Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

toiminta

Chat

Pelaajille

roolipeli tapahtuutarinat liikkeet yhteisöt sanasto

pelissä

Vuodenaika: talvi 2018
päivisin -5°c / öisin -8°c
tuulista / lumisadetta
Tapahtuu: Juokseva vesi Darlowissa on saastunut! DA.C.R.A partioi keskustassa. Lue lisää täällä.

Roolipeli

 1  2  3  4  5  6  7  >

Nimi

Kotisivut

Sähköposti

Kommentit
Roskapostisuojaus: Paljonko on neljä miinus yksi?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)
Yksityinen  

Nimi: Zaaga

25.06.2019 21:29
Elijah Davis | Eteläinen keskusta

Barzillain ääni oli niin arkinen, että jos Elijah olisi ollut vähän enemmän ajatuksissaan, häneltä olisi varmaan mennyt koko kommentti ohitse. Pojan pää kääntyi toisen suuntaan niin lujaa että siitä olisi voinut kuulla naksahduksen, ja silmät jäivät tuijottamaan hetkeksi levenneinnä, käsi oli jäätynyt ilmaan, kunnes Elijah nielaisi kuuluvasti ja yritti nyökätä siihen malliin, että häntä ei todellakaan hirvittänyt ajatus sisälle tunkeutuvista hulluista yhtä paljon kuin oikeasti hirvittikin. Hyvää unimateriaalia.

Elijahin katse kääntyi jälleen varastohäkkeihin, vaikka keskittyminen oli jossain aivan muualla kuin niiden likaisissa laatikoissa ja pölyisissä nurkissa. Sivukorvallaan Elijah kuuli Barzillain liikehtivän, ja kun poika kääntyi katsomaan toista, Barzillai katsoikin jo häneen.
"En tiiä, kipee se ainakin on." Elijah lähti kävelemään takaisin Barzillain luokse ja istahti tuon vierelle. Poika käänsi käsivarttaan ja varoi koskettamasta haavaansa liatakseen sitä yhtään enempää, mutta kurkisti kuitenkin Barzillain tekemän siteen alle.
"Jesus", poika sihahti haavan nähdessään. Se ei mikään pintanaarmu ollut. "Mitä tolle pitäis tehdä?"
Elijah ei edes tiennyt oliko mitään tehtävissä. Desinfiointiaine oli luksusta, ja Barzillai tuskin pystyisi vetämään sellaista takataskustaan.

Nimi: Akit4

04.06.2019 23:42
Justin Anderson | Esikaupunki

Justinilta meni hieman ohitse kaikki se, mitä Alessio hänen ympärillään teki, tosin kyllä hän viimeistään repun selästään viemisen tajusi. Sen jälkeen kaikki huomio meni kuitenkin vain hengittämiseen. Justin nyki jälleen kaula-aukkoaan yrittäen saada puristavan tunteen helpottamaan. Se ei kuitenkaan kaikonnut. Hengittäminen oli yhä vaikeaa, mutta onneksi Alessio sai tuotua hänen lääkkeensä pian. Sen enempiä aikailematta Justin sitten otti lääkkeensä Alessiolta ja alkoi annostella sitä itselleen.

Lopulta hengittäminen helpottui. Vaikka Justin oli todella tarkka lääkkeidensä säästämisestä, oli hänen nyt kuitenkin tarvinnut ottaa sitä muutaman kerran. Hetken ajan hän vain hengitteli ja tunsi helpotuksen täyttävän itsensä ilman alkaessa kulkemaan joka henkäisyllä entistä vapaammin.
Hän nyökkäsi veljensä kysymykselle ja vilkaisi tuota.
"Joo", hän sanoi ja seisoi aloillaan vielä hetken edelleen vain hengitellen, "Helpottaa".
Hänen äänestään, ja myös kasvoiltaan loisti helpottuneisuus, sekä hengityksensä sujumisen vuoksi, kuin myös Alession aiemman pelastumisen vuoksi. Nyt tilanteen rauhoituttua kun äskeisten tapahtumien vakavuus alkoi todella iskeä tajuntaan.
"Oothan sä muuten kunnossa?" Justin kysyikin sitten katsellessaan huolissaan italianoa.

Nimi: Tiuhti

03.06.2019 19:26
Alessio Anderson | Esikaupunki

Alessio ei ehtinyt reagoimaan mitenkään, kun Justin tarrasi häntä kädestä ja kiskaisi mukaansa. Hän ei voinut kuin juosta toisen perässä mutta huomasi kauhukseen, kuinka veli alkoi selvästikin kärsiä hengenahdistuksesta. Toinen ei voisi juosta sillä tavalla kauaa ja Alessio oli jo valmiina pysähtymään ennen kuin tälle kävisi huonosti, kunnes Justin otti suunnaksi yhden rakennuksista.
Askel tiheni ja veli päästi irti Alession kädestä, rynnäten talon ovelle koettamaan oliko se auki. Ja koska se oli, he molemmat menivät sisälle ja Alessio työnsi oven nopeasti perässään kiinni. Hän haki katseellaan jotain mitä pistää eteen ja huomasi puisen tuolin, jonka hän asetti kahvan alle.

Kun toistaiseksi pahin oli ohi, Alession sisällä kasvoi vielä suurempi huoli kun hän näki Justinin haukkomassa henkeään. Italiano kiirehti ottamaan repun Justinin selästä ja penkoi sen sisältöä kunnes löysi toisen lääkkeet. Kunhan hän vain toimisi ripeästi, veljen tila helpottuisi nopeammin.
"Helpottaako?" hän kysyi otsa huolestuneessa rypyssä kun lääke oli otettu.

Nimi: Akit4

02.06.2019 20:41
Justin Anderson | Esikaupunki

Justin huomasi veljensä rimpuilevan itsensä irti tautisen otteesta hänen saatuaan puukkonsa osumaan hullua kylkeen. Siksi Justin veti puukkonsa nopeasti irti iskeäkseen tautista uudestaan sen tappaakseen. Vaan veli ehtikin ensin. Alession iskettyä sitä rintakehään, Justin ehti jo olettaa sen olleen viimeinen tarpeellinen isku, minkä vuoksi hän oli jo hoputtamaisillaan veljeään liikkeelle, sillä tämä jättimäiskokoinen hullu ei ollut viimeinen. Se vaati tosin vielä yhden iskun, jonka jälkeen tautinen valahti maahan.
Justin tuijotti siihen adrenaliini edelleen kehossaan villinä virraten, ja yhä tapahtuneesta järkyttyneenä. Tilanne oli päässyt liian tipalle. Kauhukuvat Alessiosta jättimäisen tautisen otteessa tulisivat puistattamaan häntä vielä pitkään.

Veljensä sanat kuullessaan nuoremman katse singahti häneen huolissaan. Olihan hänellä itselläänkin syy huolestua, hengittäminen kävi nimittäin hetki hetkeltä vaikeammaksi, mutta veljen hermostunut katse sai sen työntymään taka-alalle ajatuksista. Justin vilkaisi itsekin hieman hermostuneena kahteen heitä nopeasti lähestyviin tautisiin. Kuin refleksistä hän tarttui Alessioa käsivarresta ja veti tuota mukaansa kiirehtiessään pois kujalta.
"Mennään.. jonneki", hän henkäisi ja silmäili kiirehtiessään ympäröiviä rakennuksia. Toinen käsi päätyi repimään ahdistuneena takin kaula-aukkoa. Henkeä ahdisti. Hän kohautti kätensä limaisten yskähdysten kajahtaessa ilmaan.
"En mä tiiä... Tonne vaikka", Justin päätyi siksi sopertamaan hieman hajamielisesti ja alkoi suunnata kohti yhtä rakennuksista. Hyvällä tuurilla se olisi tyhjä ja sen ovet ja ikkunat saisi salvattua kiinni nopeasti. Vaan oliko heillä enää hyvää onnea jäljellä? Sormet ristiin.

