Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

toiminta

Chat

Pelaajille

roolipeli tapahtuutarinat liikkeet yhteisöt sanasto

pelissä

Vuodenaika: talvi 2018
päivisin -5°c / öisin -8°c
tuulista / lumisadetta
Tapahtuu: Juokseva vesi Darlowissa on saastunut! DA.C.R.A partioi keskustassa. Lue lisää täällä.

Roolipeli

<  1  2  3  4  5  6  7  >

Nimi

Kotisivut

Sähköposti

Kommentit
Roskapostisuojaus: Paljonko on kahdeksan plus neljä?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)
Yksityinen  

Nimi: Mimi

11.04.2019 14:16
Upsista unohtui nimi ja paikka äsken

Kyron Khan || Läntinen Keskusta

Nimi: Mimi

11.04.2019 14:15
Derekin vastattua kylmästi toisen kysymykseen, Kyronin into alkoi hiipua hieman. *Tietenkin, aina niin ilkeä~~satutat sydäntäni* Kyron ajatteli dramaattisesti samalla pyörätellen silmiään muutaman kerran. Ei kuitenkaan kauan kestänyt, kun pidempi mies varoitteli hänen tavaroidensa viennistä. Tämä kehote meni vain mustahiuksisen miehen toisesta korvasta sisään ja oitis toisesta ulos. Eihän Kyronin tarvitsisi totella seuralaisensa varoituksia, vaikka se olisi hänen hengelleen parasta. Nuorukainen sai tehdä mitä tahtoi ja siitä kukaan hieman vanhempi tai nuorempi ei määrää.

Ei kestänyt kauaa, kun Derek vaihtoikin puheaihetta kysymällä ruuasta. Kyronin siniset silmät liukuivat keittiöön päin ja hitaasti palasivat takaisin toiseen mieheen päin. Tosiaan, milloin hän oli viimeksi syönyt? Kyron nosti hieman paitansahelmaa laittaaksene kädet taskuihin. "Hmmm~~", nuorukainen päästi pohtivan äännähdyksen. Hän vilkuili epävarmasti ympärilleen, kunnes hän väläytti tuttavalleen kirkkaan aurinkoisen hymyn. "Ei!"

Nimi: septic

11.04.2019 09:48
Haneul Bae @ Itäinen keskusta

Lähemmäs muukalaista päästyään Bae kallisti päätään, kun kuuli naisäänen ivallisen vastauksen. Mies hymähti huvittuneena, ja selasi katseellaan ympäristön mahdollisen muun seuran varalta.
“Näytät eksyneeltä”, Bae tokaisi huitaisten naisen suuntaan linkkuveitsellään, mutta käänsi sen terän takaisin piiloon. “Nyt mua oikeesti kiinnostaa mitä sä teet täällä, varsinki ku on tällanen sää”, mies selitti kurkaten kohti lumisateen lähdettä; vitivalkoista taivasta, joka suolsi lumipyryä entistä tiiviimmin.
“Ite liikun vaan resurssien perässä.” Mies sujautti linkkuveitsen takaisin taskuunsa, ja vei kätensä puuskaan rintakehänsä alle. Nainen vaikutti olevansa samalla asialla, mutta toisen salaperäinen puhetyyli harhautti Baen ajattelua. Miksi tuo oli istumassa lumessa, vaikka suojaa löytyisi vaikka mistä? Mies kallisti päätään sivuun.
“Tällasessa tilanteessa mä oisin jo juoksemassa karkuun sun kamojen kanssa”, mies aloitti naurahtaen, “mutta jostain syystä musta tuntuu, että oot kaikkea muuta kuin helppo ryöstettävä.” Tummatukka otti hartianlevyisen haara-asennon, ja näytti koko kehollaan olevansa valmis tulevaan, tapahtui sitten kättely tai lähitaistelu.

Nimi: Unisieppari

10.04.2019 20:04
Matthew Edison - Eteläinen keskusta

Matthew, ainakin yritti, hymyillä pienesti naisen kiitokselle. Mies ei ollut varma, näyttikö se hymyltä jos ylipäätään näytti millekään, mutta ei jäänyt pohtimaan sitä ja nyökkäsi naisen sanoille tämän lähtiessä pois. Hän ei koennut tarpeen sanoa enää mitään, heilautti vain tervettä kättään ja varmisti kaikkien tavaroidensa olevan vielä mukana. Matthew oli tullut etsimään tarpeellisia esineitä, ei hukkaamaan niitä. Hänen pitäisi nimettömäksi jääneen naisen ohjeiden mukaan putsata hullun tekemä haava, mutta mies ajatteli, että sillä tuskin olisi huutava kiire. Toki se kannattaisi tehdä mahdollisimman nopeasti, mutta ainakin toistaiseksi hän pärjäisi kyllä. Matthewin vesipullo oli jo tyhjä, ja jos hän ei onnistuisi löytämään mitään hyödyllistä kättään varten, olisi kai pakko luovuttaa ja mennä suoraa tietä Nuorisokodille. Mutta sitä ennen hän tekisi vielä minkä voisi löytääkseen resursseja.

