Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

toiminta

Chat

Pelaajille

roolipeli tapahtuutarinat liikkeet yhteisöt sanasto

pelissä

Vuodenaika: talvi 2018
päivisin -5°c / öisin -8°c
tuulista / lumisadetta
Tapahtuu: Juokseva vesi Darlowissa on saastunut! DA.C.R.A partioi keskustassa. Lue lisää täällä.

Roolipeli

 1  2  3  4  5  6  7  >

Nimi

Kotisivut

Sähköposti

Kommentit
Roskapostisuojaus: Paljonko on kahdeksan plus yksi?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)
Yksityinen  

Nimi: Zaaga

18.05.2019 17:52
Kei Nakamura | Itäinen kesku

Huoli osoittautui turhaksi, ja Kein käsi laskeutui pois aseen päältä miehen seisahtaessa Katien vierelle. Kädet rennonoloisessa puuskassa mies kuunteli kaksikon sananvaihtoa, ja sattui samalla silmäyksellä huomaamaan penkille levitetyt tavarat, joiden laatukirjo vaihteli vähemmän hyväkuntoisesta suoranaiseen roskaan. Nuorukainen oli kuitenkin tehnyt ihan kiitettäviäkin löytöjä, joten tämä ei tuskin ollut ensimmäinen kerta, kun poika kaupitteli tavaroitaan.

Aasialaispojan äänensävystä kävi ilmi, että Katie oli onnistunut jollain tapaa ärsyttämään toista. Naseva kommentti ei kuitenkaan muuttanut Kein tutkivaa ilmettä, ja sen sijaan miehen kasvoja koristi jopa pieni hymynpoikanen, kun poika kääntyi hänen puoleensa. Toisen välinpitämättömyydessä oli jotakin, mikä muistutti häntä kovasti itsestään nuorena.

Hetken Kei katsoi pojan pyöreisiin nappisilmiin tutkivana, kenties hieman haastavana, kunnes miehen katse siirtyi tavaroihin. Hän asteli niiden äärelle ja kolusi niiden lävitse päätän käännellen, kunnes otti yhden parempikuntoisista työkaluista ja kääntyi pojan puoleen.
"Paljonko tästä?" Kei tokaisi koreaksi. Hän ei ollut käyttänyt toista äidinkieltään pitkään aikaan, mutta kuultaan pojan kiroavan itsekseen, ei Kei voinut vastustaa kiusausta. Lisäksi, hän halusi nähdä pojan reaktion.

Nimi: Akit4

17.05.2019 19:31
Tyler Carter | Esikaupunki

Mies sai vihdoinkin vastauksen esittämäänsä kysymykseen, sillä hän kuuli tytön kertovan hänen olevan paikalla samalla tarkoituksella kuin kolmikkokin. Samaan väliin nuori nainen lisäsi myös, ettei täältä tainnut enää löytää mitään hyödyllistä. Se sai pitkän miehen huokaisemaan. Heidän pitäisi siis jatkaa entistä kauemmas. Siksipä Tyler vilkaisi pikaisesti Davidiin.
"Minne me sitten edetään?" hän kysäisi tuttavansa mielipidettä ennen kuin katsahti takaisin tyttöön hieman mietteliäänä. Olisiko ollut järkevää ottaa riski, ja pyytää tuota mukaan? Toisaalta Tylerin omatunto ei sallisi nuoren jättämistä yksin, mikäli tuo ei itse niin haluaisi.
"Kohti keskustaa meidän on kai pakko lähteä", David tokaisi harmitellen keskeyttäen Tyn pohdinnat. Pitkähiuksinen pyöräytti mietteliäänä kieltä suussaan, mutta ennen kuin hän ehti sanoa mitään, avasi Christopher suunsa.
"Tuutko sä mukaan?" nuori poika kysyi punatukkaista tyttöä katsoen, edelleen virne kasvoillaan. Vanhemmat miehet käyttivät katseensa nuoremmassa, mutta katsahtivat sen jälkeen tyttöön.
"Me kyllä ymmärretään, jos et uskalla luotttaa meihin ihan täysin", Tyler aloitti. Sama kai sanoa asiasta nyt, kun se oli jo tuotu ilmoille.
"Mutta voit kuitenkin liittyä seuraan, jos haluat", hän sanoi jättäen pallon nuorelle tytölle.

Nimi: Juniper

10.05.2019 20:39
Sasha Novikov - Esikaupunki

Miehen kasvojen ilme vaihtui, kun tämä vakuutteli heidän etsivän vain resursseja. Tämän suu taittui kepeään hymyyn ja sinisistä silmistä pystyi näkemään lempeän pilkahduksen, mikä hämmensi Sashaa, sillä pitkä tukkaiselta ja jääkaapin kokoiselta mieheltä nainen ei olisi olettanut ensimmäisenä moista reaktiota. Tyttö rentoutui hieman pitkän miehen reaktion myötä ja tarkasteli uudestaan kahta kaveria, joista nuorempi hymyili edelleen. Tuo ei selkeästi joutunut kamppailemaan luottamusongelmien kanssa, ainakaan vielä.
*Typerys*, Sasha ajatteli halveksuvasti, mutta näki parhaakseen olla sanomatta sitä ääneen. Vanhempi mies vaikutti myös rennolta, mutta se ei tarkoittanut etteikö hän seuraisi silmäkovana punapään liikkeitä ja olisi valmis puolustamaan itseään ja muita tarvittaessa, mikä oli fiksua.
Tarkkailutaan kaksikkoa tarpeeksi, tyttö siirsi katseensa jälleen lempeäkatseiseen mieheen, joka esitti hänelle vuorostaan kysymyksen. Neiti silmäili hetken toista, pohti pitäisikö hänen osoittaa edes hitunen luottamusta ja nähdä miten kävisi. Tämä saattoi olla Sashan ainoa mahdollisuus selvitä, ellei hän löytäisi ruokaa ja juotavaa muutamien päivien sisällä, hän saattoi selvitä nykyisellä vesi ja ruoka varastollaan korkeintaan puolitoista viikkoa, jonka aikana toki voi tapahtua moni asioita. Neidillä oli siis kaksi vaihtoehtoa, paeta paikalta tai ottaa kevyt riski.
"Samaa kuin te, paitsi että tää alue tuntuu olevan aika lailla kaluttu läpi", punapää lopulta huokaisi, kevyen epätoivoisesti laskien katseensa sekunniksi lumen peittämään maahan, josta saattoi hitusen erottaa kuolleen ruohikon korsia. Tämän jälkeen hän nosti katseensa sinisilmäiseen.
"En usko että tekään löydätte täältä yhtikäs mitään", Sasha jakoi nostaen kätensä reideltään, tarttuen kiinni repun sangoista. Hän ei uskonut kolmikon enää hyökkäävän hänen kimpuunsa, muussa tapauksessa he olisivat tehneet sen jo.

Nimi: Akit4

08.05.2019 16:36
Tyler Carter | Esikaupunki

Kolmikon edessä seisonut nuori nainen ei ollut vastannut Christopherin tervehdykseen, eikä kyllä hymyynkään, minkä Tyler tuli pistäneeksi merkille. Toisaalta se ei ollut edes yllättävää, kun otti huomioon, että myös hän tunsi itsensä varautuneeksi uusien ihmisten seurassa. Nuoren tytön seuraava kysymys vain vahvisti Tyleriä siitä, ettei naisenalku luottanut heihin. Hän kun varmisti vielä, olivatko kolmikko partioimassa. Pitkähiuksinen mies hymähti ja pudisti kevyesti päätään.
"Me vain etsitään resursseja hengissä pysymiseen", hän kertoi rehellisesti. Jotenkin lähes luonnostaan Tyler kohotti hieman lempeämpää katsetta kasvoilleen punatukkaa katsoessaan. Hänellä oli tapana tehdä niin huomaamattaankin nuoria katsoessaan, mutta nyt osasyynä oli myös punatukan luottamuksen herättäminen. Eihän kukaan heistä tainnut haluta minkäänlaisia ongelmia keskenään, joten joko naisenalku voisi vetäytyä toisaalle Tylerin ryhmän luota, tai sitten vain luottaa heihin.