Justin kiri askeliaan entisestään ja päästi lopulta irti veljensä kädestä. Hän kuitenkin olisi tarkkana, ettei toinen jäisi jälkeen. Hän pääsi talon ovelle ja kokeili ovea. Se aukesi. Kevyesti ovenpieleen nojaten Justin kääntyi tarkistamaan Alession, ja odotti tuon mukaansa ennen kuin asteli sisemmäs. Siinä vaiheessa hän painautui kokoon, tukien kätensä polviinsa ja haukkoi syvään pihisevää henkeään. Hän suoristautui, yrittäen ottaa mahdollisimman helpon asennon hengittää. Sisätilojen tarkistaminen unohtui.

Nimi: Tiuhti

02.06.2019 19:28
Barzillai May | Eteläinen keskusta

Poika kohautti olkiaan toisen kysymykselle ja katseli kun tämä tutki varastohäkkejä.
"Kyllä varmaan", Barzillai mutisi. Hän oli oleskellut paikassa vasta vähän aikaa, mutta jonkinlaisia elonmerkkejä oli ilmennyt. Katse käväisi ovessa ja siirtyi sitten takaisin Elijahiin. "Ainakin joku tulee välillä hakkaamaan tai yrittämään ovesta läpi, tiiä sitten onks kyseessä tautinen vai joku joka vaan etsii suojapaikkaa."
Sen takia hän laittoi aina tuolinkin estämään mahdollisten tunkeutujien pääsyä varastoon, vaikkei siitäkään oikeastaan hyötyä ollut, jos joku tosissaan sinne halusi.

Hieman uupuneen oloisena Barzillai laskeutui lattialle ja nojasi kylmää kiviseinää vasten. Päivä oli ollut pitkä, boksia etsiessä, ja jalkoja alkoi jatkuva seisoskelu kivistää. Poika hieraisi kasvojaan ja haroi kädellä sotkuiset hiukset jotenkuten suoriksi ja vilkaisi Elijahia.
"Miten sun kätes?"

Alessio Anderson | Esikaupunki

Tautisen ote tuntui aivan liian ylivoimaiselta heikomman italianomiehen ympärillä. Adrenaliinin kuitenkin virratessa voimakkaasti Alessio ei luovuttanut vaan pisti kaikkensa taisteluun päästäkseen irti.
Justin riensi auttamaan, kamppailtuaan ensin itsekin tautista vastaan, ja luojan kiitos tämän apu sai Alession riuhtomaan itsensä viimein vapaaksi, jolloin kädessään olevalla puukolla hän saattoi lyödä sen napakasti tautisen rintakehään, suurin piirtein sydämen tienoille. Se sai kuvotuksen hetkeksi pysähtymään, mutta ilmeisesti isku ei ollut riittävä tappamaan. Alessio ei jäänyt odottamaan seuraavaa hyökkäystä, vaan antoi puukon heilahtaa uudelleen ja tällä kertaa kuolettavasti. Isokokoinen tautinen romahti maahan, mutta sen tuijottelulle ei ollut aikaa, kun tautisia oli vielä lisääkin.
Alessio tunsi itsensä kuitenkin liian heikoksi sillä hetkellä, ettei varmastikaan jaksaisi kauaa. Lisäksi hän pelkäsi veljensä ja tämän astman vuoksi.
"Justin, mä en jaksa", italiano puhisi toiselle ja kohdisti hermostuneet silmänsä ensin tähän ja sitten kahteen lähestyvään tautiseen.

Simon White | Esikaupunki

"Aamuyö varmaan", Simon vastasi kun tajusi tytön puhuneen. Hän oli ollut niin uppoutunut kirjoittamiseen - pitkästä aikaa -, ettei ollut huomannut toisen liikehdintää.
Pää kääntyi ikkunan luona seisovaa tyttöä kohden. Tämä oli näköjään pakannut tavaransa jo ja suunnitteli varmaan lähtöä. Simonilla ei ollut mitään sitä vastaan, mutta jostain syystä hänen mieleensä värittyi kuva, kuinka räntäsateessa jossain vaaniva tautinen hyökkäisi tytön kimppuun. Ei Simonia tytön kohtalo niinkään kiinnostanut, mutta hänen mieltään saattaisi ikuisesti kalvaa se, että se olisi tapahtunut juuri hänen takiaan.
Mutta päätti Eugenia sitten miten vaan, ei Simon tulisi luultavasti millään tapaa vaikuttamaan siihen.
"Onko sulla perhettä?" mies kysäisi - ehkä alitajuntaisesti pelatakseen aikaa, ettei tyttö ihan vielä lähtisi.

Nimi: Zaaga

18.05.2019 17:52
Kei Nakamura | Itäinen kesku

Huoli osoittautui turhaksi, ja Kein käsi laskeutui pois aseen päältä miehen seisahtaessa Katien vierelle. Kädet rennonoloisessa puuskassa mies kuunteli kaksikon sananvaihtoa, ja sattui samalla silmäyksellä huomaamaan penkille levitetyt tavarat, joiden laatukirjo vaihteli vähemmän hyväkuntoisesta suoranaiseen roskaan. Nuorukainen oli kuitenkin tehnyt ihan kiitettäviäkin löytöjä, joten tämä ei tuskin ollut ensimmäinen kerta, kun poika kaupitteli tavaroitaan.

Aasialaispojan äänensävystä kävi ilmi, että Katie oli onnistunut jollain tapaa ärsyttämään toista. Naseva kommentti ei kuitenkaan muuttanut Kein tutkivaa ilmettä, ja sen sijaan miehen kasvoja koristi jopa pieni hymynpoikanen, kun poika kääntyi hänen puoleensa. Toisen välinpitämättömyydessä oli jotakin, mikä muistutti häntä kovasti itsestään nuorena.

Hetken Kei katsoi pojan pyöreisiin nappisilmiin tutkivana, kenties hieman haastavana, kunnes miehen katse siirtyi tavaroihin. Hän asteli niiden äärelle ja kolusi niiden lävitse päätän käännellen, kunnes otti yhden parempikuntoisista työkaluista ja kääntyi pojan puoleen.
"Paljonko tästä?" Kei tokaisi koreaksi. Hän ei ollut käyttänyt toista äidinkieltään pitkään aikaan, mutta kuultaan pojan kiroavan itsekseen, ei Kei voinut vastustaa kiusausta. Lisäksi, hän halusi nähdä pojan reaktion.