Nimi: rodimus

10.04.2019 18:15
Derek Magnus | Läntinen keskusta

Derekin ei olisi edes tarvinnut kuulla Kyronin ajatuksia - hän olisi jo osannut arvata katseesta, ettei poika ollut hyvillä asioilla. Mies suoristi selkäänsä ja nousi seisomaan - hän oli muutaman selvän sentin pidempi kuin nuorempi sinisilmä, ja oli salaa siitä ylpeä. Mutta näkyikö se missään? Ei, Derekin kasvoilla oli ainoastaan hiukan ärtynyt ilme kun hän mulkoili lähes kymmenen vuotta nuorempaa poikaa. Eikö kukaan ollut opettanut tälle käytöstapoja? Tai edes hankkinut parempaa hoitoa?
"Ei", hän kieltäytyi, luoden kylmän katseen Kyroniin. Hän päätti pyytää peittoaan takaisin vasta myöhemmin. Derek ei pitänyt siitä, että hänen asioihin koskettiin, mutta nuori oli epävakaa. Epävakaa idiootti, vaikkei hän sitä ääneen sanonut.
"Älä koske jatkossa tavaroihini, jos haluat vielä asua täällä", hän totesi hetken hiljaisuuden jälkeen ja istahti takaisin sängylle. "Onko sinulla ruokaa?", hän vaihtoi aihetta, muistaen omat vaivaiset eväänsä. Hän ei tulisi selviämään pussillisella pähkinöitä pitkään, eikä keittiön kaapeissakaan Derekin mielestä pitäisi olla mitään syötävää.

Nimi: Kira

10.04.2019 18:11
Calypso Martin - Eteläinen keskusta

Mies ei ihmeemmin vastannut naisen töksäykseen. Hiljaisuus alkoi kieltämättä käydä vähän kiusalliseksi ja Calypso liikahti hieman kiusaantuneena. Mies jätti haavoittuneen kätensä tutkimisen ja laski sen vierelleen. Calypso ei viitsinyt eikä tuntenut asiakseen auttaa toista käden kanssa. Tuo halusi päästä jatkamaan matkaansa ja pois aukealta. Ympärilleen vilkaisten nainen kuitenkin käänsi katseensa takaisin mieheen, joka kysyi jotain.
"Olen, kiitos sinun" nainen vastasi hitunen kiitosta äänessään.
"Parempi varmaan jatkaa matkaa" Calypso sanoi ja ottikin jo askeleen pois päin.
"Putsaa tuo haava" naine sanoi vähän pehmeämmällä äänellä, jonka jälkeen tuo kääntyi ympäri ja lähti kävelemään poispäin miehestä. Nainen kietoi kädet ympärilleen ja nosti hartiat ylemmäs. Olisi palattava takaisin kotiin ja lämmiteltävä.

Draga Jones - Rikas naapurusto

Mies askelsi eteenpäin toivoen pääsevänsä pian eroon perässään kulkevasta kakarasta. Dragan askellus kuitenkin pysähtyi sillä sekunnilla, kun Thomas ilmoitti tulevansa mukaan. Mies kääntyi poikaa kohden ja nosti piikkilangalla varustetun mailansa kohti tuon kasvoja.
"Kuules kloppi... Mulla ei oo aikaa alkaa sun lapsenlikakses ja toisekseen se henkilö on ollut kadsissa siitä lähtien, kun tauti alkoi, joten hyvin suurella todennäköisyydellä hän on kuollu tai sairastunut! En tarvitse yhtään ylimääräistä huolehdittavaa, varsinkaan sellaista joka harhailee yksin alueelle, jossa liikkuu tautisia eikä tiedä yhtään miten pitää itsestään huolta" Draga sanoi matalalla nyt jo hieman vihaisella äänellä. Tuo yritti olla ystävällinen, mutta selvästikkään poika ei ymmärtänyt. Edelleen toista tuijottaen mies suoristi ryhtinsä ja laski mailansa alas. Tuo käänsi katseensa paremmassa kunnossa olevaa naapurustoa kohti.
"Mikä noista on sun?" mies sitten kysyi normaalillä kuitenkin hieman kireällä äänellä. Draga vilkaisi vielä Thomasia ja lähti sitten astelemaan tietä pitkin. Jostain kaukaisuudesta kantautui hullun huutoa, mutta se oli vaimea, joten mies ei huolestunut siitä. Alue oli todellakin hienoa. Tälläisessäkin tilanteessa. Dragalla ei olisi ikimaailmassa varaa asua tälläisessä paikassa.

