Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

toiminta

Chat

Pelaajille

roolipeli tapahtumat liikkeet yhteisöt ideat

pelissä


VUODENAIKA JA SÄÄ
  • vuodenaika: talvi
  • päivisin -5°c / öisin -8°c
  • tuulista / lumisadetta

TAPAHTUMAT
  • 27.11 / Sähkökatkos koko Darlow'n alu- eella / Koskee kaikkia pelejä! NEW
  • Lue lisää

 

 

 

 

 

Roolipeli

normaali roolipeli pikkujoulut

 1  2  3  4  >

Nimi

Kotisivut

Sähköposti

Kommentit
Roskapostisuojaus: Paljonko on seitsemän miinus neljä?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)
Yksityinen  

Nimi: Cualacino

14.01.2019 18:06
August Cardei - läntinen keskusta

August naurahti hieman toisen todetessa hänen olevan hiljainen. Oliko se muka niin ilmiselvää? Hän ei kuitenkaan keksinyt mitään kommentoitavaa, joten hiljaisuus asettui kaksikon välille.

Hetken päästä hiljaisuuden rikkoi, kun nainen esitteli itsensä ja kysyi vuorostaan Augustin nimeä.
“Gust”, hän esitteli itsensä lyhyesti lempinimellään, kuten oli tottunut tekemään. Hän oli August lähinnä virallisissa tilanteissa ja tietysti pienempänä silloin, kun hänen äitinsä oli ollut vihainen pojalleen. Sitä tosin toisen ei tarvinnut tietää, joten lyhyt esittäytyminen sai riittää. August kuitenkin tunsi kiusalliseksi ajatuksen siitä, että jättäisi sanansa siihen. Siispä hän päätti kysyä ensimmäisen kysymyksen, joka hänen päähänsä ilmestyi.
“Mistä olet kotoisin? Tai siis kun… Aksenttisi”, August selitti. Hän ei tahtonut kuulostaa muukalaisvastaiselta kysyessään tuota kysymystä, mutta kenties se saattoi kuulostaa siltä. Todellisuudessa Augustia puhtaasti vain kiinnosti. Yhdysvaltojen ulkopuolelta tulleet ihmiset olivat kiehtovia, olihan hänkin lähtöisin muualta. Toiset kulttuurit olivat kiehtovia, minkä tähden August tahtoi tietää Lakian etnisestä taustasta.

Adil Anand - hylätty talo

Adil jäi seisomaan Reynan vierelle seuraamaan tuon säälittävää yritystä selittää tekojaan. Mies pyrki työntämään pois kaiken myötätunnon, mutta tunteet naista kohtaan olivat jälleen nousseet pinnalle. Yllättäen oli vaikeampi ajatella kostoa. Adil ei siltikään luopunut Reynan rankaisemisesta. Se oli ollut hänen suunnitelmissaan jo vuoden verran, eikä hän olisi luovuttamassa. Reynan surkea katse sai Adilin vielä harkitsemaan. Hän oli kaivannut naista liian paljon. Katkeruus oli lieventynyt, mutta mies silti raapi kasaan kaikki negatiiviset tunteet ja piti niistä lujaa kiinni. Hän jatkoi samalla linjalla, millä oli kulkenut aiemminkin.
“Hm, ei olisi pitänyt? Etkö sitten ansaitsekin rankaisun?” Adil kysyi, pistävä katse taas Reynassa.

Nimi: Tiuhti

14.01.2019 17:39
Simon White | Esikaupunki

Simon ei huomannut tytön tutkivaa tuijotusta - niin uppoutuneena hän oli sanojen luomiseen.
Vasta Eugenian kysymys sai miehen heristämään korviaan. Hän ei vastannut heti, katseli hetken luomaansa ja kääntyi vasta sitten tyttöä kohti.
"Asioita", Simon vastasi lyhyesti ja virnisti. "Olen kirjailija."
Hän päätti mainita asiasta heti, ennen kuin tyttö ehtisi udella enempää. Muuta hän ei tosin itsestään kertoisikaan, ne kun eivät toiselle kuuluneet.

Mies otti taas kulauksen pullosta ja haroi harmistuneena toisella kädellä hiuksiaan. Ideat hänen päästään olivat loppuneet kuin seinään.
"Kirjailija muka, hm", Simon mutisi hiljaa itsekseen ja nojasi päänsä selkänojaan. Surkimus hän oli.

Nimi: Trithan

14.01.2019 09:29
Eugenia Cardei / Esikaupunki

Eugenia kurtisti uudelleen hiukan kulmiaan, kun Simon ei edes sanonut mitään, vaan kääntyi takaisin vihkonsa puoleen. Taas mies kirjoitti jotain, mutta mitä? Uteliaisuus heräsi Eugeniassa, mutta ei hän kyllä uskaltaisi mennä niin lähelle Simonia että saisi tietää mitä. Varsinkin nyt, kun hän näki miten mies otti kulauksia epäilyttävän viinapullon suusta. Tyttö laski katseensa Simonista käsiinsä. Toinen kämmen oli haavoilla, ja toisen käden ranteeseen sattui edelleen. Se näytti jopa turvottavan hiukan. Eugenia kokeili kääntää rannettaan, mutta irvisti hiukan kivusta. Ei se varmaan murtunut ollut, silloin se olisi vielä kipeämpi. Mutta jotakin sille oli kuitenkin tapahtunut, niin kipeä se oli. No, ehkä Cynthia tai joku muu Nuorisokodilla osaisi tehdä sille jotain. Eugenia itse ei tiennyt mitä kipeille ranteille kannatti tehdä.

Hetken päästä Eugenia katsoi taas Simonia, huomaten miehen vain kirjoittavan edelleen. Samalla oli helpottavaa, että mies vain pysyi rauhallisesti paikallaan, mutta olihan se tylsää. Eikä Eugenia edes tiennyt mitä tuo kirjoitti.
"Mitä sinä kirjotat?" Eugenia uskaltautui sitten kysymään. Se vain jäisi vaivaamaan, jos tyttö ei saisi tietää. Tälläiset mysteerit olivat ärsyttäviä, ja Eugenia ei tykännyt niistä. Hän halusi mieluummin aina tietää, mitä tapahtui ja miksi.

Reyna Grimes / Hylätty talo

Hetken Reyna ja Adil katselivat toisiaan, ja naisen yllätykseksi mies osotti jopa hellyyttä silittämällä hänen poskeaan. Se sai Reynan hymyilemään hiukan helpottuneena, vaikka hänen mielessään vilisti kaikenlaisia mahdollisia kauhukuvia tulevasta. Mutta ei myöskään ollut mahdotonta kuvitella uutta elämää. Elämää, jossa he olisivat taas yhdessä ja onnellisia, Reyna voisi auttaa Adilia pääsemään ongelmistaan eroon, ja mies rakastaisi häntä.