"Entä sinä?" Tyler kysyi uteliaana ja silmäillen nuorta naista. Olikohan tuolla tarvikkeita selviytyä? Pitkä mies olisi valmis tarjoamaan apuaan, mikäli tyttö itse niin haluaisi ja hyväksyisi avun. Myös David taisi olla valmis siihen, ainakin niin Tyler päätteli huomatessaan miehen laittaneen puukkonsa takaisin tuppeensa. David ei siis tainnut kokea tyttöä uhkana. Ja vielä vähemmän tytön uhkaavuutta epäili Christopher, joka piti edelleen kevyen hymynsä naisenalun suuntaan.

Nimi: Juniper

07.05.2019 10:53
Sasha Novikov – Esikaupunki

Kaksikosta suurikokoisin vastasi Nemesikselle olevansa samalla asialla, kun tyttö itsekin, läpikulkumatkalla. Punatukkainen sulki pois mahdollisuuden, että kolmikko olisi hyökännyt hänen kimppuunsa “reviiriään” puolustaakseen, mutta hän pysytteli silti varuillaan oikea käsi lähellä reittään. Äskettäin suunsa avannut mies vakuutteli, ettei ongelmaa olisi, mutta neidille tämän sanat eivät painaneet paljoa.

Pian kahden vanhemman miehen lisäksi paikalle asteli kolmas, selkeästi miehiä nuorempi poika, joka tervehti Nemesistä hitusen hymyn kera. Tyttö tuijotti poikaa muutaman hetken arvioivasti, muttei vaivautunut edes hymyilemään, vaan siirsi vihreät silmänsä takaisin pitkään mieheen, joka puhui pojalle. Lausahdus herätti Nemesiksessä epäilystä, minkä seurauksena neiti otti vaistomaisesti tukiaskeleen taaksepäin ja laski kätensä puukon päälle. Pitäisikö hänen paeta?

“Partioitteko te?”, Tyttö kyseenalaisti toisen aikaisemman vakuuttelun läpikulusta siristäen hieman silmiään epäuskoisesti. Mikäli tilanne äityisi tappeluksi, ei kiharaisella välttämättä olisi mahdollisuutta voittaa, hän ei tiennyt miten hyviä toiset olivat taistelemaan, ja joka tapauksessa heillä olisi ylivoima.

Nimi: Akit4

03.05.2019 23:33
Tyler Carter | Esikaupunki

Kulkiessaan yhdessä Davidin kanssa lähemmäs liikehdintää aiheuttavaa hahmoa, tulivat he pian huomanneeksi kyseessä olevan edelleen järjissään oleva nainen. Pikaisella vilkaisulla hän ei vaikuttanut ainakaan Tylerin silmiin kovinkaan vanhalta, ehkä juuri ja juuri saman ikäiseltä perässä kulkevan Christopherin kanssa. Naisen kuljettua lähemmäs hän avasi pian suunsa tokaisten olevansa vain läpikulkumatkalla.
"Sitä samaa", Ty vastasi katsahtaen tytön lävitse. Vaikka olikin toisaalta helpotus, ettei hän ollutkaan osoittautunut verenhimoiseksi hulluksi, ei häneen silti voisi välttämättä luottaa. Nykyään ihmiset osasivat olla kieroja saadakseen haluamansa, ja jopa Tylerin oli pitänyt oppia hyväksymään se. Kaikki eivät vain osanneet ajatella muita itsensä lisäksi.
"Ei siis ole tarvetta minkäänlaisille ongelmille", hän lisäsi vielä ja vilkaisi vierellään seisovaan Davidiin, joka oli nähtävästi jo hellittänyt otteensa puukostaan. Samalla pitkä mies näki sivusilmällä Christopherinkin saapuvan kolmikon luo. Nuoren kasvoilta pystyi lukemaan helpotuksen, kenties välttäessään tautisten kohtaamisen.
"Moi", nuori miehenalku sanahti hymynpilkkeen huulillensa nostaen, kun hän kohtasi katseellaan punatukkaisen naisen.
"Chris, anna meidän hoitaa tämä", David sanahti pojalleen. Ty ei kääntänyt valpatta katsettaan naisesta, mutta kykeni kuvittelemaan Christopherin silmienpyöräytyksen. Poika kun ei oikein jaksanut uskoa, että muita ihmisiä pitäisi muistaa varoa.

Nimi: Juniper

29.04.2019 23:10
Sasha Novikov - Esikaupunki

Nainen oli ehtinyt tampata lumista katukivetystä jo jonkin aikaa pohtien samalla huomista retkeään. Ehkä hän voisi patikoida hieman syvemmälle esikaupungin uumeniin, sieltä uskoisi löytyvän koskemattomia omakotitaloja, ehkä jopa kokonaisia naapurustoja. Onni ei tosiaan olisi yhtään pahitteeksi, neiti oli nimittäin tuhlannut jo kolme päivää etsien epätoivoisesti ruokaa tai puhdasta vettä, mutta tuloksetta. Naisella oli jäljellä enää muutama tölkki ruokaa, eikä hän ollut syönyt paljoa viime päivinä.
Sasha joutui kuitenkin nopeasti tokenemaan unelmistaan kuullessaan ääniä edestä päin. Nuori nainen valpastui laskien kätensä lähelle reisitaskua, jossa hänen puukkonsa sillä hetkellä lepäsi. Tämä ei ollut saanut selvää, oli ääntely ollut puhetta, vai pelkkää hullujen muminaa, joten neiti valmistautui kaikkeen. Mikäli kyseessä oli tautinen, olisi tilanne naiselle helpotus, toiset seviytyjät olivat aina niin monimutkaisija ja tulkinnan varaisia, eikä Sasha nälkäkiukussaan jaksaisi olla pitkäjänteinen kovinkaan kauaa. Neiti hengitti ulos ja pyöritteli päätään, kunnes tämän näköpiiriin osui kaksi vierekkäin lähestyvää henkilöä. Toinen heistä muistutti enemmän vuorta kuin ihmistä, mutta Sasha oli usein oppinut kantapään kautta, ettei koolla ollut merkitystä taistelussa.
Mitä lähemmäs henkilöt tulivat, sitä varmemmaksi nainen tuli siitä, että kyseessä oli kaksi hyväkuntoista miestä, eikä tautisia. Sasha tuijotti muukalaisia kylmällä välinpitämättömällä ilmeellä, naista ei voisi vähempää kiinnostaa kenenkään kanssa seurustelu tai kuulustelu. Mielipiteestään huolimatta hän huokaisi astellen varuillaan kaksikkoa vastaan.
"Läpikulku matkalla", Sasha tokaisi miehille päästyään kuuloetäisyyden päähän. Varmuuden vuoksi hän pysytteli kauempana seuraten tarkasti toisten eleitä ennakoidakseen mahdolliset hyökkäysyritykset.

