässä”, hänen äitinsä hiljainen ääni kuului puhelimen kaiuttimesta. Nathaniel puri huultaan, ja asteli olohuoneeseensa, pitäen katseensa puhelimessaan. 
“Et vastannut, kun yritin soittaa sinulle. Sinulla taitaa olla taas kiire, kuten aina… No, ei se haittaa, tiedän että teet tärkeää työtä. Isä ja minä olemme ylpeitä sinusta. Ja Elise ja Harriet myös, tietenkin”, kuullessaan siskojensa nimet, Nathaniel ei voinut vastustaa pientä hymyä joka löysi tiensä hänen huulilleen. Mies painoi viestin sitten tauolle, ja laski puhelimen sohvapöydälle. Hän halusi teetä. Nathaniel jätti puhelimensa sohvapöydälle, ja asteli sitten keittiöön, pistäen veden kiehumaan. Samalla kun hän odotteli veden kuumenemista, mies asetteli muut teetarvikkeet valmiiksi esiin, ja asteli keittiön ikkunan luokse katselemaan kaupunkia, joka avautui siellä. Vaikka kello olikin jo paljon, hän näki valoja jokapaikassa. Monessa ikkunassa oli jouluvalot. Joulu oli mukavaa aikaa, harmi vain ettei Nathaniel voinut viettää sitä perheensä kanssa. Taas mies tunsi pienen katumuksen kiristävän jossain sisällään, mutta hän ei antanut sen haitata itseään. Kuten äitikin sanoi, hän teki tärkeää työtä, joka ei voinut odottaa. 

Teenkeitin naksahti kovaäänisesti, ilmoittaen veden olevan tarpeeksi kuumaa. Nathaniel palasi sen ääreen, ja kaatoi itselleen teetä suureen kuppiin. Vanhemmat olivat lähettäneet hänelle pari päivää sitten paketin, josta oli ilmestynyt joululahjaksi joulumausteista teetä. Se oli erittäin hyvä lahja, sillä hänen teevarastonsa oli päässyt tyhjenemään viimeviikolla, ja amerikkalaisten tee oli miehen mielestä ällöttävää. 
Höyryävän teekuppinsa kanssa Nathaniel asteli takaisin olohuoneeseen, ja painoi sitten ääniviestin taas päälle. Hänen äitinsä ääni kuului taas, kun hän kertoi:
“Harrietista puheenollen, hän joutui sairaalaan aiemmin tänään”, nämä sanat saivat Nathanielin jähmettymään. Miksi ihmeessä hänen siskonsa oli sairaalassa? Harriet oli juuri mennyt kihloihin tulevan aviomiehensä kanssa, ja odotti nyt pariskunnan ensimmäistä lasta. Nathanielista tulisi eno, eikä mies malttanut odottaa. 
“... mutta älä huoli, lääkärit sanovat ettei kyseessä ole mitään vaarallista. Harriet ja vauva ovat kunnossa”, äiti jatkoi, ja Nathaniel huokaisi helpotuksesta. Oli vaikeaa asua niin kaukana perheestään. Hän ei voinut olla siskonsa tukena, kun hän sitä tarvitsi, ja tärkeät pyhätkin piti viettää yksin, erossa kaikkein rakkaimmista. 
“No, annan sinun jatkaa mitä ikinä olitkaan tekemässä. Toivottavasti pakettisi tuli perille, muista että saat avata sen vasta huomenaamuna”, äidin sanat saivat Nathanielin hymähtämään. Äiti tiesi kyllä, ettei Nathaniel voisi odottaa paketin avaamista, mutta toivottavasti tuo ei tiennyt että oli jo liian myöhäistä. 
“Soitathan huomenna, olisi mukavaa kuulla sinustakin”, äidin ääni katosi sitten ja lyhyt piippaus ilmoitti ääniviestin loppuneen. Nathaniel sulki puhelimen näytön, ja katsoi höyryävää teekuppiaan, haistaen teen herkullisen tuoksun, joka muistutti häntä kodista, ja kaikista aiemmista jouluista, mitä hän oli perheensä kanssa viettänyt. Oli tosiaan sääli, että nyt hänen tutkimuksensa piti hänet niin kaukana heistä. Mielessään Nathaniel kuitenkin lupasi itselleen, että hän viettäisi kaikki tulevat joulut perheensä luona, eikä hän antaisi minkään olevan liian suuri este.

©2019 < mσrвus > - suntuubi.com