Tämäkin kuvitelma katkesi kuitenkin yllättäen, kun Adil yhtäkkiä löi häntä. Reyna älähti, kääntäen kasvonsa pois. Poskea kirveli, ja hetken päästä se alkoi tuntumaan kuumalta. Tuosta jäisi jälki, sellainen jota ei voinut noin vain peittää meikillä. Reyna puri hammasta, yrittäen pitää itsensä vahvana. Lyönti sattui enemmän sen hellän hetken jälkeen, jonka he olivat äsken jakaneet.
"Minä pelkäsin", Reyna sanoi hiljaa, edelleen katsoen poispäin. "En ajatellut, olen pahoillani", nainen jatkoi, ääni heikkona. Hitaasti nainen käänsi päätään, siirtäen surullisen katseensa Adiliin. Mies oli niin vahva, ja oli rohkea kun nosti kätensä häntä vastaan näyttääkseen, kuinka paljon tuo välitti.
"Minun ei olisi pitänyt tehdä sitä", Reyna kuiskasi.

Nimi: Tiuhti

14.01.2019 08:48
Simon White | Esikaupunki

Viisitoista, Simon sai vastaukseksi. Miehen kulmat kohosivat hieman. Hän ei kuitenkaan lähtenyt kyseenalaistamaan sitä, vaikka Eugenia näyttikin vähän nuoremmalta, vaan kohautti vain olkiaan. Ikä kävisi hahmollekin.
Pari muistiinpanoa ylös laitettuaan Simon kumartui automaattisesti poimimaan pullon lattialta, sen ihmeemmin miettimättä tytön läsnäoloa. Aina kun hän kirjoitti, hän myös joi. Siitä oli tullut tapa. Ja lisäksi se auttoi tuomaan ideoita päähän.

Simon vei pullon suun huulilleen ja joi, jonka jälkeen laski sen alas ja kirjoitti taas. Hän oli uppoutunut nyt siihen, eikä edes muistanut Eugenian kyyhöttävän vain muutaman metrin päässä.
Simon kirjoitti ja kirjoitti, jopa kokonaisia lauseita, vaikkakin kielioppivirheellisiä. Kirjaimet tuntuivat pomppivan mikä minnekin, mutta se johtui vain alkoholista.

Lakia Sayyid | Läntinen keskusta

Tyttö seuraili vieraan epäröintiä ja haparointia, kun tämä viimein uskalsi istahtaa alas. Miehen kasvoilla käväisi pikainen hymy, jonka jälkeen tuon silmät siirtyivät katselemaan ulos ovesta. Lakia kallisti päätään ja katsoi hänkin sinne.
"Sä et taida olla kovin puheliasta sorttia", hän totesi. "Mutta voidaan me olla hiljaakin."

Hetken aikaa hiljaisuudessa istuttuaan Lakia alkoi näpertää sormiaan levottomasti. Ei hän voinut vain istua hiljaa, kun kerrankin paikalla oli joku, jonka kanssai voisi edes yrittää luoda keskustelua.
"Mä oon Lakia", hän sanoi ja kääntyi katsomaan vierasta. "Entä sinä?"
Sekin riittäisi, että toinen kertoisi vaikka edes nimensä, ja sen tyttö oikeastaan halusikin kuulla.

Nimi: Cualacino

13.01.2019 22:36
Adil Anand - hylätty talo

Tunteet sekoittuivat Adilin sisällä hänen katsoessaan Reynan kasvoihin. Kyyneleet, jotka kipusivat naisen silmiin saivat aikaan piston Adilin rintakehässä. Naisesta paistoi aidot tunteet, mikä sai miehen hämilleen. Adilin ilme pehmeni hieman, ja Reynan kertoessa ikävöineensä häntä, Adil puri hampaitaan yhteen estääkseen omien tunteidensa pintaan nousun. Hänkin oli kaivannut Reynaa enemmän kuin kehtasi myöntääkään. Mies polvistui tuon vierelle, ja silitti varovasti naisen poskea, pyyhkäisten sitten tuon silmäkulmaan kerääntyneen kyynelpisaran. Siitä oli liian kauan kun Nadeem oli kuollut ja Reyna oli paennut. Ehkä nainen oli oppinut läksynsä. Ehkä he voisivat yrittää rakentaa uuden elämän.

Ei. Adil ärähti itsekseen ja veti kätensä pois Reynan poskelta. Nainen ansaitsi elämänsä suurimman rangaistuksen. Sen Adil oli päättänyt jo aikaa sitten. Yllättäen Adil löi Reynaa kämmenselällään poskelle ennen kuin nousi taas ylös.
“Miksi sitten pilasit kaiken?” hän huudahti naiselle. “Olisit ajatellut tekojesi seurauksia etukäteen.”

August Cardei - läntinen keskusta

Pieni hymy käväisi nopeasti Augustin kasvoilla kun tyttö nauroi itsensä turhalle epäileväisyydelle. Ilme kuitenkin katosi nopeasti ja hermostuksissaan August ei ehtinyt reagoida sen enempää nuoren naisen sanoille ennen kuin tuo esitti jo kysymyksen. Nuorukainen epäröi hetken. Hän katsoi toista pää kallellaan arvioiden ja punniten vaihtoehtojaan. Hänen sosiaalinen luontonsa ei ollut parhaasta päästä, joten jopa portaalla toisen vierellä istuminen tuntui turhan...sosiaaliselta. Hän kuitenkin päätti toimia kohteliaasti ja istuutua portaalle. Hän pyrki hymyilemään toiselle nopeasti tuota vilkaisten, siirtäen sitten katseensa ulko-oven lasin taakse. Mitään sanomista hänellä ei ollut, joten kiusallinen hiljaisuus oli hänen osaltaan ainoa vaihtoehto.

Nimi: Trithan

13.01.2019 20:48
Reyna Grimes / Hylätty talo

Reyna meinasi jo valmistautua pettymään, mutta sitten hän yhtäkkiä kuulikin miehen askeleet, ja tunsi miten side revittiin hänen päästään. Adil repi samalla hänen hiuksiaan, ja Reyna puri vahingossa itseään kieleen samalla. Se piti hänet parahtamatta, mutta Reyna ei voinut estää pientä irvistystä joka hänen kasvoillaan näkyi hetken. Reyna räpytteli silmiään hetken, yrittäen tottua hämärään valoon joka huoneessa oli. Nainen vilkaisi nopeasti ympärilleen, huomaten olevansa jossakin talossa. Siellä oli hämärää ja viileää, eikä Reyna tunnistanut sitä. Mutta sitten hän käänsi huomionsa Adiliin.
"Kiitos, Adil", Reyna kiitti. Hän oli oikeasti kiitollinen siitä, että mies oli suostunut ottamaan siteen pois. Nainen hiljentyi miettimään, ja katseli samalla Adilia. Mies katsoi häntä pistävästi, mutta se ei saanut Reynaa tuntemaan oloaan epämukavaksi. Hän oli varmaan vain tottunut siihen. Reyna tutkaili Adilin piirteitä. Miehen kasvot toivat niin paljon muistoja mieleen, ja Reyna ei voinut estää kyyneleitä jotka kiipesivät hänen silmiinsä. Jostain syystä - vaikka hän kuinka yritti - Reyna ei voinut vihata Adilia. Pelätä, kyllä, mutta vihata ei.
"Minulla oli ikävä sinua", sanat karkasivat hänen huuliltaan ja yllättivät jopa Reynan itsensä. Ei hänen ollut tarkoitus sanoa niin! Ja pelottavinta oli se, etteivät sanat edes olleet valheita.