Nimi: Akit4

17.05.2019 19:31
Tyler Carter | Esikaupunki

Mies sai vihdoinkin vastauksen esittämäänsä kysymykseen, sillä hän kuuli tytön kertovan hänen olevan paikalla samalla tarkoituksella kuin kolmikkokin. Samaan väliin nuori nainen lisäsi myös, ettei täältä tainnut enää löytää mitään hyödyllistä. Se sai pitkän miehen huokaisemaan. Heidän pitäisi siis jatkaa entistä kauemmas. Siksipä Tyler vilkaisi pikaisesti Davidiin.
"Minne me sitten edetään?" hän kysäisi tuttavansa mielipidettä ennen kuin katsahti takaisin tyttöön hieman mietteliäänä. Olisiko ollut järkevää ottaa riski, ja pyytää tuota mukaan? Toisaalta Tylerin omatunto ei sallisi nuoren jättämistä yksin, mikäli tuo ei itse niin haluaisi.
"Kohti keskustaa meidän on kai pakko lähteä", David tokaisi harmitellen keskeyttäen Tyn pohdinnat. Pitkähiuksinen pyöräytti mietteliäänä kieltä suussaan, mutta ennen kuin hän ehti sanoa mitään, avasi Christopher suunsa.
"Tuutko sä mukaan?" nuori poika kysyi punatukkaista tyttöä katsoen, edelleen virne kasvoillaan. Vanhemmat miehet käyttivät katseensa nuoremmassa, mutta katsahtivat sen jälkeen tyttöön.
"Me kyllä ymmärretään, jos et uskalla luotttaa meihin ihan täysin", Tyler aloitti. Sama kai sanoa asiasta nyt, kun se oli jo tuotu ilmoille.
"Mutta voit kuitenkin liittyä seuraan, jos haluat", hän sanoi jättäen pallon nuorelle tytölle.

Nimi: Juniper

10.05.2019 20:39
Sasha Novikov - Esikaupunki

Miehen kasvojen ilme vaihtui, kun tämä vakuutteli heidän etsivän vain resursseja. Tämän suu taittui kepeään hymyyn ja sinisistä silmistä pystyi näkemään lempeän pilkahduksen, mikä hämmensi Sashaa, sillä pitkä tukkaiselta ja jääkaapin kokoiselta mieheltä nainen ei olisi olettanut ensimmäisenä moista reaktiota. Tyttö rentoutui hieman pitkän miehen reaktion myötä ja tarkasteli uudestaan kahta kaveria, joista nuorempi hymyili edelleen. Tuo ei selkeästi joutunut kamppailemaan luottamusongelmien kanssa, ainakaan vielä.
*Typerys*, Sasha ajatteli halveksuvasti, mutta näki parhaakseen olla sanomatta sitä ääneen. Vanhempi mies vaikutti myös rennolta, mutta se ei tarkoittanut etteikö hän seuraisi silmäkovana punapään liikkeitä ja olisi valmis puolustamaan itseään ja muita tarvittaessa, mikä oli fiksua.
Tarkkailutaan kaksikkoa tarpeeksi, tyttö siirsi katseensa jälleen lempeäkatseiseen mieheen, joka esitti hänelle vuorostaan kysymyksen. Neiti silmäili hetken toista, pohti pitäisikö hänen osoittaa edes hitunen luottamusta ja nähdä miten kävisi. Tämä saattoi olla Sashan ainoa mahdollisuus selvitä, ellei hän löytäisi ruokaa ja juotavaa muutamien päivien sisällä, hän saattoi selvitä nykyisellä vesi ja ruoka varastollaan korkeintaan puolitoista viikkoa, jonka aikana toki voi tapahtua moni asioita. Neidillä oli siis kaksi vaihtoehtoa, paeta paikalta tai ottaa kevyt riski.
"Samaa kuin te, paitsi että tää alue tuntuu olevan aika lailla kaluttu läpi", punapää lopulta huokaisi, kevyen epätoivoisesti laskien katseensa sekunniksi lumen peittämään maahan, josta saattoi hitusen erottaa kuolleen ruohikon korsia. Tämän jälkeen hän nosti katseensa sinisilmäiseen.
"En usko että tekään löydätte täältä yhtikäs mitään", Sasha jakoi nostaen kätensä reideltään, tarttuen kiinni repun sangoista. Hän ei uskonut kolmikon enää hyökkäävän hänen kimpuunsa, muussa tapauksessa he olisivat tehneet sen jo.

Nimi: Akit4

08.05.2019 16:36
Tyler Carter | Esikaupunki

Kolmikon edessä seisonut nuori nainen ei ollut vastannut Christopherin tervehdykseen, eikä kyllä hymyynkään, minkä Tyler tuli pistäneeksi merkille. Toisaalta se ei ollut edes yllättävää, kun otti huomioon, että myös hän tunsi itsensä varautuneeksi uusien ihmisten seurassa. Nuoren tytön seuraava kysymys vain vahvisti Tyleriä siitä, ettei naisenalku luottanut heihin. Hän kun varmisti vielä, olivatko kolmikko partioimassa. Pitkähiuksinen mies hymähti ja pudisti kevyesti päätään.
"Me vain etsitään resursseja hengissä pysymiseen", hän kertoi rehellisesti. Jotenkin lähes luonnostaan Tyler kohotti hieman lempeämpää katsetta kasvoilleen punatukkaa katsoessaan. Hänellä oli tapana tehdä niin huomaamattaankin nuoria katsoessaan, mutta nyt osasyynä oli myös punatukan luottamuksen herättäminen. Eihän kukaan heistä tainnut haluta minkäänlaisia ongelmia keskenään, joten joko naisenalku voisi vetäytyä toisaalle Tylerin ryhmän luota, tai sitten vain luottaa heihin.

"Entä sinä?" Tyler kysyi uteliaana ja silmäillen nuorta naista. Olikohan tuolla tarvikkeita selviytyä? Pitkä mies olisi valmis tarjoamaan apuaan, mikäli tyttö itse niin haluaisi ja hyväksyisi avun. Myös David taisi olla valmis siihen, ainakin niin Tyler päätteli huomatessaan miehen laittaneen puukkonsa takaisin tuppeensa. David ei siis tainnut kokea tyttöä uhkana. Ja vielä vähemmän tytön uhkaavuutta epäili Christopher, joka piti edelleen kevyen hymynsä naisenalun suuntaan.

Nimi: Juniper

07.05.2019 10:53
Sasha Novikov – Esikaupunki

Kaksikosta suurikokoisin vastasi Nemesikselle olevansa samalla asialla, kun tyttö itsekin, läpikulkumatkalla. Punatukkainen sulki pois mahdollisuuden, että kolmikko olisi hyökännyt hänen kimppuunsa “reviiriään” puolustaakseen, mutta hän pysytteli silti varuillaan oikea käsi lähellä reittään. Äskettäin suunsa avannut mies vakuutteli, ettei ongelmaa olisi, mutta neidille tämän sanat eivät painaneet paljoa.

Pian kahden vanhemman miehen lisäksi paikalle asteli kolmas, selkeästi miehiä nuorempi poika, joka tervehti Nemesistä hitusen hymyn kera. Tyttö tuijotti poikaa muutaman hetken arvioivasti, muttei vaivautunut edes hymyilemään, vaan siirsi vihreät silmänsä takaisin pitkään mieheen, joka puhui pojalle. Lausahdus herätti Nemesiksessä epäilystä, minkä seurauksena neiti otti vaistomaisesti tukiaskeleen taaksepäin ja laski kätensä puukon päälle. Pitäisikö hänen paeta?

“Partioitteko te?”, Tyttö kyseenalaisti toisen aikaisemman vakuuttelun läpikulusta siristäen hieman silmiään epäuskoisesti. Mikäli tilanne äityisi tappeluksi, ei kiharaisella välttämättä olisi mahdollisuutta voittaa, hän ei tiennyt miten hyviä toiset olivat taistelemaan, ja joka tapauksessa heillä olisi ylivoima.