Nimi: Akit4

29.04.2019 19:12
Tyler Carter | Asuinalue > Esikaupunki

Kolmikon matka oli jatkunut yllättävän rauhallisesti pitkin asuinalueiden katuja, vaikka siellä yleensä saattoikin törmätä tautisiin. Onni taisi sittenkin olla heidän puolellaan. Tai ainakin tässä tapauksessa. Veden saamisessa ei sitten niinkään. Olivatpa he kokeilleet mistä tahansa, oli hanoista saatava vesi osoittautunut haisevaksi, eikä siis juomakelpoiseksikaan.
Siksi heidän matkansa jatkui yhä kauemmas yhteisönsä alueilta, lopulta jopa pois asuinalueilta. Tyler valpastutti itseään hetki hetkeltä enemmän. Mitä kauemmas he menisivät, sitä suuremmat riskit ikäville yllätyksille olisi mahdollisia. Ei pitäisi antaa rauhallisuuden hämätä.
Jostain kaukaisuudesta kuului hullun huuto, mikä sai Christopherin säpsähtämään. Tyler katsahti kulmaansa kohauttaen nuorta päin.
"Älä huoli, se kuului kaukaa", David tokaisi pojalleen rauhoitellen. Ty kuitenkin hymähti.
"Olisitko sittenkin halunnut jäädä?" Tyler kysyi nuorelta, joka oli vaikuttanut säpsähtelevän pienimpiäkin ääniä. Christopherin katse siirtyi häneen.
"En, kyllä mä pärjään", hän vakuutteli. Ty hieman epäili miehenalun rohkeutta, muttei kuitenkaan pistänyt väittelyksi. Eihän poika kuitenkaan ollut yksin, vaan hän ja David voisivat tottuneina hoitaa tarvittaessa mahdolliset tautiset tuon puolesta.

Lopulta ympäristö alkoi muuttua. He saapuivat esikaupunkiin. Siinä vaiheessa Tyler ei enää keskittynyt mukanaan olevaan kaksikkoon, vaan vain ja ainoastaan ympäristöön. Esikaupunki kun oli tunnetusti melko vilkas alue tautisten toimesta. Myös David silmäili vilkkaasti ympärilleen, ja niin myös Christopher, tosin paljon säikymmin. Poika puristi tiukasti puukkoa otteessaan ja säpsähteli lähes omaa varjoaankin.
"Tuolla on jotain", David hihkaisi hiljaa saaden sekä Tylerin, että Christopherin katseet suuntautumaan hänen näyttämäänsä suuntaan. Siellä tosiaankin liikahti jokin.
"Tautinen?" Christopherin värähtävä ääni kysyi peloissaan. Tyler loi vilkaisun nuoreen.
"Ehkä", hän kertoi, "Me hoidetaan se. Pysy sinä taka-alalla".
Niin kaksi vanhempaa miestä lähtivät kulkemaan edeltä liikettä aiheuttanutta henkilöä tai olentoa kohti, nuorempi heidän jäljessään.

Nimi: rodimus

25.04.2019 12:25
Derek Magnus | Läntinen keskusta

Jossakin vaiheessa Derek huomasi heräävänsä sängyltään. Mies räpäytti silmiään ja jatkoi makoiluaan hetken, samalla kääntyen kyljelleen lepäämään. Hän oli ilmeisesti nukahtanut nuoremman pojan lähdettyä, ja vaikkei koskaan sanoisikaan sitä ääneen, oli hän tyytyväinen. Unta oli vaikea saada, kun talossa oli nuori... Erikoisine ajatuksineen.
Mies sulki silmänsä uudelleen ja huokaisi syvään. Pään hautaaminen tyynyn ja sängylle heivatun peiton alle kuulosti täydelliseltä idealta, mutta Derekin äänekkäästi protestoiva vatsa oli toista mieltä.

Lopulta mies nousi istumaan. Hän hieraisi silmiään ja katseli sitten ympärilleen. Maha äännähti uudelleen, aivan kuin todeten, ettei vaivainen pussillinen pähkinöitä riittäisi. Ja Kyron - Derek ei luottanut poikaan. Tämän ajatukset eivät oikein tehneet vaikutusta mieheen, joka alkoi nousemaan sängyltään ja venyttelemään jäykkiä raajojaan. Repun heivattuaan selkäänsä ja viltin kierittyä mahdollisimman lämpimästi kehonsa ympärille, hän lähti kävelemään ulos asunnostaan, suunnitellen jo sitä, kuinka voisi vihdoin yrittää myös etsiä itselleen talvitakkia. Ulkona oli kylmä, eikä ympärille kääritty viltti suojannut pakkaselta kovinkaan tehokkaasti.

Nimi: Cualacino

23.04.2019 23:12
Adil Anand - keskustan lähialue

Naisen noustessa ylös Adil kävi tuota läpi katseellaan. Hän ei kuitenkaan osannut odottaa naisen ottavan häntä kädestä kiinni niin, ettei tuo päästänyt irti. Ei sillä että hän olisi valittanut. Mikä ikinä olikaan Reynan syy sille, että tuo tahtoi yhä pitää Adilin kädestä kiinni, mies piti teosta kuitenkin. Se muistutti häntä asioiden entisestä laidasta ja siitä, kuinka he olivat kävelleet kaupungin katuja käsi kädessä. Toki he eivät koskaan olleet täydellinen pariskunta. Heillä oli ollut ongelmia, ehkä jopa hyvin vakavia sellaisia, mutta Adil oli ollut siitä huolimatta onnellinen Reynan kanssa. Ongelmat eivät koskaan olleet haitanneet häntä. Kaikki oli ollut hyvin niin kauan kun Reyna oli hänen vierellään ja teki kuten käskettiin.

“Hyvä”, Adil vastasi Reynan kertoessaan olevansa kunnossa. Hän oli aidosti huolissaan toisesta, mikä saattoi vaikuttaa äärimmäisen naurettavalta, ottaen huomioon sen, että mies oli vasta äskettäin itse satuttanut tuota. Adilin mieli ei kuitenkaan ollut niin yksinkertainen. Hänen mielestään Reyna tarvitsi osakseen vain ansaitsemansa kivun - ei yhtään enempää tai vähempää. Ei hän usein itsekään ollut turvautunut fyysiseen väkivaltaan, mutta joskus se oli hänen mielestään välttämätön paha, jota oli pakko jakaa naiselle. Nyt nainen ei kuitenkaan missään nimessä ansainnut kipua. Varmistuttuaan siitä, ettei Reynalle ollut käynyt kuinkaan, Adil jatkoi matkaa tuon kanssa, pitäen yhä naisen kädestä kiinni.

Nimi: Akit4

23.04.2019 22:51
Tyler Carter | Asuinalue

Asuinalueen kaduilla juoksenteli nuoria lapsia hippaa leikkien, iloiset huudahdukset kaikuen ilmassa, ja heidän joukossaan kiiruhti myös Jessica. Tylerin katse seurasi tyttärensä ilakointia, mutta hänen kasvonsa eivät nousseet lapsensa aiheuttamaan tavanomaiseen hymyyn. Sen sijaan huoli paistoi miehen kasvoilta.

Muutama ihminen kantoi tyhjiä pulloja miehelle, jotka hän pakkasi reppuunsa, ja samaa tekivät myös Tylerin kanssa samassa talossa asuva David, ja hänen jo aikuisuuteen ehtinyt vanhin poikansa Christopher. Juokseva vesi ei ollut enää juomakelpoista, mikä oli aiheuttanut jo muutaman vatsatautitapauksen. Vettä olisi voitu kyllä keittääkin, mutta riskiä ei silti haluttu ottaa. Lisäksi muitakin resursseja tarvittaisiin, aina ruuasta lääkkeisiin. Sen takia juomavettä oli pakko lähteä hakemaan toisaalta, ja tähän tehtävään kolmikko oli lupautunut. Tyleriä kuitenkin huolestutti, mitä tuleman piti.