Nimi: Cualacino

13.01.2019 19:25
Adil Anand - hylätty talo

Reynan anelu sai Adilin hermostumaan entisestään. Mies käveli ripein askelin naisen vierelle ja repäisi siteen tuon kasvoilta kovin ottein. Loppujen lopuksi hänellä oli heikkous. Hän ei kyennyt olemaan täysin sydämetön mitä Reynaan tuli, vaikka hän kuinka tahtoi laittaa toisen maksamaan teoistaan.
“Sinun olisi parasta lopettaa vikiseminen kun sait tahtosi läpi”, Adil sylki sanat suustaan. Mikäli nainen ei tottelisi, seuraukset eivät olisi mieluisat kenellekkään. Reyna varmasti ymmärsi sen sanomattakin, joten Adil ei vaivautunut ilmaisemaan asian laitaa ääneen. Mies vain jäi katsomaan Reynaa pistävällä katseella, odottaen tuon reaktiota.

Nimi: Trithan

13.01.2019 18:46
Eugenia Cardei / Esikaupunki

Eugenia päätti jättää eväänsä rauhaan, ja veti pussireppunsa kiinni, laskien sen sitten viereensä lattialle. Eugenia pyyhkäisi hiukan vilttiään, vetäen sen tarkemmin ristittyjen jalkojensa ylle lämmittämään. Vaikka viltti olikin jo aika vanha ja kovia kokenut, se oli onneksi lämmin. Eugenian huomio kiinnittyi sitten Simoniin, joka nousi pöytänsä äärestä ja siirtyi sohvalle. Mies otti vihkonsa mukaan, ja vaikutti miettivän jotain. Sitten tuon katse kääntyi häneen, ja Eugenia kohtasi tuon katseen. Oli uhkaavaa ja jännittävää katsoa aikuista miestä silmiin, mutta tyttö yritti pysyä rohkeana - ainakin ulkopuolisen silmiin - ja ei kääntänyt katsettaan pois. Simon kysyi Eugenian ikää, ja tyttö kurtisti hiukan kulmiaan. Mitä mies sillä tiedolla teki?
"Olen viisitoista", Eugenia kertoi kuitenkin. Jos mies oli jonkunlainen pervo, toivottavasti hän oli liian vanha tuolle. Oli kuitenkin mahdollista että Simon ajattelisi hänen valehtelevan, sillä Eugenian kasvot olivat niin nuorekkaat, mutta ehkä hän jopa menisi ikäisestään hämärässä ja märkänä. Tai sitten sekään ei hämäisi, ja taas yksi ihminen luulisi häntä pikkulapseksi. Se oli ihan typerää, Eugenia oli jo viisitoista vuotias, eikä hän pitänyt siitä kun häntä kohdeltiin kuin pikkulasta.

Nimi: Tiuhti

13.01.2019 18:39
Simon White | Esikaupunki

”No, ihan miten vaan”, Simon sanoi hajamielisesti Eugenian mutinaan. Mitäpä hän toista pakottamaankaan.
Mies keskittyi kirjoittamaan, kun kerrankin hänen päässään liikkui ideoita. Eugenia toimi inspiraationa nuorelle, orvolle hahmolle, joka oli kokenut kovia ja jolla ei ollut asuinsijaa missään.

Vähän aikaa Simon kirjoitti pöydän ääressä, mutta asento alkoi tuntua lihaksia turruttavalta, joten hän nousi vihko ja kynä käsissään ylös ja siirtyi sohvalle. Samalla hän pisti merkille nurkassa kyyhöttävän Eugenian, joka katseli epävarmana jotakin pussukkaa kädessään. Simon rypisti otsaansa, mutta jätti sanomatta mitään. Sen sijaan hän oli alkanut miettiä, miksi toinen oli vain hetkeä aiemmin juoksennellut hulluja yksin pakoon. Tuo kun ei näyttänyt kovinkaan vanhalta.
”Minkä ikäinen sä olet?” Simon kysyi ja siirsi katseensa hetkeksi vihkoon ja sitten takaisin tyttöön.

Lakia Sayyid | Läntinen keskusta

Tuntematon huokaisi helpottuneesti, kun Lakia uskoi häntä. Tyttö hymyili hiukan ja nyökkäsi.
”No niin tietysti, olinpa hölmö”, hän naurahti. Kyllähän hän oli nähnyt millainen sää ulkona oli, mutta ei kuitenkaan sen pidemmälle ollut ajatellut. Kuvitteli vain toisen tulleen tekemään hänelle jotain... hölmöpä tosiaan. Ja vieras oli rappukäytävässä sentään ihan oikeasta syystä, toisin kuin hän, joka pakeni hämähäkkejä. Ei Lakia tosin sille mitään voinut, että ne herättivät hänessä suunnatonta kauhua ja paniikkia.
”No, nyt kun sitten olet täällä, niin istutko seuraksi?” Lakia kysyi pian ja hymyili hiukan. Yksin istuskelu kun oli niin tylsää.

Nimi: Trithan

13.01.2019 18:27
Reyna Grimes / Hylätty talo

Kun Adil ei suostunut Reynan pyyntöön, nainen tunsi epätoivon pistävän rintaansa. Hän ei tiennyt enää miten saisi miehen puolelleen. Ehkä Reynan kannattaisi vain jatkaa samaan malliin, ja ehkä mies sitten vakuuttuisi siitä, että hän todella tarkoitti mitä hän sanoi.
"Haluan nähdä sinut, Adil. Sinun kasvosi, silmäsi", Reyna sanoi, pitäen äänensä taas mahdollisimman pehmeänä ja lämpimänä. Hän tarkoitti kyllä mitä sanoi, mutta tietenkin Reyna halusi myös nähdä ympäristönsä; etsiä mahdollisia pakoteitä tai aseita. Nainen niiskaisi hiljaa, hänen itkunsa oli loppunut, vaikka silmien yllä oleva side oli vielä märkä.
"Adil, pyydän", Reyna sanoi uudestaan, hiljaa. Hän ei nauttinut anelusta, mutta siinä tilanteessa nainen oli valmis tekemään mitä vain selvitäkseen. Reyna ei voinut antaa tämän olla hänen loppunsa, vaikka tilanne olikin epätoivoinen.

Nimi: Cualacino

13.01.2019 18:19
Adil Anand - hylätty talo

Adil kääntyi Reynan puoleen, katsoen naista pitkään, sanomatta mitään. Hän ei osannut sanoa mitä naisen päässä liikkui. Tuon äänensävy tosin oli vakuuttava, mutta se ei saanut Adilia pehmenemään. Päin vastoin, hän oli kaksin verroin vihaisempi Reynalle. Kuinka tuo kehtasi yrittää vedota häneen likaisin keinoin? Mies puristi kätensä nyrkkiin pidätellessään tunnepurkausta. Hän tahtoi ajatella järkevästi, mihin hän ei kykenisi jos antaisi tunteiden ottaa vallan. Impulsiivisena ihmisenä Adilille tosin oli hankalaa pidätellä itseään. Hän kuitenkin ajatteli agendaansa. Reyna ansaitsisi harkitun koston, ei hetken mielijohteesta toteutettua raivonpuuskaa, jonka lopputuloksena voisi käydä vaikka mitä.
“Miksi? Haluatko taas juosta ties minne omille teillesi?” Adil murisi naiselle viimein. Hänen tukahdutetut tunteensa tihkuivat äänensävystä, vaikka sen voimakkuus olikin tavallista hiljaisempi.