Nimi: Akit4

03.05.2019 23:33
Tyler Carter | Esikaupunki

Kulkiessaan yhdessä Davidin kanssa lähemmäs liikehdintää aiheuttavaa hahmoa, tulivat he pian huomanneeksi kyseessä olevan edelleen järjissään oleva nainen. Pikaisella vilkaisulla hän ei vaikuttanut ainakaan Tylerin silmiin kovinkaan vanhalta, ehkä juuri ja juuri saman ikäiseltä perässä kulkevan Christopherin kanssa. Naisen kuljettua lähemmäs hän avasi pian suunsa tokaisten olevansa vain läpikulkumatkalla.
"Sitä samaa", Ty vastasi katsahtaen tytön lävitse. Vaikka olikin toisaalta helpotus, ettei hän ollutkaan osoittautunut verenhimoiseksi hulluksi, ei häneen silti voisi välttämättä luottaa. Nykyään ihmiset osasivat olla kieroja saadakseen haluamansa, ja jopa Tylerin oli pitänyt oppia hyväksymään se. Kaikki eivät vain osanneet ajatella muita itsensä lisäksi.
"Ei siis ole tarvetta minkäänlaisille ongelmille", hän lisäsi vielä ja vilkaisi vierellään seisovaan Davidiin, joka oli nähtävästi jo hellittänyt otteensa puukostaan. Samalla pitkä mies näki sivusilmällä Christopherinkin saapuvan kolmikon luo. Nuoren kasvoilta pystyi lukemaan helpotuksen, kenties välttäessään tautisten kohtaamisen.
"Moi", nuori miehenalku sanahti hymynpilkkeen huulillensa nostaen, kun hän kohtasi katseellaan punatukkaisen naisen.
"Chris, anna meidän hoitaa tämä", David sanahti pojalleen. Ty ei kääntänyt valpatta katsettaan naisesta, mutta kykeni kuvittelemaan Christopherin silmienpyöräytyksen. Poika kun ei oikein jaksanut uskoa, että muita ihmisiä pitäisi muistaa varoa.

Nimi: Juniper

29.04.2019 23:10
Sasha Novikov - Esikaupunki

Nainen oli ehtinyt tampata lumista katukivetystä jo jonkin aikaa pohtien samalla huomista retkeään. Ehkä hän voisi patikoida hieman syvemmälle esikaupungin uumeniin, sieltä uskoisi löytyvän koskemattomia omakotitaloja, ehkä jopa kokonaisia naapurustoja. Onni ei tosiaan olisi yhtään pahitteeksi, neiti oli nimittäin tuhlannut jo kolme päivää etsien epätoivoisesti ruokaa tai puhdasta vettä, mutta tuloksetta. Naisella oli jäljellä enää muutama tölkki ruokaa, eikä hän ollut syönyt paljoa viime päivinä.
Sasha joutui kuitenkin nopeasti tokenemaan unelmistaan kuullessaan ääniä edestä päin. Nuori nainen valpastui laskien kätensä lähelle reisitaskua, jossa hänen puukkonsa sillä hetkellä lepäsi. Tämä ei ollut saanut selvää, oli ääntely ollut puhetta, vai pelkkää hullujen muminaa, joten neiti valmistautui kaikkeen. Mikäli kyseessä oli tautinen, olisi tilanne naiselle helpotus, toiset seviytyjät olivat aina niin monimutkaisija ja tulkinnan varaisia, eikä Sasha nälkäkiukussaan jaksaisi olla pitkäjänteinen kovinkaan kauaa. Neiti hengitti ulos ja pyöritteli päätään, kunnes tämän näköpiiriin osui kaksi vierekkäin lähestyvää henkilöä. Toinen heistä muistutti enemmän vuorta kuin ihmistä, mutta Sasha oli usein oppinut kantapään kautta, ettei koolla ollut merkitystä taistelussa.
Mitä lähemmäs henkilöt tulivat, sitä varmemmaksi nainen tuli siitä, että kyseessä oli kaksi hyväkuntoista miestä, eikä tautisia. Sasha tuijotti muukalaisia kylmällä välinpitämättömällä ilmeellä, naista ei voisi vähempää kiinnostaa kenenkään kanssa seurustelu tai kuulustelu. Mielipiteestään huolimatta hän huokaisi astellen varuillaan kaksikkoa vastaan.
"Läpikulku matkalla", Sasha tokaisi miehille päästyään kuuloetäisyyden päähän. Varmuuden vuoksi hän pysytteli kauempana seuraten tarkasti toisten eleitä ennakoidakseen mahdolliset hyökkäysyritykset.

Nimi: Akit4

29.04.2019 19:12
Tyler Carter | Asuinalue > Esikaupunki

Kolmikon matka oli jatkunut yllättävän rauhallisesti pitkin asuinalueiden katuja, vaikka siellä yleensä saattoikin törmätä tautisiin. Onni taisi sittenkin olla heidän puolellaan. Tai ainakin tässä tapauksessa. Veden saamisessa ei sitten niinkään. Olivatpa he kokeilleet mistä tahansa, oli hanoista saatava vesi osoittautunut haisevaksi, eikä siis juomakelpoiseksikaan.
Siksi heidän matkansa jatkui yhä kauemmas yhteisönsä alueilta, lopulta jopa pois asuinalueilta. Tyler valpastutti itseään hetki hetkeltä enemmän. Mitä kauemmas he menisivät, sitä suuremmat riskit ikäville yllätyksille olisi mahdollisia. Ei pitäisi antaa rauhallisuuden hämätä.
Jostain kaukaisuudesta kuului hullun huuto, mikä sai Christopherin säpsähtämään. Tyler katsahti kulmaansa kohauttaen nuorta päin.
"Älä huoli, se kuului kaukaa", David tokaisi pojalleen rauhoitellen. Ty kuitenkin hymähti.
"Olisitko sittenkin halunnut jäädä?" Tyler kysyi nuorelta, joka oli vaikuttanut säpsähtelevän pienimpiäkin ääniä. Christopherin katse siirtyi häneen.
"En, kyllä mä pärjään", hän vakuutteli. Ty hieman epäili miehenalun rohkeutta, muttei kuitenkaan pistänyt väittelyksi. Eihän poika kuitenkaan ollut yksin, vaan hän ja David voisivat tottuneina hoitaa tarvittaessa mahdolliset tautiset tuon puolesta.

Lopulta ympäristö alkoi muuttua. He saapuivat esikaupunkiin. Siinä vaiheessa Tyler ei enää keskittynyt mukanaan olevaan kaksikkoon, vaan vain ja ainoastaan ympäristöön. Esikaupunki kun oli tunnetusti melko vilkas alue tautisten toimesta. Myös David silmäili vilkkaasti ympärilleen, ja niin myös Christopher, tosin paljon säikymmin. Poika puristi tiukasti puukkoa otteessaan ja säpsähteli lähes omaa varjoaankin.
"Tuolla on jotain", David hihkaisi hiljaa saaden sekä Tylerin, että Christopherin katseet suuntautumaan hänen näyttämäänsä suuntaan. Siellä tosiaankin liikahti jokin.
"Tautinen?" Christopherin värähtävä ääni kysyi peloissaan. Tyler loi vilkaisun nuoreen.
"Ehkä", hän kertoi, "Me hoidetaan se. Pysy sinä taka-alalla".
Niin kaksi vanhempaa miestä lähtivät kulkemaan edeltä liikettä aiheuttanutta henkilöä tai olentoa kohti, nuorempi heidän jäljessään.