"Jess", Tyler huikkasi muiden lasten kanssa juoksevalle tytölle ja kumartui pian nappaamaan tuon syliinsä.
"Kiikissä", mies virnisti kaappauksen vuoksi leikillään kiljahtavalle tytölle. Hän pusutteli vastahakoisen tytön hiuksia.
"Yäk, isi ei", Jessica kikatti ja työnsi isänsä kasvoja kauemmas.
"Isi lähtee käymään taas poissa", Ty kertoi tyttärelleen, joka asetteli pusuttelun sotkemia hiuksiaan, "Minulla tulee ikävä".
Tyler pörrötti hymähtäen tyttärensä punertavat suortuvat uudestaan, tällä kertaa kädellään.
"Isii", Jess päästi valittavan äänen, johon mies naurahti.
"Olehan kiltisti", Tyler tokaisi ja suukotti tytärtään poskelle laskiessaan tuon takaisin maahan.
"Olen, olen", tyttö vakuutteli poskeaan pyyhkäisten ja lähtien sitten takaisin muiden lasten matkaan. Tyler katseli nuoren perään huokaisten. Oliko se sitten hyvä vai huono asia, mutta Jessica ei vaikuttanut ymmärtävän niitä vaaroja, mitä nykymaailmassa piili. Saati sitä sitten, että hänen isänsä joutuisi mahdollisesti pian kohtaamaankin niitä.
"Tyler! Mennään", kuului Davidin ääni, mikä sai pitkätukan kääntymään häntä kohti. Se olisi menoa nyt.

Kolmikko asteli reput selässään yhä kauemmas yhteisönsä turvaamia alueita. Tyler oli tottunut siihen, mutta siitä huolimatta kerta toisensa jälkeen se tuntui epämiellyttävältä. Joka kerta päähän nousi ikävä ajatus siitä, miten Jessica pärjäisi, jos hän ei palaisikaan.
"Jos tarkistetaan ensin, saisiko muualta juomakelpoista vettä? Käydään lähialueet läpi ensin?" David ehdotti. Christopher nyökkäsi ja Tyler hymähti. Miksipä ei.
"Mut entä, jos kaikkialla vesi on pilalla?" Christopher kysäisi ja Ty vilkaisi nuoreen miehenalkuun.
"Ei meillä voi olla niin huono tuuri", mies naurahti, "Mutta Emsayjärvikin voi olla vaihtoehto".
Tylerin silmät tarkkailivat taukoamatta ympäristöä ja hän kuunteli pienimmätkin rasahdukset tarkasti. Heitä ei pääsisi yllättämään kukaan tai mikään, sen mies oli päättänyt.

Nimi: Akit4

23.04.2019 18:52
Park Minjae | Itäinen keskusta

Pelinsä juuri uudestaan aloitettuaan Minjae kuuli naisen huvittuneen kysymyksen. Hän hymähti.
"On maksanutkin", hän tokaisi olkaansa kohauttaen, katsettaan käsikonsolistaan kääntämättä. Mitä väliä, vaikkei nainen edes uskoisi moiseen. Olihan Minjae kuitenkin ansainnut tänään jo patukankin. Tosin, melko säälittävän pieni palkkio se oli.
Tummat silmät vilkaisivat pikaisesti pelin yhteydestä naisen hahmoa kohti. Toinen oli kuulostanut siltä, ettei häntä selvästikään kiinnostanut Minjaen kauppatavarat, mutta siitä huolimatta hän ei vaikuttavan olevan lähdössä. Mitä hän sitten vielä halusi?
"Shibal", poika sihahti koreaksi epäonnistuessaan pelissään jälleen. Hermostuksissaan hän sulki konsolinsa, ja alkoi kammeta itseään ylös maasta. Tämä saisi olla tässä. Hänellä oli jo kylmä, eikä ostajia vaikuttanut enää ilmaantuvan. Pelikään ei enää sujunut kohmeisten sormien vuoksi.
Päästyään jaloillensa Minjae katsahti takaisin naisen suuntaan pyyhkäistessään housujaan puhtaaksi maassa istumisesta. Samalla hän huomasi pitkän miehen ilmestyneen myös paikalle. Tuo seisoi talon nurkalla, mutta sen tarkemmin Minjae ei alkanut häntä tutkimaan.
"Onpas täällä yllättäen tungosta", nuori tokaisi kuivasti ja kumartui työntämään pelikonsolinsa reppuun.
"Suakaan ei taida kiinnostaa tää 'romu'?" hän hymähti miehen puoleen nostaessaan repun selkäänsä. Minjae oli valmiina keräämään loputkin tavaransa niiden alla olevaan muovipussiin, mikäli kiinnostusta niihin ei löytyisi.

Nimi: Trithan

23.04.2019 14:36
Reyna Grimes / Keskustan lähialue

Liukastuessaan Reyna yritti havitella tukea, ja nainen tunsikin jonkin tarttuvan hänen ranteeseensa, joka pehmensi hänen laskeutumistaan. Nainen pääsikin nopeasti ylös sohjoisesta maasta, tarttuen samalla tiukemmin kiinni Adilin kädestä saadakseen siitä tukea. Mies kysyi oliko hän kunnossa, ja Reyna nyökkäsi vastaukseksi.
"Olen", nainen sanoi vielä, astahtaen lähemmäs miestä. Hänellä ei ollut aikomuksenaan päästää tuon kädestä kiinni, mutta jos Adil repisi sen pois, päästäisi hän irti. Reyna katsoi taas hämärässä ulkoilmassa ympärilleen, purren huultaan. Hän ei vieläkään tunnistanut mitään.
Kun he jatkaisivat matkaansa sinne, minne Adil oli häntä viemässä, Reyna pysyttelisi nyt tarkemmin miehen vierellä, ja varoi askeliaan. Hän ei halunnut kaatua uudestaan, ja näyttää kömpelöltä Adilin edessä. Se olisi noloa.

Aron Clarke / Itäinen keskusta

Katie vaikutti jäävän ulkopuolelle, mutta Kei takanaan Aron asteli sisään kauppaan, antaen katseensa kiertää tyhjissä ja kaatuneissa hyllyissä. Tämä paikka oli todellakin koluttu tyhjäksi, mies ei nähnyt edes romua missään. Kaikki mahdolliset pahvilaatikotkin olivat kadonneet kaupungista, sillä ihmiset polttivat niitä lämmön vuoksi, jos eivät olleet tarpeeksi onnekkaita löytämään paikkaa jossa toimi vielä lämmitys.
Mies vilkaisi ohimennen Keitä, joka vaikutti myös suuntaavan ulos, josta Aronkin kuuli nyt ääniä. Ei mitään hälyttävää vielä, vain jotain mutinaa, joten mies päätti jäädä sisälle vielä joksikin aikaa. Aron asteli kaupan takahuoneeseen vievän oven luokse, huomaten sen olevan raollaan. Ilmeisesti joku oli siis käynyt sielläkin. Mies kuitenkin päätti avata oven, ja astua hämärään takahuoneeseen. Huoneen seiniä peittivät hyllyt, ja puoliksi tyhjiä rullakoita oli kasattu huoneen perälle. Aron löysi seinältä valokatkaisimen, ja kääntäessään sen päälle, huoneeseen syttyi hitaasti valot, jotka vilkkuivat hiukan.