August Cardei - läntinen keskusta

Helpotus rentoutti Augustin jännittynyttä kehoa silminnähden naisen sanoessa uskovansa häntä. Pitkätukka henkäisi huojentuneena, kun pelko siitä, että toinen iskisi vahvalle puolustuskannalle huuhtoutui täysin pois. Ainakaan tuo ei näyttänyt enää epäilevän häntä, mikä oli äärimmäisen positiivista vaihtelua. Epäily tosin vaihtoi kohdetta hänen sijasta siihen, mitä hän teki talossa. Loppupeleissä tuo oli parempi vaihtoehto, eikä Augustia haitannut vastata kysymykseen.
“Tulin etsimään säänsuojaa”, nuori mies totesi yksinkertaisesti. Totuudenmukaisuus ja mutkattomuus veivät pitkälle, eikä silloin ollut vaaraa totuuden paljastumisesta.

Nimi: Trithan

13.01.2019 17:30
Eugenia Cardei / Esikaupunki

Eugenia keskittyi pyyhkimään kämmenensä ja sitten vielä housunsa puhtaaksi vilttiinsä, eikä edes huomannut kun Simon häntä tutkaili. Tyttö kohotti kuitenkin nopeasti katseensa mieheen, kun tuo sanoi että Eugenia saisi mennä sohvalle. Mies ei kuitenkaan edes katsonut häneen, vaan näytti keskittyvän pöytänsä ääressä johonkin. Kirjoittiko mies jotain? Eugenia empi hiukan, huultaan purren.
"Olen märkä ja likainen", Eugenia mutisi, mutta kuitenkin tarpeeksi kovaan ääneen että Simon kuulisi hänet. Sen lisäksi Eugenia ei halunnut mennä viskipullon lähelle. Ei itse pullo varmaan hänelle mitään tekisi, mutta tyttö pysytteli mieluummin kaukana siitä. Ihan kaiken varalta. Eugenia jätti vilttinsä syliinsä, mutta vilkaisi sitten muuten pussiinsa. Hänellä ei ollut juurikaan tavaraa mukana, ihan hyvä vain. Nälkäkin alkoi olla, ja pussi kuivattuja hedelmiä näytti houkuttelevalta. Eugenia ei kuitenkaan tiennyt, uskaltaisiko hän ottaa sen esille. Ruoka oli joskus niin vähissä kaupungissa, että ihmiset ryöstivät toisiltaan, eikä Eugenia halunnut ottaa sitä riskiä että Simon veisi hänen ainoat eväänsä.

Nimi: Tiuhti

13.01.2019 17:20
Simon White | Esikaupunki

Eugenia seurasi, vaikkakin vähän matkan päässä, mutta kuten Simon oli sanonut. Tyttö jäi tapittamaan aloilleen ja katseli yläkerran ilmettä, kun Simon itse raahusti kirjoituspöytänsä luo ja rojahti tuolille. Hän hieraisi kasvojaan ja tuijotti vihkoa, jolla näytti olevan vain katkonaisia virkkeitä, sotattuja sanoja ja kysymysmerkkejä siellä täällä. Tuonko hän oli tosiaan saanut vain aikaan? Nyt jos milloin tarvittiin inspiraatiota.

Simonin katse liikkui hiljaksiin Eugeniaan, jonka katse näytti jähmettyneen johonkin. Ah, viskipulloon. Simonin teki mieli nousta hakemaan se, mutta ei juuri sillä hetkellä jaksanut. Ehkä kohta sitten.
Mies tutkaili tyttöä ja tämän liikkeitä, kun tuo käveli huoneen yhteen nurkkaan ja laskeutui istumaan. Sitten hän kääntyi vihkon puoleen ja otti kynän käteensä.
Suttuisella käsialallaan hän kirjoitti ensin ”nuori tyttö” ja sen perään ”loukkaantunut”. Silmäiltyään hetken kolmea sanaa hän lisäsi viimeiseksi vielä ”väkivallan”, ja hymyili tyytyväisenä itsekseen. Niistä hän saisi kyllä jotain kasaan.

”Kyllä sä voit sohvalle mennä”, Simon sanoi katse yhä vihossa. Hänen ”etkä koske mihinkään” lausahduksensa ei ollut sentään niin tarkka, että pakotti toisen istumaan lattialle.

Nimi: Trithan

13.01.2019 16:42
Eugenia Cardei / Esikaupunki

Simon vaikutti hetken poissaolevalta, kunnes tuo huokaisi ja antoi Eugenian jäädä sinne. Tyttö nyökkäsi pienesti, ja pakotti itsensä kiittämään tuota lyhyesti. Ehkä tämä mies ei ollutkaan niin paha, mutta ei hän voinut pelolleen kuitenkaan mitään. Eugenia katseli ympärilleen kaupassa. Joka paikka oli täynnä kummallisia, kalliin näköisiä esineitä, eikä missään ollut sopivaa paikkaa leiriytyä yöksi. Simon lähti itse horjumaan ilmeisesti yläkertaan. Pitäisikö Eugeniankin mennä sinne? Yläkerta olisi varmaan myös lämpimämpi, sillä sähkökatkon takia alakerrassa ainakin oli kylmä.

Huultaan epävarmana purren Eugenia lähti seuraamaan Simonia. Hän pysyttelisi kyllä kauempana miehestä, mutta halusi kuitenkin uteliaisuuttaan nähdä, mitä yläkerrasta löytyi. Tyttö piti väliä edellä kulkevaan mieheen, ja yläkertaan päässessään hän katseli ympärilleen. Yläkerrassa paloi kynttilä, jonka lepattava valo toi hiukan turvallisuuden ja lämmön tunnetta huoneeseen. Eugenia piti Simonia tarkasti silmällä samalla kun hän katseli ympäriinsä. Tyttö huomasi viskipullon, ja jähmettyi hetkeksi. Eli mies tosiaan oli juonut, hyi kauhea.

Pullon lähellä oli sohva, joka näytti melko houkuttelevalta. Hän ei kuitenkaan kehtaisi istua siihen märissä ja likaisissa vaatteissaan, joten Eugenia etsi katseellaan sopivaa nurkkaa, johon istuutua. Kun sellainen löytyi, tyttö asteli sinne ja istui lattialle. Nyt hän uskalsi viimein tutkia hiukan kämmentään, jota oli kirveltänyt ikävästi siitä lähtien, kun hän oli liukastunut juoksumatkallaan. Kämmenessä oli pari naarmua, mutta onneksi vain yksi vuosi verta. Eugenia veti pussirepun selästään, ja avasi sen varovaisesti - ei tyttö halunnut sotkea vaaleanpunaista kangasta vereen. Repun pohjalla oli harmaakirjava viltti, joka ei ollut enää kovinkaan hyvässä kunnossa, joten tyttöä ei haitannut pyyhkiä kämmentään siihen.