Nimi: rodimus

25.04.2019 12:25
Derek Magnus | Läntinen keskusta

Jossakin vaiheessa Derek huomasi heräävänsä sängyltään. Mies räpäytti silmiään ja jatkoi makoiluaan hetken, samalla kääntyen kyljelleen lepäämään. Hän oli ilmeisesti nukahtanut nuoremman pojan lähdettyä, ja vaikkei koskaan sanoisikaan sitä ääneen, oli hän tyytyväinen. Unta oli vaikea saada, kun talossa oli nuori... Erikoisine ajatuksineen.
Mies sulki silmänsä uudelleen ja huokaisi syvään. Pään hautaaminen tyynyn ja sängylle heivatun peiton alle kuulosti täydelliseltä idealta, mutta Derekin äänekkäästi protestoiva vatsa oli toista mieltä.

Lopulta mies nousi istumaan. Hän hieraisi silmiään ja katseli sitten ympärilleen. Maha äännähti uudelleen, aivan kuin todeten, ettei vaivainen pussillinen pähkinöitä riittäisi. Ja Kyron - Derek ei luottanut poikaan. Tämän ajatukset eivät oikein tehneet vaikutusta mieheen, joka alkoi nousemaan sängyltään ja venyttelemään jäykkiä raajojaan. Repun heivattuaan selkäänsä ja viltin kierittyä mahdollisimman lämpimästi kehonsa ympärille, hän lähti kävelemään ulos asunnostaan, suunnitellen jo sitä, kuinka voisi vihdoin yrittää myös etsiä itselleen talvitakkia. Ulkona oli kylmä, eikä ympärille kääritty viltti suojannut pakkaselta kovinkaan tehokkaasti.

Nimi: Cualacino

23.04.2019 23:12
Adil Anand - keskustan lähialue

Naisen noustessa ylös Adil kävi tuota läpi katseellaan. Hän ei kuitenkaan osannut odottaa naisen ottavan häntä kädestä kiinni niin, ettei tuo päästänyt irti. Ei sillä että hän olisi valittanut. Mikä ikinä olikaan Reynan syy sille, että tuo tahtoi yhä pitää Adilin kädestä kiinni, mies piti teosta kuitenkin. Se muistutti häntä asioiden entisestä laidasta ja siitä, kuinka he olivat kävelleet kaupungin katuja käsi kädessä. Toki he eivät koskaan olleet täydellinen pariskunta. Heillä oli ollut ongelmia, ehkä jopa hyvin vakavia sellaisia, mutta Adil oli ollut siitä huolimatta onnellinen Reynan kanssa. Ongelmat eivät koskaan olleet haitanneet häntä. Kaikki oli ollut hyvin niin kauan kun Reyna oli hänen vierellään ja teki kuten käskettiin.

“Hyvä”, Adil vastasi Reynan kertoessaan olevansa kunnossa. Hän oli aidosti huolissaan toisesta, mikä saattoi vaikuttaa äärimmäisen naurettavalta, ottaen huomioon sen, että mies oli vasta äskettäin itse satuttanut tuota. Adilin mieli ei kuitenkaan ollut niin yksinkertainen. Hänen mielestään Reyna tarvitsi osakseen vain ansaitsemansa kivun - ei yhtään enempää tai vähempää. Ei hän usein itsekään ollut turvautunut fyysiseen väkivaltaan, mutta joskus se oli hänen mielestään välttämätön paha, jota oli pakko jakaa naiselle. Nyt nainen ei kuitenkaan missään nimessä ansainnut kipua. Varmistuttuaan siitä, ettei Reynalle ollut käynyt kuinkaan, Adil jatkoi matkaa tuon kanssa, pitäen yhä naisen kädestä kiinni.

Nimi: Akit4

23.04.2019 22:51
Tyler Carter | Asuinalue

Asuinalueen kaduilla juoksenteli nuoria lapsia hippaa leikkien, iloiset huudahdukset kaikuen ilmassa, ja heidän joukossaan kiiruhti myös Jessica. Tylerin katse seurasi tyttärensä ilakointia, mutta hänen kasvonsa eivät nousseet lapsensa aiheuttamaan tavanomaiseen hymyyn. Sen sijaan huoli paistoi miehen kasvoilta.

Muutama ihminen kantoi tyhjiä pulloja miehelle, jotka hän pakkasi reppuunsa, ja samaa tekivät myös Tylerin kanssa samassa talossa asuva David, ja hänen jo aikuisuuteen ehtinyt vanhin poikansa Christopher. Juokseva vesi ei ollut enää juomakelpoista, mikä oli aiheuttanut jo muutaman vatsatautitapauksen. Vettä olisi voitu kyllä keittääkin, mutta riskiä ei silti haluttu ottaa. Lisäksi muitakin resursseja tarvittaisiin, aina ruuasta lääkkeisiin. Sen takia juomavettä oli pakko lähteä hakemaan toisaalta, ja tähän tehtävään kolmikko oli lupautunut. Tyleriä kuitenkin huolestutti, mitä tuleman piti.

"Jess", Tyler huikkasi muiden lasten kanssa juoksevalle tytölle ja kumartui pian nappaamaan tuon syliinsä.
"Kiikissä", mies virnisti kaappauksen vuoksi leikillään kiljahtavalle tytölle. Hän pusutteli vastahakoisen tytön hiuksia.
"Yäk, isi ei", Jessica kikatti ja työnsi isänsä kasvoja kauemmas.
"Isi lähtee käymään taas poissa", Ty kertoi tyttärelleen, joka asetteli pusuttelun sotkemia hiuksiaan, "Minulla tulee ikävä".
Tyler pörrötti hymähtäen tyttärensä punertavat suortuvat uudestaan, tällä kertaa kädellään.
"Isii", Jess päästi valittavan äänen, johon mies naurahti.
"Olehan kiltisti", Tyler tokaisi ja suukotti tytärtään poskelle laskiessaan tuon takaisin maahan.
"Olen, olen", tyttö vakuutteli poskeaan pyyhkäisten ja lähtien sitten takaisin muiden lasten matkaan. Tyler katseli nuoren perään huokaisten. Oliko se sitten hyvä vai huono asia, mutta Jessica ei vaikuttanut ymmärtävän niitä vaaroja, mitä nykymaailmassa piili. Saati sitä sitten, että hänen isänsä joutuisi mahdollisesti pian kohtaamaankin niitä.
"Tyler! Mennään", kuului Davidin ääni, mikä sai pitkätukan kääntymään häntä kohti. Se olisi menoa nyt.

Kolmikko asteli reput selässään yhä kauemmas yhteisönsä turvaamia alueita. Tyler oli tottunut siihen, mutta siitä huolimatta kerta toisensa jälkeen se tuntui epämiellyttävältä. Joka kerta päähän nousi ikävä ajatus siitä, miten Jessica pärjäisi, jos hän ei palaisikaan.
"Jos tarkistetaan ensin, saisiko muualta juomakelpoista vettä? Käydään lähialueet läpi ensin?" David ehdotti. Christopher nyökkäsi ja Tyler hymähti. Miksipä ei.
"Mut entä, jos kaikkialla vesi on pilalla?" Christopher kysäisi ja Ty vilkaisi nuoreen miehenalkuun.
"Ei meillä voi olla niin huono tuuri", mies naurahti, "Mutta Emsayjärvikin voi olla vaihtoehto".
Tylerin silmät tarkkailivat taukoamatta ympäristöä ja hän kuunteli pienimmätkin rasahdukset tarkasti. Heitä ei pääsisi yllättämään kukaan tai mikään, sen mies oli päättänyt.