Odottamaton korina ja tukahdettu huuto kuului yhtäkkiä rullakon takaa, joka lähti rullaamaan eteenpäin. Aron astui kauemmas, vetäen suuren metsästuspuukon tupestaan, joka roikkui hänen vyöllään. Suurikokoinen, selvästi näälkiintyvä hullu kompasteli esiin rullakon takaa. Se oli hirvittävä näky, hullu näytti enemmän elokuvien zombielta kuin sairaalta ihmiseltä, ja oli todellinen ihme että se oli vielä elossa. Ällöttävä, kovaääninen korina kantautui ulos sen kurkusta, kun hullu rynni kohti Aronia, joka otti paremman asennon ja valmistautui iskemään, kun olento oli lähempänä.
Nopea väistöliike oikealle, ja hullu kompastui eteenpäin kun ei saanutkaan Aronista kiinni. Mies iski metsästyspuukkonsa hullun takaraivoon samalla, kun se kaatui lattialle, ja hetken kouristelun jälkeen korinakin hiljeni, ja otus kuoli viimein. Yleensä kun hullut olivat näin huonossa kunnossa, niistä ei ollut juurikaan vastusta, ja sama koski tätä yksilöä.

Aron pyyhkäisi puukkonsa hullun vaatteisiin ennen kuin työnsi sen takaisin tuppeensa, ja katsoi uudestaan ympäri huonetta. Ilmeisesti tämä huone oli jätetty hullun takia rauhaan, joten Aron asteli peremmälle, tutkien rullakoita. Ruokatarvikkeita, teollisuustavaraa ja muuta kaupan tuotteita - ei mitään mikä häntä juuri nyt kiinnosti, mutta Foxtrotille täytyisi ilmoittaa asiasta, jotta he voisivat tulla hakemaan nämä tuotteet tukikohtaan.
Ennen kuin Aron lähti huoneesta, mies huomasi yhdessä rullakossa punaisella teipillä koristellun pahvilaatikon, jonka kyljessä hän huomasi tutun tupakkamerkin logon. Mies kumartui laatikon luokse, repäisten sen auki. Ah, se oli täynnä tupakkaa. Puntit oli kääritty muoviin, joten se olisi toivottavasti vielä hyvääkin. Aron repi yhden punteista auki, työntäen kolme askia takkinsa tyhjiin taskuihin. Löytäjä saa pitää.

Lily "Katie" Thorn / Itäinen keskusta

Poika näytti pelaavan jotain peliä, ja oli erittäin uppoutunut siihen. Tämä herätti uteliaisuutta Katiessa - mistä poika oli saanut laitteen? Nykyään toimiva elektroniikka oli hyvin haluttua kaupungissa, ja suurin osa oli jengien hallussa. Laitteista käytiin kilpaa, joskus toimiva puhelin saattoi maksaa jopa jonkun hengen.
Aasialaspiirteinen poika ei edes vilkaissut Katieta, ja mutisi vain että hän voisi katsoa. Katie vilkuili pussille levitettyjä romuja, naurahtaen kuivasti. Poika kääntyi viimein katsomaan häntä, ja kertoi että jos ei kiinnostanut, Katie voisi häipyä.
"Ostaa?" nainen kysyi hiukan huvittuneena. "Haluuko joku muka maksaa tälläsest romusta?" Katie kohotti hiukan kulmaansa, melkein haastaen riitaa, ja tuijotti poikaa joka aloitti taas räpläämään peliään. Katie ei ollut koskaan ollut kiinnostunut tuollaisista, mutta toimiva elektroniikka oli haluttua tavaraa, ja Katie voisi vaihtaa sen johonkin vielä parempaan.
Lumi narskahti hänen takanaan, ja Katie kääntyi katsomaan Keitä, joka oli ilmestynyt nurkalle, käsi aseella. Nainen siirsi katseensa aseesta miehen kasvoihin, hymähtäen vain hiljaa. Ei hän uskonut että poika oli uhka, joten tarvetta aseelle tuskin tulisi - elleivät he halunneet ryöstää tätä poikaa.

Nimi: Zaaga

21.04.2019 22:53
Kei Nakamura ---- Itäinen keskusta

Aronin sanat saivat Kein otsan rypistymään ja rattaat kääntyilemään päässä. Kokonaispuolinen hiljaisuus ja katujen tyhjeneminen koko keskustan alueella oli siis todellakin D.A.C.R.A:n syytä, joten heidän oli syytä pitää varansa näilläkin seuduilla.

Pian kerrostalot väistyivät edestä ja he astelivat kaupan pihalle. Kuten Kei oli arvannutkin, pelkkä vilkaisu riitti kertomaan, että kauppa oli jo tyhjäksi koluttu ja autioitunut. Tarkistaminen ei kuitenkaan ollut koskaan pahitteeksi, joten mies seurasi Aronin liikkeittä ja asteli rikkoutuneesta lasiovesta sisään. Hän asteli heti ensimmäiseksi kaupan kassalle ja tutki kaikki laatikot ja hyllyt, mutta joutui tuhahtamaan, kun mitään ei löytynyt. Kaikki oli viety purkkiruoista hyödyketavaroihin, mikä ei yllättänyt tummapukeista miestä. Ihmiset olivat epätoivoisia selviytymään kaikkialla kaupunkia.

Vasta sitten Kei huomasi, että Katie ei ollut seurannut heitä kaupan sisälle, ja pian mies kuuli ääniä ulkoa. Nainen vaikutti juttelevan jollekulle, mutta Kei ei pystynyt erottamaan, mistä he puhuivat. Hetken mies mietti, mennäkö tarkistamaan tilanne - eihän hän luottanut Katiehen vielä ollenkaan tai tahtonut naisen aiheuttavan ylimääräistä huomiota ja samalla hälyttävän vaikkapa partiota heidän luokseen - kunnes lopulta päätti tehdä niin ja lähti harppoen ovesta ulos. Hän näki Katien talon kulmassa, ja laski kätensä reisiholsterissaan lepäävälle aseelle varan vuoksi lähestyessään naista.

Nimi: Cualacino

21.04.2019 18:14
Alan Drake - keskusta

Alan painoi kulmiaan hieman kurttuun naisen arvioivan katseen käydessä hänet äkkiä läpi. Jos tuo oli etsimässä jotain arvokasta, sitä tuo ei saisi häneltä. Alan tiesi olevansa helppo ryöstettävä, eikä sen tähden kantanut mukanaan mitään varastamisen arvoista. Oli hänellä sentään sen verran järkeä päässään. Naisen kysymykseen sen sijaan Alan tuhahti.
“Eikö ihminen saa enää nauttia ulkoilmasta vain sen takia ettei asiat ole niin kuin ennen?” Hänen äänestään saattoi kuulla hänen hermostuneisuutensa jos oikein tarkoin kuunteli, mutta pääosin Alan oli toipunut säikähdyksestään ja oli jo enemmän itsevarman oloinen kuin pelokas. Hänellä oli maalinaan päästä takaisin nuorisokodille, ja siinä hän tulisi onnistumaan. Yhden positiivisen puolen Alan löysi tilanteesta: sentään hän oli järjissään olevien ihmisten seurassa hullujen sijaan. Ihmisille pystyi aina puhumaan järkeä - hulluille ei. Lisäksi pappi oli selkeästi rauhallinen mies. Naisesta Alan ei osannut päätellä mitään, mutta tuo ei vaikuttanut kovinkaan hyökkäävältä. Mies varmasti pääsisi jatkamaan matkaansa heti kun tämä pieni välikohtaus olisi ohi.

Nimi: Cualacino

21.04.2019 12:27
August Cardei - läntinen keskusta

Lakian tyly vastaus sai Augusti puraisemaan huultaan. Hän ei todellakaan ollut hyvä pitämään minkäänlaista keskustelua yllä, vaan pikemminkin hän omisti muiden ärsyttämisen jalon taidon. Kevyt huokaus karkasi nuorukaisen sisuksista. Hän oli ehkä hieman ärtynyt itselleen, sillä hän oli todellakin pilannut mahdollisuutensa täyttää sosiaalisuuden tarpeensa.
“Sori”, August aloitti, pyyhkäisten hiussuortuvan kasvoiltaan olkansa yli. “Mä oon niin huono tässä.” Hän katsahti nopeasti Lakiaan, muttei keksinyt mitään muuta sanottavaa. Ehkä hänen olisi paras lähteä paikalta. August ei kuitenkaan liikahtanut mihinkään ennen kuin Lakia olisi reagounut hänen sanoihinsa edes jollain tavalla.