Nimi: Tiuhti

13.01.2019 16:13
Simon White | Esikaupunki

Hetken aikaa tyttö vaikutti taas pohtivan jotain, hieman epävarma ilme naamallaan, kertoen sitten myös oman nimensä. Se kuulosti miehen korvaan täysin vieraalta, mistä hän arvelikin, että mahtoiko tyttö olla puhdas amerikkalainen. Ei Simon tosin itsekään ollut, mutta hänen nimensä olikin todella yleinen ympäri maailmaa.
Siinä hämärässä seisoskellessa Simon alkoi tuntea tuttua väsymystä ja hän ajatteli, että jalat pettäisi kohta alta jos ei liikkuisi pian. Mutta nukkumaan hän ei menisi, ei ennen kuin saisi edes kaksi virkettä kirjoitettua. Vaikka sitten väkisin.
Eugenian kysymys yöksi jäämisestä havahdutti miehen takaisin maan pinnalle, ja hän huokaisi itsekseen.
”Ihan sama. Kunhan pysyt poissa tieltä etkä koske mihinkään”, Simon mutisi ja vilkaisi kaupassa olevia tavaroita. Kaikki turhia ja pölyisiä, mutta jotkut ihan oikeasti kelpasivat kaupaksi, ja hän oli tarkka siinä, kuka niihin sai koskea.
Sitten hän harppoi, tai oikeastaan huojui, huoneen perällä olevia portaita kohden. Olkansa yli Simon vilkaisi, jäisikö tyttö yksinään alas vai seuraisiko perässä. Hän kuitenkin lähti nousemaan niitä ylös, tukien liikettään kaiteen avulla.

Nimi: Trithan

13.01.2019 12:59
Eugenia Cardei / Esikaupunki

Miehen käskiessä hänen olla valehtelematta, Eugenia puristi huulensa yhteen tiukaksi viivaksi. Hän ei halunnut kertoa totuutta ja näyttää heikkoutensa tuolle, kuka tiesi jos mies yrittäisi käyttää sitä hyväkseen. Eugenia nyökkäsi pienesti miehen esittäytyessä. Simon, ei se nyt niin pelottava nimi ollut. Samalla miehen aikaisemmin tuimahko ilme muuttui pehmeämmäksi, ja tuo vakuutteli että Eugenian oli turha pelätä häntä, ja ettei Simon ollut tekemässä hänelle mitään. Mutta eihän kukaan tietenkään myöntäisi sitä, jos aikoisi, joten Eugenia ei ollut varma pystyisikö hän luottamaan tuohon vieläkään. Vaikka tyttö kovasti yrittikin järkeillä tilanteessa, hänen pelkonsa miestä kohtaan oli senverran suuri, että hänen oli vaikeaa ajatelle ja punnita tilannetta. Kaipa hänen pitäisi kuitenkin esitellä itsensä, kun mieskin oli niin tehnyt.

"Minä olen Eugenia", tyttö sanoi sitten. Mitäpä haittaa etunimen kertomisessa oli, olihan mieskin kertonut omansa. Mitään peitenimiä Eugenia ei halunnut alkaa keksimään, sillä totuus tulisi luultavasti muutenkin jossain vaiheessa ilmi, ja se ei olisi mukavaa. Eugenia uskaltautui vilkaisemaan ikkunoista ulos, mutta näki siellä vain pimeyden. Ainakaan hullut eivät olleet tulleet hakkaamaan ikkunoita, joten ehkä ne olivat eksyneet tai päättäneet lähteä jonnekin muualle.
Seuraavaksi tytön katse sai kiertää taas kaupassa. Hän ei oikein tiennyt enää mitä tehdä siinä tilanteessa. Uloskaan ei ollut enää lähtemistä, joten kaipa ainoa vaihtoehto oli jäädä odottamaan aamua sinne. Simonin kanssa. Eugenia katsoi taas miestä, yrittäen nyt pitää kasvonsa peruslukemilla.
"Onko okei jos jään tänne täksi yöksi?" Eugenia kysyi. Hänen äänestään saattoi vieläkin kuulla varautuneisuuden, vaikka hän kovasti yrittikin peittää sen.

Nimi: Tiuhti

13.01.2019 12:41
Simon White | Esikaupunki

Tyttö peruutti pari askelta ja katseli ympäristöä johon oli joutunut, ennen kuin palautti katseensa takaisin mieheen. Tuo vastasi nopeasti kyllä, ja Simon tuhahti.
”Älä valehtele”, hän sanoi ja siirtyi pois oven luota. Kyllä hän näki että toiseen sattui, ja mahdoton hänen oli auttaa, jos tämä ei tullut yhtään vastaan.
Tyttö ei myöskään näyttänyt liikahtaneen suuntaan tai toiseen, vaan tämä oli jämähtänyt siihen missä seisoi, kasvoillaan yhä varovainen ilme. Sitten hän kysyi kuka Simon oli.
”Simon”, mies vastasi lyhyesti. Seuraavaksi hänen ilmeensä pehmeni aavistuksen, kun hän tajusi tytön ihan pelkäävän häntä. ”Turha sun on mua pelätä, en mä aio tehä sulle mitään.”

Nimi: Trithan

13.01.2019 12:12
Eugenia Cardei / Esikaupunki

Kun vieras mies patisti häntä sisälle, Eugenia asteli melko kankeasti sisään, peruuttaen sitten heti pari askelta kauemmas miehestä. Sentään hän oli nyt turvassa hulluilta, mutta nyt hänen täytyisi kestää pahinta pelkoaan. Keskellä yötä, loukkaantuneena ja pelästyneenä. Tästä yöstä ei tulisi mukava. Eugenia vilkuili hämärässä kaupassa ympärilleen. Hän ei tiennyt ollenkaan, minkälainen kauppa tämä oli, mutta oliko sillä muka enää väliä. Miehen puhuessa taas, Eugenia käänsi nopeasti katseensa tuohon. Mies kysyi, oliko hän kunnossa. Tuon ääni kuulosti sammaltavan, ja se sai kylmät väreet kiipeämään pitkin Eugenian selkärankaa. Oliko tuo juonut?
"Olen", Eugenia sanoi nopeasti, valehdellen. Toki hänen nilkkaansa sattui, ranne oli kipeä ja hän oli liukastuessaan sotkenut vaatteensa ja varmaan hankkinut mustelmat molempiin polviinsa, ja toista kämmentä kirveli. Mutta hän ei halunnut näyttää näitä heikkouksia vieraalle, uhkaavalle miehelle. Eugenia ei uskaltanut liikkua, ja hän piti varautuneen katseensa nyt tarkasti miehessä.
"Kuka sinä olet?" tyttö uskaltautui sitten kysymään. Hänen oloaan ehkä helpottaisi, jos hän saisi tietää jotain tästä muukalaisesta. Eugenia yritti myös järkeillä mielessään, että jos tämä mies oli kerran päästänyt hänet sisään, ei kai tuo nyt niin paha voinut olla - ellei tuolla sitten ollut taka-ajatuksia. Eugenia ei kuitenkaan tuntenut voivansa luottaa tähän vieraaseen mieheen, oli tuo tehnyt miten hyvän teon tahansa.