David Harmon - Keskusta

David huomasi häneen törmänneen miehen hieman ärsyyntyneen miehen sanoista. David ei kuitenkaan hätkähtänyt siitä. Kaikki eivät pitänee kirkon miehen näkemisestä. Mies piti kädet ristissä vatsan paikkeilla. Tuo ei halunnut vaikuttaa millään tapaa uhkaavalta. Ennen kuin toinen ehti vastata kuului nurkan takaa demonin huuto. Entisen ihmisen, jonka jumala oli hylännyt ja saatana saastuttanut vihallaan. Huutoa kuitenkin seurasi rusahdus, kun jokin lävisti saatanan ruumiillistuman. Hetken hiljaisuuden jälkeen nurkan takaa asteli esiin nainen joka omasi lyhyet hiukset. Tuo tervehti kaksikkoa ja David kuuli kuivuuden naisen äänestä. Häneen törmännyt lyhyempi mies näytti hermostuneelta ja otti pari askelta taaemmas. David kääntyi katsomaan tuota nurkan takaa tullutta naista.
"Hyvää päivää" David tervehti takaisin omalla ystävällisellä ja rauhallisella äänen sävyllään. Nainen ei näyttänyt niiltä jotka kulkivat jumalan asettamaa polkua tai edes lähellä sitä.
"Oletko kunnossa? Huuto kuulosti saastuneelta" mies jatkoi ja osoitti kysymyksnesä naiselle. Tuo näytti kyllä siltä, että pärjäisi, mutta David tunsi velvollisuudekseen tarkistaa asia. Tuo käänsi katseensa itseensä törmänneeseen mieheen ja siitä takaisin naiseen. Tunnelma oli aavistuksen kireä ja sitä David ei ymmärtänyt. Tälläisellä hävityksen hetkellä ihmisten tulisi pitää yhtä ja seurata Jumalan oppeja.

Nimi: Akit4

10.04.2019 18:04
Justin Anderson | Esikaupunki

Justinin kiiruhtaessa kauemmas hullusta hän tuli lähes peruuttaneeksi pahki Alessioon. Kuullessaan kuitenkin yllättäen hullun takaansakin, hän vilkaisi olkansa yli, nähden samalla järkytyksekseen, kuinka yksi tautisista takertui kiinni Alessioon. Siinä vaiheessa paniikki alkoi todella nousta. Kaksi muuta tautista lähes unohtaen Justin kääntyikin veljensä puoleen kiiruhtaakseen auttamaan tuota.
Jokin kuitenkin nykäisi hänen takkinsa selkämyksestä. Puukkoaan tiukasti puristaen Justin kääntyi empimättä takaansa itseensä tarttuneen tautisen puoleen ja iskien siihen kohtaan, mihin ensimmäisenä sai terän suunnattua. Se osui kaulan tienoille, mikä sai hullun irtatumaan. Irvistäen Justin nykäisi puukkonsa takaisin ja pikaisesti varmistettuaan, ettei heitä nurkan takaa yllättänyt hullu olisi myös pian kimpussa, hän kiiruhti jälleen Alessioa kohti. Hänen rinnassaan puristi huoli veljestään isomman tautisen saatuaan hänet kiinni. Lisäksi henkeä ahdisti, mutta Justin jätti sen huomiotta.
Justin tarttui tautisen kädestä yrittäen repiä sitä irti Alession omasta, jotta tuo voisi yrittää livistää otteesta, ja samalla toisella kädellään hullua jonnekin kyljen suuntaan puukollaan iskien.