Nimi: Cualacino

20.04.2019 22:54
Adil Anand - keskustan lähialue

Adil oli jälleen kerran tyytyväinen Reynan vastaukseen. Naisen nyökäyttäessä päätään Adil jopa hymyili tuolle hieman ennen kuin kääntyi ovelle päin kokonaan. Ehkä hänellä olisi vielä mahdollisuus. Reyna ainakin näytti kunnioittavan hänen tahtoaan samalla tavalla kuin ennenkin. Ehkä he voisivat vielä yrittää elää yhteistä elämää. Nuo haaveet olisivat tuntuneet hulluilta joku aika sitten. Adil oli ollut niin katkera Reynalle, että hän ei ollut tajunnut kuinka paljon hän naista kaipasi. Nyt kun tuo lähti seuraamaan häntä ulos talosta, kevyt, aito hymynkare nostatti hänen suupieliään. Tuntui siltä, että kaikki oli niin kuin piti.

Kylmässä ilmassa tarpominen ei houkuttanut, etenkään kun lumi maassa tuntui kovin liukkaalta. Siispä Adil kiristi kävelytahtiaan, sillä hän tiesi, ettei koti ollut kaukana. Hän uppoutui ajatuksiinsa kovin, eikä kiinnittänyt Reynaan sen enempää huomiota. Siispä ei ollut mikään ihme, että Reynan liukastuminen tuli yllätyksenä. Adil reagoi siihen hieman hitaasti, mutta siitä huolimatta otti kiinni naisen ranteesta toisella kädellään. Ote oli tukeva, mutta jollain tapaa lempeä, varmasti muistuttaen itse kutakin menneistä ajoista. Oli aina omituista miten suuri väli Adilin tunnetiloilla oli. Joskus hän oli äärimmäisen hyökkäävä Reynaa kohtaan, toisinaan - kuten tässäkin tilanteessa - Adil oli jopa huolehtiva. Olihan Reyna Adilille rakas. Tuo ansaitsi kyllä hellää kohtelua, kunhan tuo olisi kuuliainen miehelle.
“Olethan kunnossa?” Adil kysyi Reynalta. Hän katsoi naiseen kulmat huolesta aavistuksen painuksissa ja analysoi tuon ilmettä.

Nimi: Akit4

20.04.2019 10:46
Park Minjae | Itäinen keskusta

Minjae ehti pelata hetken aikaa yksinään, kunnes kuuli lopulta askelia jostain lähistöltä. Poika ei kuitenkaan tullut nostaneeksi katsettaan pelikonsolistaan. Jos siellä olisi joku hullu, se kyllä ilmoittaisi itsestään. Pian yksittäiset askeleet kuulostivat lähestyvän häntä, jolloin aasialaispojan tummat silmät vilkaisivat vain pikaisesti sivusilmällä, kuka paikalle oli tulossa. Hän ei kuitenkaan pikaisilta vilkuiluiltaan ehtinyt nähdä kuin ihmisen figuurin, eikä se siis paljoa auttanut kertomaan, oliko häntä lähestyvä henkilö vielä järjissään. Peli kuitenkin vaati huomionsa välittömästi takaisin.
Onnekseen Minjae kuuli pian kysymyksen hänen luokseen tulleelta ihmiseltä, ilmeisesti naiselta, mikä osoitti hänen olevan edelleen terve. Edes kysymys ei saanut poikaa jättämään peliään rauhaan, vaan sen sijaan hän nyökkäsi päällään kohti vierellään olevaa muovipussia.
"Siitä kun katsot", hän mutisi välinpitämättömästi, sormiensa naputellessa nopein liikkein konsolin nappeja. Niiden nopeus ei kuitenkaan tullut riittäneeksi, sillä hyvin pian peli ilmoitti jälleen häviöstä. Minjae sihahti tuskaisesti ja löi jälleen kerran takaraivonsa vasten takanaan olevaa viileää tiiliseinää. Se kolahti, mutta poikaa ei kiinnostanut. Ei, vaikka kevyt jomotus kulkikin pään lävitse. Hän painoi silmiään kiinni huokaistessaan, jonka jälkeen ne avatessaan katsahti taas päätään kääntämättä paikalle tulleeseen tyttöön. Vasta silloin hän oikeasti näkikin hänet kunnolla. Pojan tummat silmät katsahtivat naisenalun pikaisesti lävitse.
"Jos ei kiinnosta ostaa, voit ihan hyvin vaikka poistua", hän tokaisi ja nosti päänsä seinästä palauttaen sen takaisin roikkumaan etukenoon huonossa ryhdissään, pelinsä uudestaan käynnistäen. Naisen olisi parempi antaa hänen keskittyä, ellei sitten olisi aikeissa hieroa kauppoja. Siinäkin tapauksessa hän saisi tosin odottaa, että Minjae pystyisi keskeyttämään pelinsä.

Nimi: Trithan

20.04.2019 10:08
Aron Clarke / Itäinen keskusta

Kein huomio kiinnittyi Katieen, jota Aronkin vilkaisi nopeasti. Ilmeisesti toiselle miehelle kuitenkin sopi, että nainen tulisi mukaan, sillä Kei esitteli itsensä lyhyesti, ja kääntyi sitten takaisin Aronin puoleen. Hän nyökkäsi Kein sanoille, ja kolmikko lähti kävelemään eteenpäin.
"DA.C.R.A on liikkeellä ilmeisesti koko keskustan alueella", Aron kertoi. Niin hän oli ainakin kuullut, itse mies oli juuri ja juuri välttänyt yhden partion matkallaan tänne. Samalla hän olikin tavannut Katien, joka oli ollut myös pakenemassa mustiin pukeutuneita sotilaita.
He suuntasivat kohti graffitien peittämää kauppaa, joka näytti hämärältä ja tyhjältä. Sen ikkunat oli rikottu, ja sisällä hyllyjä oli kaadettu. Se ei kuitenkaan tarkoittanut, etteikö joku olisi mahdollisesti leiriytynyt sinne.

Lily "Katie" Thorn / Itäinen keskusta

Pitkä mies esitteli itsensä Keiksi, samalla kun selvästi tutki Katieta katseellaan. Nainen hymähti hiljaa, nostaen käsivartensa puuskaan rinnalleen. Ei häntä toisen katse haitannut, mutta jokin reaktio olisi mukava. Sitä ei kuitenkaan tullut, mutta ilmeisesti hänet hyväksyttiin mukaan.
Kun miehet lähtivät liikkeelle, Katie lähti seuraamaan Aronin toisella puolella. Pian hän huomasi joutuvansa kävelemään nopeammin, kun molemmat miehet harppoivat pitkillä jaloillaan eteenpäin. Perkele, miksi Katien piti olla näin lyhyt?
Miehet puhuivat DA.C.R.A:n liikkeistä, ja nainen muisteli aiemmin päivällä kohtaamaansa partiota. Miehet olivat huomanneet hänet, ja alkaneet kysellä liikaa kysymyksiä. joten Katie oli päättänyt vain paeta pois paikalta. Hän oli kuullut huhuja siitä mitä DA.C.R.A teki mutanteille, ja Katie ei aikonut muuttua yhdeksi uhreista.
Hetken päästä he saapuivat kaupalle, joka näytti autiolta. Aron käveli lähemmäs katsomaan sisätiloja, mutta Katie pysähtyi paikoilleen, antaen katseensa kiertää ympäristössä. Nainen pyyhkäisi toisella kädellään kiharan hiussuortuvan korvansa taakse, hieroen sitten niitä yhteen. Tänään oli aika kylmä päivä.
Katie antoi miesten tutkia kauppaa rauhassa, mutta lähti itse kävelemään sen seinustaa pitkin. Siellä nainen huomasikin pojan (Minjae) istumassa seinää vasten, ja lähti rohkeasti kävelemään lähemmäs.
"Mitäs täällä kaupataan?" Katie kysyi parin metrin päästä, työntäen kätensä hupparinsa taskuihin.