Nimi: Tiuhti

13.01.2019 12:02
Simon White | Esikaupunki

Pikkutyttö näytti jähmettyneen paikalleen, kun kohtasi Simonin tuikeat silmät. Tämän suusta karkasi lyhyt äännähdys, ja mies kohotti kulmiaan odottaen, mitä asiaa toisella oli.
Kun tuo mainitsi hullujen käyneen kimppuunsa Simon tajusi kuunnella, mitä kauempaa kantautuva meteli oli. Hulluja, ja nyt pikkutyttö oli johdattamassa niitä sinne. Simon murahti ja siirsi katseensa paniikissa olevaan hahmoon.
”Tule sitten, äkkiä”, hän mutisi, toisen vedotessa anovalla ja hätääntyneellä ilmeellään häneen. Hirviöhän hän olisi ollut, jos olisi jättänyt toisen ulos lumisateeseen hullujen armoille.
Simon sulki oven heti perässä, kun tyttö oli päässyt kaupan puolelle. Hän sulki lukot ja pyyhkäisi kasvoille valahtaneita hiuksia pois.
”Oletko sä muuten kunnossa?” Simon sammalsi tytölle, vaikka epäilikin tämän järkytyksestä, ettei tainnut ihan olla. Mutta mitäpä muutakaan hän olisi siinä tilanteessa voinut sanoa.

Nimi: Trithan

13.01.2019 00:54
Eugenia Cardei / Esikaupunki

Eugenia jatkoi oven hakkaamista ja taakseen vilkuilua. Hullujen huudot kuuluivat vielä, ja kuulostivat siltä kuin ne tulisivat koko ajan lähemmäs - tai ehkä tyttö paniikissa vain kuvitteli sen. Eugenia hakkasi ovea, kunnes se avautui hänen nyrkkinsä edestä ja tyttö huitaisi ilmaa. Hänen kauhukseen oven takaa ilmestyi häntä runsaasi vanhempi mies, ja Eugenia lamaantui.
"Öh", tyttö sanahti, tuijottaen siniset silmät suurena pelosta hänen edessään seisovaa miestä. Eugenian pelko oli lamaannuttavaa, mutta samalla hänen edessään seisoi suurimman pelon lisäksi hänen ainoa toivonsa elossa pysymisessä.
"Hullut kävivät kimppuuni", Eugenia sai sitten sanottua, ja osoitti taakseen. Edelleen lumisateesta ja pimeydestä kuului huutoja. Eugenia oli täysin paniikissa, vaikka yleensä hänelle ei käynytkään näin. Mutta nyt tilanne oli vain liian stressaava ja pelottava hänelle, ja jopa yleensä rauhallisena pysyvä Eugenia ei voinut kauhulle mitään.
"Voinko tulla sisälle?" tyttö pyysi, vääntäen kauhun kankeille kasvoilleen anovan ilmeen. Tämä pelottava mies oli hänen ainoa toivonsa, joten nyt Eugenialla ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin kohdata hänen kauhunsa, koska jopa se kuulosti paremmalta kuin kivulias kuolema hullujen hampaissa.

Nimi: Tiuhti

13.01.2019 00:32
Lakia Sayyid | Läntinen keskusta

Lakiaa hävetti oma äkkipikaisuutensa, kun tajusi vieraan järkyttyneen hänen kysymyksestään. Tämä vakuutti vielä kiireesti ääneen, ettei ollut liikkellä sellaisissa aikeissa, johon Lakia nyökkäsi kulmat vielä epäilevässä rypyssä. Mutta kun toinen pyysi vielä anteeksi, tytön viimeinenkin epävarmuuden hippunen katosi.
”Okei, uskotaan”, hän sanoi ja katsoi miestä hyväksyvästi. ”Mutta mitä ihmettä sä sitten teet täällä?”
Lakia ei juuri koskaan nähnyt rappukäytävässä ihmisiä, vaikka joskus kuulikin niiden liikkeet ja äänet. Mutta hän oli aina tarkka sen suhteen, astuiko itse asunnostaan silloin, kun joku muukin päätti tehdä niin.
”Tähän taloon harvoin eksyy kukaan vieras”, Lakia lisäsi katsellen miestä kiinnostuneena. Tämän ulkonäkö oli jotenkin kiehtova, etenkin pitkine hiuksineen.

Alessio Anderson | Esikaupunki

Alessio huokaisi ääneti helpotuksesta, kun Justin vetikin repustaan vain kaulahuivinsa. Mutta hän katsoi tätä kulmat huolestuneessa kurtussa ja arveli, että astma vaivasi toista taas. Onneksi Justin näytti kuitenkin noin muuten ihan hyvältä, eikä vetänyt henkeä keuhkoihinsa kuin hukkuessa, jolloin Alessio tiesi ettei hätää sillä hetkellä ollut. Ja toivottavasti ei tulisikaan olemaan, kummallekaan heistä.
Kun Justin oli noussut ylös tämä pahoitteli veljelleen äkkinäistä pysähdystaukoa ja taputti häntä olalle. Alessio hymyili ja viittoi, ettei se haitannut, kunhan Justin itse pärjäsi. He jatkoivat matkaa eteenpäin, Justinin käsi hetken aikaa Alession olalla, ennen kuin otti sen pois ja upotti taskuunsa. Alessio tapitti eteensä ja piti sivusilmällä taustaa vahdissa. Hän ei vain yksinkertaisesti jaksanut enää kääntyillä joka suuntaan, vaan luotti siihen että veli piti muuta miljöötä tarkkailussa.
Hetken päästä Justin kysyi paleliko Alessio, johon mies pudisti päätään hymyillen.
”Kyllähän sä mut tiedät, mä palelen aina”, hän vastasi naurahtaen. Ja siis kyllä, kyllähän hän nytkin paleli, mutta liikkuessa sen saattoi kuitenkin aina hetkeksi unohtaa.
Ja olihan hänellä sentään lämmin pipo päässä ja huppari, joka oli pehmeää fleeceä sisältä. Käsiään Alessio piti visusti taskuissa, hän puristi nyrkkinsä kiinni ja välillä liikutteli sormiaan, etteivät ne kohmettuneet.
”Sano muuten, jos sua alkaa hengästyttää liikaa”, Alessio sanoi Justinille ja katsoi tätä tutkivasti. ”Tästähän on vielä hiukan matkaa?”

Barzillai May | Eteläinen keskusta

Side näytti kelpaavan pojalle, ja tämän hiljainen ”kiitos” sai pehmeän virneen nousemaan Barzillain huulille. Se, jos mikä oli tavatonta häneltä – hän kun ei paljoa hymyillyt.
Hänen seuraava kysymyksensä sai Elijahin puremaan pohtivasti huultaan ja katsomaan ympäristöä. Barzillai ei tiennyt, mitä tämän päässä liikkui, mutta jokin tätä selvästi askarrutti. Vastaus tuli kuitenkin lopulta kielteisenä ja oletuksena, että Barzillain täytyisi kenties lähteä.
”No, eipä oikeastaan”, hän kohautti harteitaan ja katsoi toista. Elijahin hymy näytti väkinäiseltä. ”Sä et näytä niin hyvältä, että uskaltaisin jättää sut yksin. Ettet pyörry tai mitään.”
Barzillai vilkaisi sammuneita lamppuja ja ajatteli hetken. Sitten hän kääntyi toisen pojan puoleen ja kallisti päätään.
”Tai voisin mä lähteäkin, mutta sä tulet mukaan”, hän sanoi. ”Voin pitää sua silmällä.”