Nimi: Akit4

23.04.2019 18:52
Park Minjae | Itäinen keskusta

Pelinsä juuri uudestaan aloitettuaan Minjae kuuli naisen huvittuneen kysymyksen. Hän hymähti.
"On maksanutkin", hän tokaisi olkaansa kohauttaen, katsettaan käsikonsolistaan kääntämättä. Mitä väliä, vaikkei nainen edes uskoisi moiseen. Olihan Minjae kuitenkin ansainnut tänään jo patukankin. Tosin, melko säälittävän pieni palkkio se oli.
Tummat silmät vilkaisivat pikaisesti pelin yhteydestä naisen hahmoa kohti. Toinen oli kuulostanut siltä, ettei häntä selvästikään kiinnostanut Minjaen kauppatavarat, mutta siitä huolimatta hän ei vaikuttavan olevan lähdössä. Mitä hän sitten vielä halusi?
"Shibal", poika sihahti koreaksi epäonnistuessaan pelissään jälleen. Hermostuksissaan hän sulki konsolinsa, ja alkoi kammeta itseään ylös maasta. Tämä saisi olla tässä. Hänellä oli jo kylmä, eikä ostajia vaikuttanut enää ilmaantuvan. Pelikään ei enää sujunut kohmeisten sormien vuoksi.
Päästyään jaloillensa Minjae katsahti takaisin naisen suuntaan pyyhkäistessään housujaan puhtaaksi maassa istumisesta. Samalla hän huomasi pitkän miehen ilmestyneen myös paikalle. Tuo seisoi talon nurkalla, mutta sen tarkemmin Minjae ei alkanut häntä tutkimaan.
"Onpas täällä yllättäen tungosta", nuori tokaisi kuivasti ja kumartui työntämään pelikonsolinsa reppuun.
"Suakaan ei taida kiinnostaa tää 'romu'?" hän hymähti miehen puoleen nostaessaan repun selkäänsä. Minjae oli valmiina keräämään loputkin tavaransa niiden alla olevaan muovipussiin, mikäli kiinnostusta niihin ei löytyisi.

Nimi: Trithan

23.04.2019 14:36
Reyna Grimes / Keskustan lähialue

Liukastuessaan Reyna yritti havitella tukea, ja nainen tunsikin jonkin tarttuvan hänen ranteeseensa, joka pehmensi hänen laskeutumistaan. Nainen pääsikin nopeasti ylös sohjoisesta maasta, tarttuen samalla tiukemmin kiinni Adilin kädestä saadakseen siitä tukea. Mies kysyi oliko hän kunnossa, ja Reyna nyökkäsi vastaukseksi.
"Olen", nainen sanoi vielä, astahtaen lähemmäs miestä. Hänellä ei ollut aikomuksenaan päästää tuon kädestä kiinni, mutta jos Adil repisi sen pois, päästäisi hän irti. Reyna katsoi taas hämärässä ulkoilmassa ympärilleen, purren huultaan. Hän ei vieläkään tunnistanut mitään.
Kun he jatkaisivat matkaansa sinne, minne Adil oli häntä viemässä, Reyna pysyttelisi nyt tarkemmin miehen vierellä, ja varoi askeliaan. Hän ei halunnut kaatua uudestaan, ja näyttää kömpelöltä Adilin edessä. Se olisi noloa.

Aron Clarke / Itäinen keskusta

Katie vaikutti jäävän ulkopuolelle, mutta Kei takanaan Aron asteli sisään kauppaan, antaen katseensa kiertää tyhjissä ja kaatuneissa hyllyissä. Tämä paikka oli todellakin koluttu tyhjäksi, mies ei nähnyt edes romua missään. Kaikki mahdolliset pahvilaatikotkin olivat kadonneet kaupungista, sillä ihmiset polttivat niitä lämmön vuoksi, jos eivät olleet tarpeeksi onnekkaita löytämään paikkaa jossa toimi vielä lämmitys.
Mies vilkaisi ohimennen Keitä, joka vaikutti myös suuntaavan ulos, josta Aronkin kuuli nyt ääniä. Ei mitään hälyttävää vielä, vain jotain mutinaa, joten mies päätti jäädä sisälle vielä joksikin aikaa. Aron asteli kaupan takahuoneeseen vievän oven luokse, huomaten sen olevan raollaan. Ilmeisesti joku oli siis käynyt sielläkin. Mies kuitenkin päätti avata oven, ja astua hämärään takahuoneeseen. Huoneen seiniä peittivät hyllyt, ja puoliksi tyhjiä rullakoita oli kasattu huoneen perälle. Aron löysi seinältä valokatkaisimen, ja kääntäessään sen päälle, huoneeseen syttyi hitaasti valot, jotka vilkkuivat hiukan.

Odottamaton korina ja tukahdettu huuto kuului yhtäkkiä rullakon takaa, joka lähti rullaamaan eteenpäin. Aron astui kauemmas, vetäen suuren metsästuspuukon tupestaan, joka roikkui hänen vyöllään. Suurikokoinen, selvästi näälkiintyvä hullu kompasteli esiin rullakon takaa. Se oli hirvittävä näky, hullu näytti enemmän elokuvien zombielta kuin sairaalta ihmiseltä, ja oli todellinen ihme että se oli vielä elossa. Ällöttävä, kovaääninen korina kantautui ulos sen kurkusta, kun hullu rynni kohti Aronia, joka otti paremman asennon ja valmistautui iskemään, kun olento oli lähempänä.
Nopea väistöliike oikealle, ja hullu kompastui eteenpäin kun ei saanutkaan Aronista kiinni. Mies iski metsästyspuukkonsa hullun takaraivoon samalla, kun se kaatui lattialle, ja hetken kouristelun jälkeen korinakin hiljeni, ja otus kuoli viimein. Yleensä kun hullut olivat näin huonossa kunnossa, niistä ei ollut juurikaan vastusta, ja sama koski tätä yksilöä.

Aron pyyhkäisi puukkonsa hullun vaatteisiin ennen kuin työnsi sen takaisin tuppeensa, ja katsoi uudestaan ympäri huonetta. Ilmeisesti tämä huone oli jätetty hullun takia rauhaan, joten Aron asteli peremmälle, tutkien rullakoita. Ruokatarvikkeita, teollisuustavaraa ja muuta kaupan tuotteita - ei mitään mikä häntä juuri nyt kiinnosti, mutta Foxtrotille täytyisi ilmoittaa asiasta, jotta he voisivat tulla hakemaan nämä tuotteet tukikohtaan.
Ennen kuin Aron lähti huoneesta, mies huomasi yhdessä rullakossa punaisella teipillä koristellun pahvilaatikon, jonka kyljessä hän huomasi tutun tupakkamerkin logon. Mies kumartui laatikon luokse, repäisten sen auki. Ah, se oli täynnä tupakkaa. Puntit oli kääritty muoviin, joten se olisi toivottavasti vielä hyvääkin. Aron repi yhden punteista auki, työntäen kolme askia takkinsa tyhjiin taskuihin. Löytäjä saa pitää.