Nimi: Zaaga

17.04.2019 15:40
Elijah Davis / Eteläinen keskusta

Elijahin hymy leveni entisestään, kun Barzillai reagoi huvittuneesti hänen kommenttiinsa. Hän lähti kävelemään syvemmälle varastoa aukinaisiin varastohäkkeihin tiiraillen. Useimmat niistä olivat tyhjiä tai jäljellä oli vain hyödyttömiä romuja, pahvilaatikkoja ja sen sellaisia.
"Asuuks täällä muita?" Elijah huikkasi samalla, kun jatkoi häkkien tutkimista, kietoen samalla kätensä ympärilleen. Ilta vaihtuisi pian varmaan jo yön puolelle, eikä varastossa ollut varmaankaan sähköllä toimivaa lämmitystä. Ainakin seinät olivat paksut ja hänellä oli apupakkauksesta saatu huopa repussaan.

Nimi: Zaaga

16.04.2019 09:26
Kei Nakamura - Itäinen keskusta

Kein pää kääntyi, kun hän kuuli lähestyvät askeleet. Aronin pitkä hahmo erottui jo kaukaa, mutta miehen vierellä käveli myös joku toinen, joka sai Kein otsan rypistymään. Hän ei muistanut sopineensa toisen miehen kanssa kenestäkään ylimääräisestä.

Kei suoristi itsensä ja nyökkäsi Aronille, kun tuo asteli hänen eteensä ja esitteli samalla vierelleen pysähtyneen naisen. Miehen katse kääntyi Katieen, mutta kivikasvoinen ilme ei vaihtunut, kun mies tarkkaili naista päästä varpaisiin, arvioiden ja analysoiden. Toinen vaikutti nuorelta, mutta naisen katseessa oli kovuutta. Jengiläiseksi Kei ei silti toista arvioinut, mutta varansa oli silti hyvä pitää. Nyt miehelle kuitenkin riitti, että nainen pysyisi roolissaan ja antaisi Aronin ja hänen hoitaa hommansa.

Lopulta päättäen luottaa Aronin arvostelukykyyn Kei kääntyi taas miehen puoleen.
"Mennään", Kei sanahti ja lähti kävelemään Aronin vierellä.
"Tulitko sä eteläisestä keskustasta? Onko siellä näkyny ketään dacrasta?" Kei tiedusteli samalla ympäristöään tarkkaillen. Hän erotti sivutieltä kaupan kyltin, ja päätti aloittaa heidän partionsa kääntymällä sinne. Ihmiset tykkäsivät majoittua kaupan lähelle, vaikka olikin todennäköisintä, että kauppa oli jo koluttu tyhjäksi.

Nimi: Akit4

14.04.2019 22:51
Donna Howell | Keskusta

Asteltuaan esiin lyhyempi mies aloitti sanomalla, ettei hän ollut ollut etsimässä seuraa. Ei ollut Donnakaan, mutta katsohan, siltikin hän onnistui muita löytämään.
"Mitä sä täällä sitten teet?" Donna hymähti. Nainen silmäili pätkän nopeasti päästä varpaisiin mielenkiintoisten tavaroiden varalta, ennen kuin suuntasi katseensa vuorostaan pitkään mieheen. Hän oli tervehtinyt Donnaa rauhallisesti, mikä sai matalan, huvittuneen hymähdyksen kumpuamaan tuon sisältä. Mies jatkoi kysymällä, oliko nainen kunnossa. Tämä nostatti väkinnäisen virnistyksen Donnan suupieleen.
"Kiitos kysymästä, olen elämäni kunnossa", hän tokaisi kuivasti ja heilautti sorkkarautaansa kevyesti. Hänellä kun ei ollut ongelmia taltuttaa hulluja.
Tummat silmät tutkivat vuorostaan pitkää miestä, ja pian Donna tulikin laittaneeksi merkille tuon kaulassa olevan valkoisen kauluksen. Nainen huokaisi mielessään. Pappiinko hän oli törmännyt? Miehen olisi parasta pitää uskonnolliset puheensa ja ajatuksensa omina tietoinaan, naista ne eivät nimittäin kiinnostaneet.


Thomas Williams | Rikas naapurusto

Punapään askeleet seisahtuivat sillä samaisella hetkellä, kun hän sai piikikkään mailan kasvojensa eteen. Vihreät silmät aavistuksen laajentuneina hän tuijotti sitä hermostuneena. Vasta Dragan alkaessa puhua hänen katseensa kulki mailaa pitkin miehen kasvoihin. Hän kuunteli Samuel vierellään mutisten miehen sanat. Kyllähän heistä olisi varmasti ollut hyötyä Dragalle! Mies ei vain tullut itse tajunneeksi, mitä hän menettäisi jättämällä tilaisuuden välistä.
Pian vanhempi mies kääntyi takaisin naapuruston talojen suuntaan kysyen Thomaksen kotia. Punapää pyöritteli kieltä suussaan pohtiessaan, että voisi mahdollisesti yrittää vielä kiiruhtaa Dragan perään, kunhan saisi ensin tavaransa matkaan.
"Ei vielä mikään näistä", hän tokaisi ja lähti talsimaan tietä pitkin miehen jäljessä samalla häntä tulpansa kanssa mulkoillen. Hänestä pitäisi saada hyöty irti keinolla millä hyvänsä.

Nimi: Mimi

12.04.2019 12:25
Kyron Khan || Läntinen keskusta

Nuori mies tuijotti toista miestä pitkään samalla kun tuo mutisi jotain, mitä Kyron ei kuitenkaan kuullut. Joten hän päättikin jättää Derekin rauhaan ja mennä puuhailemaan omiaan. Kyron istahti olohuoneen lattialle ja jäi tuijottamaan seinää. Mitä hän vosi tehdä? Lisäksi nälkäkin alkoi kouria vatsaa Derekin maininnan jälkeen. Ruoka maistuisi hyvälle, mutta kuka nyt tuollaiseen 'myrksyyn' tahtoisi mennä. Hän voisi vielä eksyä!
Kyronille ei siis jäänyt vaihtoehtoja kuin jättää asunto, vaikka kauan hän olikin yrittänyt pysysä sisällä. Hän ei voinut kuin luovuttaa ja lähteä.

Nuorukainen veti jonkinmoisen takin niskaansa ja puki kengät. Hän jopa kurkkasi Derekin huoneeseen ja sanoi "Hankin ruokaa." Tuon jälkeen, hän ei jäänyt odottelemaan toisen vastausta vaan hän oitis poistui asunnosta.