Simon White | Esikaupunki

Kynttilän liekki lepatti välillä ihan vimmatusti, mikä häiritsi vähän väliä Simonin keskittymistä. Pöydällä kökötti puoliksi juotu viskipullo, josta mies välillä otti aimoja kulauksia. Sitten hän jatkoi kirjoittamista, vaikka ajatukset eivät tuntuneetkaan kulkevan niin kuin olisi pitänyt. Käsiala oli huteraa, sanoissa esiintyi kirjoitusvirheitä ja jotkut lauseista oli sutattu mustiksi möykyiksi. Simon katsoi tekstiä punertavin ja väsynein silmin, saamatta itsekään kunnolla tolkkua siitä.
Lopulta hän laski kynän kokonaan kädestään ja nousi horjahtaen ylös tuolilta. Pullon hän nappasi mukaansa, siirtyessään tomuiselle sohvalle istumaan. Mies asettui selkänojaa vasten ja taittoi päänsä taakse. Hän katseli kynttilän heikossa valossa kattoa ja liikutteli pulloa kädessään.

Huomaamatta sitä itse Simon oli antanut silmiensä painua kiinni ja hän oli jo valmis simahtamaan siihen, kunnes kaupan ovelta alkoi kuulua hirvittävää meteliä. Mies kohotti päätään ja tajusi jonkun hakkaavan sitä. Hiljaisuudessa saattoi erottaa hennosti kuuluvan tytön äänen, mikä sai Simonin vastahakoisesti kohottautumaan ylös. Pullon hän laski lattialle, ja hoippuen hän lähti kohti portaita, jotka viettivät kaupan takaosaan.
Hakkaaminen jatkui, ja se sai miehen ärtyneeksi. Kuka kehtasi häiritä häntä?
Mutkiteltuaan rojun läpi ovelle Simon aukaisi kaikki mahdolliset turvalukot, joita hän oli siihen asennellut, ja tarttui sitten kahvasta. Hänen kätensä kuitenkin pysähtyi kun tajusi, että oven takana saattoi olla ihan kuka vain. Selvästikin joku siellä huusi apua, mutta se joku voisi myös huijata. Tyttömäinen äänikään ei oikein vakuuttanut, Simonin mielestä kaikki kun olivat yksiä kieroutuneita ämmiä.
”Ja paskat, ihan sama kuka siellä on”, mies mutisi itsekseen ja painoi kahvan alas.
Hänen edessään seisoi tyttö, jonka hän arvioi nopealla silmäyksellä todella nuoreksi. Tämän kasvoilla oli hätääntynyt ilme, mikä sai Simonin kohottamaan kulmiaan. Ulkona missään ei tuntunut näkyvän mitään, mutta tyttö näytti siltä kuin olisi paennut jotain.
”Mitä asiaa?” hän sammalsi ärsyyntyneenä.

Nimi: Zaaga

12.01.2019 23:39
Elijah Davis - Eteläinen keskusta

Elijahin kysyvä katse seurasi Barzillain liikkeitä, kun tuo katsoi pohtivan näköisenä laatikkoa ja kurottautui sitten omiin tavaroihinsa. Pojalla kesti hetken tajuta, mitä toinen oli tekemässä, ja ennen kuin Elijah pystyi estämään toista tuhoamasta paitaansa, Barzillai oli jo asettunut hänen eteensä ja tarttunut kädestä.

Vieras kosketus tuntui oudolta - siitä oli liian pitkä aika, kun hän oli viimeksi koskettanut toista ihmistä - mutta samaan aikaan Elijah tunsi olonsa turvalliseksi. Hän antoi toisen solmia vaatesuikaleen haavan ympärille kaikessa hiljaisuudessa. Kun Barzillai oli valmis, Elijah käänsi kättään ja tarkasteli työn tulosta. Sitten hän kääntyi katsomaan Barzillaita.
"Kiitos", Elijah sanoi hiljaa katsoen toista vilpittömänä silmiin. Hän arvosti pojan huolenpitoa, vaikka avun vastaanottaminen saikin hänet tuntemaan itsensä uusavuttomaksi.

Sitten Barzillai kysyi, halusiko Elijah hänen jäävän seuraksi. Poika katsoi ympärilleen ja puri huultaan. Hän ei halunnut toisen lähtevän vielä, mutta samaan aikaan Elijah tunsi olonsa turvattomaksi, etenkin sähkökatkoksen vuoksi. Hänellä ei taaskaan ollut yöpaikkaa, mikä tarkoitti, että joko hänen pitäisi yrittää löytää sellainen jostakin rakennukseta tai sitten etsiä paikka taivasalta.

"Ei sun tarvi, oon varmaan vaivannut sua jo tarpeeks", Elijah päätti vastata yrittäen hymyillä rauhoittavasti. "Sitä paitsi, sun täytyy varmaan jo mennä."

Nimi: Unisieppari

12.01.2019 22:52
Matthew Edison - Eteläinen keskusta

Nainen iski veitsensä hullun silmään, ja pian se pysähtyi ja olisi liikkumatta lopullisesti. Matthew varmistui siitä, että hullu oli kuin olikin saanut haukattua mukanaan myös ihoa kädestä, ja yritti pitää vasenta kättään sydämensä yläpuolella ja puristaa oikealla. Tuskin hän mihinkään kuolisi, paitsi ehkä infektioon jos jäljelle ei tekisi mitään, mutta jos mies saisi verenvuodon hieman rauhoittumaan, mitään suurempaa hätää tuskin olisi. Tummahiuksinen nainen kiitti häntä ja kysyi vielä, miksi tämä oli tehnyt niin kuin teki. Matthew ei oikein tiennyt, mitä hengästyneelle naiselle sanoisi, ja omasta mielestään järkevää vastausta mielessään muotoillessaan kului ehkä hieman enemmän aikaa kuin mitä mies ajatteli.
"Siksi", hän lopulta sai suunsa avattua, vaikka ääni olikin hieman vieraan tuntuinen täydessä hiljaisuudessa viettämänsä muutaman viimeisimmän päivän ajan, "erityisesti näinä aikoina on hyvä auttaa muitakin."
Matthew ei kehdannut jatkaa omasta puolestaan keskustelua pidemmälle, vaan alkoi keskittyä aikaisempaa enemmän kyynärvarteensa ottaen sen samalla hyväksi tekosyyksi olla keskustelematta nuoren naisen kanssa. Revitty pala ei ollut kovin syvä taikka iso, mutta se voisi silti ehkä olla kuin ollakin vaarallinen hoitamattomana. Mutta Nuorisokodille hän ei palaisi ennen oikeaa hätää tai ennen kuin löytäisi sinne vietäväksi jotain hyödyllistä, siitä hän ei aikonut lipsua.