Lily "Katie" Thorn / Itäinen keskusta

Poika näytti pelaavan jotain peliä, ja oli erittäin uppoutunut siihen. Tämä herätti uteliaisuutta Katiessa - mistä poika oli saanut laitteen? Nykyään toimiva elektroniikka oli hyvin haluttua kaupungissa, ja suurin osa oli jengien hallussa. Laitteista käytiin kilpaa, joskus toimiva puhelin saattoi maksaa jopa jonkun hengen.
Aasialaspiirteinen poika ei edes vilkaissut Katieta, ja mutisi vain että hän voisi katsoa. Katie vilkuili pussille levitettyjä romuja, naurahtaen kuivasti. Poika kääntyi viimein katsomaan häntä, ja kertoi että jos ei kiinnostanut, Katie voisi häipyä.
"Ostaa?" nainen kysyi hiukan huvittuneena. "Haluuko joku muka maksaa tälläsest romusta?" Katie kohotti hiukan kulmaansa, melkein haastaen riitaa, ja tuijotti poikaa joka aloitti taas räpläämään peliään. Katie ei ollut koskaan ollut kiinnostunut tuollaisista, mutta toimiva elektroniikka oli haluttua tavaraa, ja Katie voisi vaihtaa sen johonkin vielä parempaan.
Lumi narskahti hänen takanaan, ja Katie kääntyi katsomaan Keitä, joka oli ilmestynyt nurkalle, käsi aseella. Nainen siirsi katseensa aseesta miehen kasvoihin, hymähtäen vain hiljaa. Ei hän uskonut että poika oli uhka, joten tarvetta aseelle tuskin tulisi - elleivät he halunneet ryöstää tätä poikaa.

Nimi: Zaaga

21.04.2019 22:53
Kei Nakamura ---- Itäinen keskusta

Aronin sanat saivat Kein otsan rypistymään ja rattaat kääntyilemään päässä. Kokonaispuolinen hiljaisuus ja katujen tyhjeneminen koko keskustan alueella oli siis todellakin D.A.C.R.A:n syytä, joten heidän oli syytä pitää varansa näilläkin seuduilla.

Pian kerrostalot väistyivät edestä ja he astelivat kaupan pihalle. Kuten Kei oli arvannutkin, pelkkä vilkaisu riitti kertomaan, että kauppa oli jo tyhjäksi koluttu ja autioitunut. Tarkistaminen ei kuitenkaan ollut koskaan pahitteeksi, joten mies seurasi Aronin liikkeittä ja asteli rikkoutuneesta lasiovesta sisään. Hän asteli heti ensimmäiseksi kaupan kassalle ja tutki kaikki laatikot ja hyllyt, mutta joutui tuhahtamaan, kun mitään ei löytynyt. Kaikki oli viety purkkiruoista hyödyketavaroihin, mikä ei yllättänyt tummapukeista miestä. Ihmiset olivat epätoivoisia selviytymään kaikkialla kaupunkia.

Vasta sitten Kei huomasi, että Katie ei ollut seurannut heitä kaupan sisälle, ja pian mies kuuli ääniä ulkoa. Nainen vaikutti juttelevan jollekulle, mutta Kei ei pystynyt erottamaan, mistä he puhuivat. Hetken mies mietti, mennäkö tarkistamaan tilanne - eihän hän luottanut Katiehen vielä ollenkaan tai tahtonut naisen aiheuttavan ylimääräistä huomiota ja samalla hälyttävän vaikkapa partiota heidän luokseen - kunnes lopulta päätti tehdä niin ja lähti harppoen ovesta ulos. Hän näki Katien talon kulmassa, ja laski kätensä reisiholsterissaan lepäävälle aseelle varan vuoksi lähestyessään naista.

Nimi: Cualacino

21.04.2019 18:14
Alan Drake - keskusta

Alan painoi kulmiaan hieman kurttuun naisen arvioivan katseen käydessä hänet äkkiä läpi. Jos tuo oli etsimässä jotain arvokasta, sitä tuo ei saisi häneltä. Alan tiesi olevansa helppo ryöstettävä, eikä sen tähden kantanut mukanaan mitään varastamisen arvoista. Oli hänellä sentään sen verran järkeä päässään. Naisen kysymykseen sen sijaan Alan tuhahti.
“Eikö ihminen saa enää nauttia ulkoilmasta vain sen takia ettei asiat ole niin kuin ennen?” Hänen äänestään saattoi kuulla hänen hermostuneisuutensa jos oikein tarkoin kuunteli, mutta pääosin Alan oli toipunut säikähdyksestään ja oli jo enemmän itsevarman oloinen kuin pelokas. Hänellä oli maalinaan päästä takaisin nuorisokodille, ja siinä hän tulisi onnistumaan. Yhden positiivisen puolen Alan löysi tilanteesta: sentään hän oli järjissään olevien ihmisten seurassa hullujen sijaan. Ihmisille pystyi aina puhumaan järkeä - hulluille ei. Lisäksi pappi oli selkeästi rauhallinen mies. Naisesta Alan ei osannut päätellä mitään, mutta tuo ei vaikuttanut kovinkaan hyökkäävältä. Mies varmasti pääsisi jatkamaan matkaansa heti kun tämä pieni välikohtaus olisi ohi.

Nimi: Cualacino

21.04.2019 12:27
August Cardei - läntinen keskusta

Lakian tyly vastaus sai Augusti puraisemaan huultaan. Hän ei todellakaan ollut hyvä pitämään minkäänlaista keskustelua yllä, vaan pikemminkin hän omisti muiden ärsyttämisen jalon taidon. Kevyt huokaus karkasi nuorukaisen sisuksista. Hän oli ehkä hieman ärtynyt itselleen, sillä hän oli todellakin pilannut mahdollisuutensa täyttää sosiaalisuuden tarpeensa.
“Sori”, August aloitti, pyyhkäisten hiussuortuvan kasvoiltaan olkansa yli. “Mä oon niin huono tässä.” Hän katsahti nopeasti Lakiaan, muttei keksinyt mitään muuta sanottavaa. Ehkä hänen olisi paras lähteä paikalta. August ei kuitenkaan liikahtanut mihinkään ennen kuin Lakia olisi reagounut hänen sanoihinsa edes jollain tavalla.

Nimi: Cualacino

20.04.2019 22:54
Adil Anand - keskustan lähialue

Adil oli jälleen kerran tyytyväinen Reynan vastaukseen. Naisen nyökäyttäessä päätään Adil jopa hymyili tuolle hieman ennen kuin kääntyi ovelle päin kokonaan. Ehkä hänellä olisi vielä mahdollisuus. Reyna ainakin näytti kunnioittavan hänen tahtoaan samalla tavalla kuin ennenkin. Ehkä he voisivat vielä yrittää elää yhteistä elämää. Nuo haaveet olisivat tuntuneet hulluilta joku aika sitten. Adil oli ollut niin katkera Reynalle, että hän ei ollut tajunnut kuinka paljon hän naista kaipasi. Nyt kun tuo lähti seuraamaan häntä ulos talosta, kevyt, aito hymynkare nostatti hänen suupieliään. Tuntui siltä, että kaikki oli niin kuin piti.