Asunnon portaikko oli yhtä hiljainen kuin aina. Kyronin astellessa portaita alas raskain askelin jättäen jälkeensä pienen kaiun. Kuitenkin Kyron pysähtyi oitis ulkooven eteen. Ulkona oli sakea lumisade. Kyronin katse muuttui ärsyyntyneeksi. *Tietenkin, maailma taitaa olla minua vastaan!"* hän ajatteli turhautuneena, mutta tietäessään ettei hänellä ollut muita vaihtoehtoja, niin lopulta nuorukainen astui ulos. Viileä tuuli sekoitti nuorukaisen mustia hiuksia, aiheuttaen niiden menevän aivan sekaisin.. Kyron veti takkinsa hupun ylleen, mutta huppu meinasi koko ajan laskeutua tuulen mukana. Lumi narskui mukavan kuuloisesti Kyronin askelten alla. Sentään jotain mukavaa oli talvessa, sillä nuori mies piti hyvinkin paljon narskuvasta lumesta kenkien alla.

|| Keskusta

Mustahiuksinen mies tallusti keskustan katuja pitkin. Kyron puhalteli jäisiä sormiaan, jotta ne lämpenisivät paremmin. Vaikka pakkasta ei ollut aivan suunnattomasti, tuuli oli varsin hyytävä ja kaiken lisäksi satava lumi kasteli sormet. Ei kuitenkan kestönyt kauaa, kun Kyron saapui pieneen kauppaan. Kauppias tervehti häntä, mutta nuorukainen päätti olla vastaamatta. Hän suoraapäätä kiruhti katselemaan hyllyjä. Pian Kyron päätyi ostamaan muutamaa eri ainesta pienestä valikoimasta huolimatta. "15 ja 30", kauppias ilmoitti summan kassalla. Kyron katsoi muutamaa vaivaista kolikkoa kädessä. Eikö hän enää osannut laskea!? Sinisilmäinen nuorukainen käänsi katseensa takaisin kauppiaaseen samalla, kun hän mietti tapaa saada ruuan. "Aiotko maksaa vai et?" kauppias kysyi yrittäen pitää äänensä rauhallsena, mutta hän taisi vaistota ettei Kyronilla ollut hyvät mielessä. *Pitäisikö varastaa vai ei...? Jos teen niin, mutta entä jos jään kiinni?* Kyron pohti tarkoin. Pian hän alkoi hymyillä karismaattisesti samalla kun ilmoitti "Ahh~~Voi minua--Taisin laskea väärin!" Kauppias kohotti kulmiaan ja sitten hän nojasi lähemmäs tiskiä. "Ostatko osan vai mitä aiot tehdä?" hän kysyi ja Kyron vain osoitti muutamaa tavraa pöydällä. "Nämä", hän vastasi ja ostettuaan tavarat, hän käveli lähellä olevan hyllyn veíerestä ja sujautti taskuunsa muutaman tavaran. Tosin ei hän nähnyt, että mitä hän otti.

Nimi: rodimus

11.04.2019 22:51
Derek Magnus | Läntinen keskusta

Derek avasi suunsa, mutta sulki sen yhtä nopeasti. Olisihan hänen pitänyt arvata - ruokaa ei tietenkään ollut. Ja epäonnekseen mies ei ollut tuonut syötävää mukanaan. Hän risti käsivartensa ja mietiskeli hetken, onnistuen sivuuttamaan myös Kyronin ajatukset. Täytyisikö hänen todellakin palata? Juuri kun hän pääsi takaisin asunnolleen? Hiljainen huokaus pääsi hänen suustaan ja Derek siirsi katseensa takaisin poikaan.
"Jos olet nälkäinen... Mene etsimään ruokaa", hän mutisi ja lysähti takaisin sängylleen, "Menen vasta huomenna." Kyllä, Derek kestäisi hetken ilman syötävää. Hän paljon mielummin lepäisi kotonaan kuin palaisi lumisateeseen ja parhaimmillaan palelluttaisi itsensä.

Nimi: Juniper

11.04.2019 14:34
Nemesis Harper ~ Keskusta, itä


Mies totesi, että neiti näytti eksyneeltä ja tämä naurahti väitökselle helähtäen.
"Eikös me kaikki olla täällä vähän eksyksissä?" Nemesis hymyili vinosti ja hyväntuulisesti vetäisten kädellään huppua ylöspäin, nähdäkseen vähän paremmin edessään seisovan tummaverikön. Tämä huitaisi uhkaavan oloisesti veitsellään ilmaa ja Nemesis seurasi toisen liikkeitä katseellaan tarkasti kaiken varalta, mutta hymyillen tästä huolimatta huolettomasti. Katseensa tämä nosti miehen kädestä vasta, kun linkkuveitsi oli löytänyt tiensä takaisin taskuun, josta se oli vedetty esille. Salaperäisesti hymyillen nainen katsahti toisen mitään sanomattomia kasvoja taittaen sen sitten muutaman sekunnin jälkeen muualle.
"Sovitaan vaikka että mä olen tutkimusretkellä", Nemesis lopulta vastasi kääntäen villit kullanruskeat silmänsä takaisin mieheen. Tuntematon naurahti ja Nemesis kuunteli toisen hilpeitä sanoja tarkkaan tietämättä pitäisikö hänen olla imarreltu kyseisestä kommentista, vai ei.
Hetken nainen seurasi katseellaan pitkää ja lihaksikasta miestä, joka vaihtoi asentonsa vartaloaan ja kokoaan imartelevampaan. Nemesiksen oli tehtävä jälleen päätös seuraavasta liikkeestään. Vaaleaverikkö mutristi huuliaan mietteliäänä, tuijottaen miehen tummia silmiä yrittäessään lukea tämän aikeita. Toinen oli kuitenkin tyyni ja vaikeasti luettava, eikä siitä ollut apua neidin pohdinnassa.
"Ehkäpä, oisit kuitenkin ollut liian hidas ja köpelö, ehkä lentänyt turvalles matkan varrella omaksi häpeäksesi", Nemesis ei voinut vastustaa kiususta ja kuka häntä saattoi syyttää, tämä oli viettänyt liian monta päivää ilman ihmisseuraa. Nainen vaihtoi mutristuksen tavanomaiseen, ivalliseen hymyynsä. Neiti aikoi koetella miehen kärsivällisyyttä ja otti muutaman huoletonta askelta eteenpäin niin, että seisoi vähän vajaan metrin päässä muukalaisesta.
"Mutta ainahan sä saat yrittää", Nemesis jatkoi ivalliseen sävyyn katsoen miestä haastavasti ylöspäin ja tarttui kummallakin kädellä reppua hihnoista.


Sasha Novikov - Esikaupunki

Tyttö pyöritteli veistään ajatuksissaan ja astui huoneesta toiseen. Matala, yksikerroksinen omakotitalo ei ollut tähän mennessä osoittautunut varsin hyväksi paikaksi resurssien kannalta, mutta punatukka ei aikonut luovuttaa sen suhteen ihan vielä. Hän oli tuhlannut koko aamupäivän etsien ruokaa, vettä tai mitä tahansa käyttö kelpoista, onnitumatta löytämään mitää tarpeellista. Neiti availi kaappeja ja laatikoita, nosteli huonekaluja, jotka olivat kaatuneet luultavasti ihmisen toimesta, mikä tarkoitti sitä, että kyseisessä talossa oli käynyt jo joku, joka vei kaiken hyöty tavaran. Lopulta tyttö päätti luovuttaa tältä erää ja palata leiriinsä, jonka oli pystyttänyt noin viiden kilometrin päähän, esikaupungin harvemmin asutetulle alueelle. Hän asetti veitsen sille tarkoitettuun reisitaskuun sopivasti käden ulottuville, mikäli sille tulee vielä tarve.
Punapää katseli ympärilleen lumisateessa, ulkona ei liikkunut paljoa ihmisiä, mutta tautiset eivät pienestä pyrystä välittäneen. Sasha lähti reippain askelin astelemaan myötätuuleen pitääkseen näkyvyyden hyvänä ja toivoi ettei tuuli kääntyisi matkan varrella.

©2019 mσrвus - suntuubi.com