Nimi: Kira

12.01.2019 21:48
Calypso Martin - Eteläinen keskusta

Hullun reihuessa Calypso huomasi tuon onnistuneen repäisemään paikalle tullutta miestä kädestä. Siitä oliko huitaisu osunut vain kankaaseen vai myös ihoon oli epäselvä. Kun Calypso hieman perääntyi mies potkaisi hullun maahan lähes hypäten seisomaan tuon päälle. Saastunut riehui ja huusi, kuin syötävä maassa maatessaa. Nainen kiepsautti veitsensä taas ympäri ottaen siitä molemmilla käsillään kiinni. Calypso vei kädet päänsä yläpuolelle ja vähän huutaen tuo iski veitsenä hullun silmään. Terä upposi syvälle lävistäen entisen ihmisen aivot ja kilahti joko takaraivon luuhun tai maahan pysähtyen. Samassa hullun liikkeet pysähtyivät. Raajat jäivät paikoilleen maahan. Velttoina. Huohottaen naine irrotti otteensa terän kahvasta ja tipahti istualleen. Cal nojasi käsiinsä ja suoristi toisen jalkansa toisen jäädessä koukkuun. Märkä maa sai naisen housut hieman kastumaan, mutta juuri nyt tuota ei haitannut. Vaikka se kylmää olikin. Edelleen huohottaen tuo käänsi katseensa edessään olevaan mieheen.
"Kiitos" nainen sanoi lyhyesti raskaan hengityksensä lomasta. Adrealiini piikki alkoi laantua.
"Olisit voinut antaa tuon hullun tappaa minut, mutta päätit auttaa. Miksi?" Calypso kysyi edelleen katsoen miestä. Normaalisti naisella olisi ollut veitsi kädessä tuntemattomien seurassa, mutta tuo ei uskonut, että mies olisi auttanut häntä vain saadakseen tappaa tytön itse. Sitäpaitsi Calypso saisi veitsen sekunnissa käteensä vaikka se nyt töröttikin hullun kallosta melkein metrin päässä maassa istuvasta Calypsosta. Cal pyykäisi muutaman hiuksen pois kasvoiltaan ja siirtyi jälleen katsomaan miestä.

Draga Jones - Eteläinen keskusta

Lopulta porkkana pää lähtikin seuraamaan Dragaa. Tuo kävel hetken matkaa eteenpäin, kunnes kiinnitti osan huomiostaan Thomaksen kysymykseen. Mies ei ollut täysin varma miksi toinen sitä kysyi eikä siitä, mitä tohon vastaisi.
"Vaikka pelastin sinut hullulta ei se tarkoita, että alkaisin avautumaan omasta elämästäni" Draga lopulta sanoi matalla äänellään. Lopulta mies pysäytti askelluksensa.
"Mistä sinä tarkalleen ottae olit tulossa?" Draga kysyi kääntyen katsomaan hoikempaa miestä.
"Et todellakaan vaikuta siltä, että kävisit useastikkin ulkona" mies jatkoi kurtistaen hieman kulmiaan. Tuo oli jo nähnyt yhden hullun tappaman nuoren. Toista mies ei haluaisi nähdä. Mikäli se sen vaatisi voisi Draga saattaa toisen takaisin kotiinsa, mutta siihenpä miehen ystävällisuus alkoikin päättyä. Tuo ei avaisi toiselle yksityise elämäänsä, kuten ei kenellekkän muullekkaan. Liika tieto oli aina pahasta. Mitä enemmän joku miehestä tiesi sitä helpompi oli etsiä tapaa satuttaa tuota.

David Harmon - Kappeli

David nousi pieneltä yksinkertaiselta pediltää ja vennytteli noustessaa. Housut jalkaan ja paita päälle. Kauluri kaulaan tottakai. David nappasi myös puisen ristinsä ja ripusti sen kaulaansa. Se oli aina mukana. Vanhat lankku portaat narisivat miehen painon alla tuon kävellessä melkeinpä seinän sisällä alas kappelin puolelle. Kuten aina mies polvistui ensimmäisenä alttarin ääneen lausumaan ruksouksen. Niinkuin joka aamu. Noustessaan pappi teki rintakehälleen ristin samalla mumisten omiaan. Pienen nyökkäyksen jälkeen oli suunta takaisi yläkertaan piilo-oven kautta ja siitä tekemään aamiaista. Hernekeitot saisivat jäädä myöhemmälle. Kaappeja availlen ja tonkien löysy David paketin pähkinöitä.
"Kiitos Herra tästä aamiaisesta" David kiitti hieman ylöspäin vilkaisten. Sen kummempia odottelematta istui mies takaisin sängylle aamiaistaan syömään.
//Tälle hömelölle seuraa//

Nimi: Trithan

12.01.2019 18:46
Eugenia Cardei / Esikaupunki

Yö ja lumisade oli päässyt yllättämään Eugenian, joka juoksi nyt kovaa vauhtia esikaupunkialueen teillä. Oli pimeää, maa oli märkä ja niin oli hänkin - ja likainen, sillä tietenkin hän oli onnistunut myös kaatumaan. Vaaleanpunainen pussireppu pomppi ja hakkasi hänen selkäänsä, kun Eugenia juoksi eteenpäin. Koko kaupungin sähköt olivat poikki, joten missään ei näkynyt valojakaan, ja takaansa tyttö saattoi kuulla vieläkin hullujen huudot, jotka olivat syy tälle yölliselle juoksulenkille.

Hullut olivat päässeet yllättämään Eugenian, joka oli ollut etsimässä alueelta kaikenlaista, mahdollisesti hyödyllistä roinaa ja tarvikkeita. Tyttö oli huomannut noin kolmen hullun lauman liian myöhään, ja yksi niistä olikin jo ehtinyt käydä hänen kimppuunsa. Maahan kaatuessaan Eugenia oli myös onnistunut taittamaan ranteensa, johon sattui nyt ikävästi, ja tyttö pitikin siitä nyt kiinni toisella kädellään juostessaan. Onneksi hän oli kuitenkin päässyt hulluilta pakoon, mutta tietenkin ne olivat lähteneet juoksemaan hänen peräänsä. Eugenian huonoon nilkkaankin alkoi sattua rasituksesta, ja hän alkoi muutenkin väsyä juoksemiseen. Mutta ei hän voinut mitenkään pysähtyä, eikä lähistöllä näkynyt mitään suojapaikkaakaan. Tietenkin Eugenia voisi yrittää murtautua johonkin rakennukseen tai autoon, mutta pimeässä ja lumisateessa oli vaikeaa nähdä mitään.

Pian Eugenia huomasi kuitenkin jotain kauempana. Rakennuksen ikkunassa näkyi valo! Joku oli siis siellä, sillä valon täytyi tulla kynttilästä tai jostain muusta sellaisesta, sillä sähköt eivät vaikuttaneet toimivan missään. Eugenia päätti siis suunnata kohti valoa, ja saapui pian jonkin hämärän liikkeen luokse. Ovi oli tietenkin lukossa, joten Eugenia alkoi paukuttamaan sen ovea kovaan ääneen.
"Hei! Tarvin apua!" tyttö yritti huutaa, vilkuillen samalla taakseen. Lumisateessa ja pimeässä oli vaikeaa nähdä, missä hullut kulkivat, mutta äänestä päätellen ne eivät voineet olla kovinkaan kaukana. Eugenia kääntyi takaisin oven puoleen, jatkaen sen hakkaamista paremmalla kädellään.
"Hei! Avaa!"

©2019 < mσrвus > - suntuubi.com