Kylmässä ilmassa tarpominen ei houkuttanut, etenkään kun lumi maassa tuntui kovin liukkaalta. Siispä Adil kiristi kävelytahtiaan, sillä hän tiesi, ettei koti ollut kaukana. Hän uppoutui ajatuksiinsa kovin, eikä kiinnittänyt Reynaan sen enempää huomiota. Siispä ei ollut mikään ihme, että Reynan liukastuminen tuli yllätyksenä. Adil reagoi siihen hieman hitaasti, mutta siitä huolimatta otti kiinni naisen ranteesta toisella kädellään. Ote oli tukeva, mutta jollain tapaa lempeä, varmasti muistuttaen itse kutakin menneistä ajoista. Oli aina omituista miten suuri väli Adilin tunnetiloilla oli. Joskus hän oli äärimmäisen hyökkäävä Reynaa kohtaan, toisinaan - kuten tässäkin tilanteessa - Adil oli jopa huolehtiva. Olihan Reyna Adilille rakas. Tuo ansaitsi kyllä hellää kohtelua, kunhan tuo olisi kuuliainen miehelle.
“Olethan kunnossa?” Adil kysyi Reynalta. Hän katsoi naiseen kulmat huolesta aavistuksen painuksissa ja analysoi tuon ilmettä.

Nimi: Akit4

20.04.2019 10:46
Park Minjae | Itäinen keskusta

Minjae ehti pelata hetken aikaa yksinään, kunnes kuuli lopulta askelia jostain lähistöltä. Poika ei kuitenkaan tullut nostaneeksi katsettaan pelikonsolistaan. Jos siellä olisi joku hullu, se kyllä ilmoittaisi itsestään. Pian yksittäiset askeleet kuulostivat lähestyvän häntä, jolloin aasialaispojan tummat silmät vilkaisivat vain pikaisesti sivusilmällä, kuka paikalle oli tulossa. Hän ei kuitenkaan pikaisilta vilkuiluiltaan ehtinyt nähdä kuin ihmisen figuurin, eikä se siis paljoa auttanut kertomaan, oliko häntä lähestyvä henkilö vielä järjissään. Peli kuitenkin vaati huomionsa välittömästi takaisin.
Onnekseen Minjae kuuli pian kysymyksen hänen luokseen tulleelta ihmiseltä, ilmeisesti naiselta, mikä osoitti hänen olevan edelleen terve. Edes kysymys ei saanut poikaa jättämään peliään rauhaan, vaan sen sijaan hän nyökkäsi päällään kohti vierellään olevaa muovipussia.
"Siitä kun katsot", hän mutisi välinpitämättömästi, sormiensa naputellessa nopein liikkein konsolin nappeja. Niiden nopeus ei kuitenkaan tullut riittäneeksi, sillä hyvin pian peli ilmoitti jälleen häviöstä. Minjae sihahti tuskaisesti ja löi jälleen kerran takaraivonsa vasten takanaan olevaa viileää tiiliseinää. Se kolahti, mutta poikaa ei kiinnostanut. Ei, vaikka kevyt jomotus kulkikin pään lävitse. Hän painoi silmiään kiinni huokaistessaan, jonka jälkeen ne avatessaan katsahti taas päätään kääntämättä paikalle tulleeseen tyttöön. Vasta silloin hän oikeasti näkikin hänet kunnolla. Pojan tummat silmät katsahtivat naisenalun pikaisesti lävitse.
"Jos ei kiinnosta ostaa, voit ihan hyvin vaikka poistua", hän tokaisi ja nosti päänsä seinästä palauttaen sen takaisin roikkumaan etukenoon huonossa ryhdissään, pelinsä uudestaan käynnistäen. Naisen olisi parempi antaa hänen keskittyä, ellei sitten olisi aikeissa hieroa kauppoja. Siinäkin tapauksessa hän saisi tosin odottaa, että Minjae pystyisi keskeyttämään pelinsä.

Nimi: Trithan

20.04.2019 10:08
Aron Clarke / Itäinen keskusta

Kein huomio kiinnittyi Katieen, jota Aronkin vilkaisi nopeasti. Ilmeisesti toiselle miehelle kuitenkin sopi, että nainen tulisi mukaan, sillä Kei esitteli itsensä lyhyesti, ja kääntyi sitten takaisin Aronin puoleen. Hän nyökkäsi Kein sanoille, ja kolmikko lähti kävelemään eteenpäin.
"DA.C.R.A on liikkeellä ilmeisesti koko keskustan alueella", Aron kertoi. Niin hän oli ainakin kuullut, itse mies oli juuri ja juuri välttänyt yhden partion matkallaan tänne. Samalla hän olikin tavannut Katien, joka oli ollut myös pakenemassa mustiin pukeutuneita sotilaita.
He suuntasivat kohti graffitien peittämää kauppaa, joka näytti hämärältä ja tyhjältä. Sen ikkunat oli rikottu, ja sisällä hyllyjä oli kaadettu. Se ei kuitenkaan tarkoittanut, etteikö joku olisi mahdollisesti leiriytynyt sinne.

Lily "Katie" Thorn / Itäinen keskusta

Pitkä mies esitteli itsensä Keiksi, samalla kun selvästi tutki Katieta katseellaan. Nainen hymähti hiljaa, nostaen käsivartensa puuskaan rinnalleen. Ei häntä toisen katse haitannut, mutta jokin reaktio olisi mukava. Sitä ei kuitenkaan tullut, mutta ilmeisesti hänet hyväksyttiin mukaan.
Kun miehet lähtivät liikkeelle, Katie lähti seuraamaan Aronin toisella puolella. Pian hän huomasi joutuvansa kävelemään nopeammin, kun molemmat miehet harppoivat pitkillä jaloillaan eteenpäin. Perkele, miksi Katien piti olla näin lyhyt?
Miehet puhuivat DA.C.R.A:n liikkeistä, ja nainen muisteli aiemmin päivällä kohtaamaansa partiota. Miehet olivat huomanneet hänet, ja alkaneet kysellä liikaa kysymyksiä. joten Katie oli päättänyt vain paeta pois paikalta. Hän oli kuullut huhuja siitä mitä DA.C.R.A teki mutanteille, ja Katie ei aikonut muuttua yhdeksi uhreista.
Hetken päästä he saapuivat kaupalle, joka näytti autiolta. Aron käveli lähemmäs katsomaan sisätiloja, mutta Katie pysähtyi paikoilleen, antaen katseensa kiertää ympäristössä. Nainen pyyhkäisi toisella kädellään kiharan hiussuortuvan korvansa taakse, hieroen sitten niitä yhteen. Tänään oli aika kylmä päivä.
Katie antoi miesten tutkia kauppaa rauhassa, mutta lähti itse kävelemään sen seinustaa pitkin. Siellä nainen huomasikin pojan (Minjae) istumassa seinää vasten, ja lähti rohkeasti kävelemään lähemmäs.
"Mitäs täällä kaupataan?" Katie kysyi parin metrin päästä, työntäen kätensä hupparinsa taskuihin.

Nimi: Zaaga

17.04.2019 15:40
Elijah Davis / Eteläinen keskusta

Elijahin hymy leveni entisestään, kun Barzillai reagoi huvittuneesti hänen kommenttiinsa. Hän lähti kävelemään syvemmälle varastoa aukinaisiin varastohäkkeihin tiiraillen. Useimmat niistä olivat tyhjiä tai jäljellä oli vain hyödyttömiä romuja, pahvilaatikkoja ja sen sellaisia.
"Asuuks täällä muita?" Elijah huikkasi samalla, kun jatkoi häkkien tutkimista, kietoen samalla kätensä ympärilleen. Ilta vaihtuisi pian varmaan jo yön puolelle, eikä varastossa ollut varmaankaan sähköllä toimivaa lämmitystä. Ainakin seinät olivat paksut ja hänellä oli apupakkauksesta saatu huopa repussaan.

©2019 mσrвus - suntuubi.com