Nimi: Mimi

10.04.2019 16:36
Kyron Khan || Läntinen keskusta

Mies mutristi huuliaan pettyneenä sille, ettei Derek ollut yhtä innoissaan Kyronin seurasta. Olisi hänen pitänyt tottua jos siihen, että toinen ei ollut niin seuraa kaipaava henkkilö, muttei se vaikuttanut takoutuvan sekpään kalloon. Kuitenkin pian Kyronin kommentin jälkeen, Derek mutisi itsekseen jotkain ja sen jälkeen vaati peittoaan takaisin. Mustahiuksinen mies kiristi otettaan peitosta sekä käänsi rintakehäänsä toiseen suuntaan merkkinä siitä, ettei ollut aikeissa luopua peitosta. "Miksi? Mihin sinä sitä tarvitset?" Kyron kysyi hyvin itsekkääseen äänensävyyn,. Kuitenkaan nuorukainen ei jäänyt odottamaan vastausta vaan hänen lapsenomainen ilme vääntyi kieroon hymyyn. Voisihan hän hieman kiusoitella kotiin palannutta Derekiä. Kyron otti muutaman hyvin hennon askeleen eteenpäin lähemmäs pidempää miestä. Siniset silmät kiiluen pikimustien hiuksien alta nuorukainen ehdotti "Mikset vaikka tekisi jotain sen eteen, että saisit peittosi ;)."

Nimi: Trithan

10.04.2019 13:46
Eugenia Cardei (Esikaupunki, antikvariaatti)

Uni oli tervetullutta kauhutäyteisen illan ja yön jälkeen. Eugenia nukkui jopa niin hyvin, ettei herännyt siihen kun Simon kävi vessassa. Jonkin ajan päästä pelottava painajainen kuitenkin ravisteli tytön hereille, ja Eugenia repi itsensä viltin alta paniikissa. Huomatessaan kuitenkin, ettei unen hirviö ollutkaan todellinen, tyttö pystyi rauhoittamaan hengityksensä, ja nousi paremmin istumaan.
Simonin kirjoitus kiinnitti kuitenkin nopeasti Eugenian huomion, ja parin sekunnin ajan tyttö vain tuijotti miestä hiukan pelokkaana, kun ei muistanut missä hän olikaan. Illan tapahtumat palasivat kuitenkin takaisin Eugenian mieleen, ja tyttö laski kasvonsa käsiinsä, hieroen vielä unesta raskaita silmiään. Kun Eugenia tunsi olonsa heränneeksi, tyttö nousi nurkastaan ja rullasi vilttinsä niin pieneksi kun osasi, ja työnsi sen pussireppuunsa, vetäen sen kiinni. Hän kuitenkin jätti sen vielä lattialle odottamaan.
"Onkohan siellä jo aamu" Eugenia mutisi hiljaa itsekseen, kävellen sitten ikkunan luokse. Kynttilä - joka oli pelastanut hänen henkensä - oli sammunut jo, ja ikkunasta ulos katsoessaan tyttö ei nähnyt kuin vain harvan valon kaukaisuudessa. Lunta ja räntää satoi edelleen, mutta ei ollut enää yhtä pimeää kuin yöllä.

Nimi: rodimus

10.04.2019 13:40
Derek Magnus | Läntinen keskusta

Mies tunnisti pian tutun henkilön ja vastahakoisesti vilkaisi oven suuntaan. Kyron oli jo täällä - ja tämän hyväntuulisuus huolestutti Derekiä. Poika, joka oli lopulta kärsimättömänä tullut ovenkarmiin nojailemaan, ei onneksi tuntunut miettivän mitään kovin vakavaa. Vielä. Vanhempi mies mutisi hiljaa ylisosiaalisesta kakarasta, kun itse paholainen - Kyron - päätti kurkistella huoneeseen.
"En ole "Päivänsäde"", hän totesi tiukasti. Hän kiitti onneaan, että oli ottanut särkylääkkeen, hän vain toivoi sen auttavan entiseen tapaan. Silloin hän kiinnitti huomionsa peittoihin pojan ympärillä. Mies siristi silmiään ja ojensi kättään.
"Peitto. Tänne."

Nimi: Tiuhti

10.04.2019 13:19
Simon White | Esikaupunki

Jonkin ajan päästä Simon havahtui siihen, kun illan aikana juotu alkoholi pakotti hänet nousemaan vessaan. Mies nousi laiskasti sohvalta ja lähti laahustamaan huoneen poikki. Hän ei sytyttänyt valoja saati jaksanut sulkea edes ovea, laski vain housujaan ja teki tarpeensa. Simon laski kannen ja veti nupista. Hän käännähti katsomaan itseään tuhruisesta peilistä ja huokaisi. Silmät verestivät hieman ja hän tunsi olonsa sillä hetkellä toivottoman vanhaksi.
Sitten hän poistui vessasta, unohtaen huuhdella kätensä ja työnsi ovea kiinnemmäs. Tyttö nukkui lattialla vilttinsä päällä, joten Simon koetti liikehtiä mahdollisimman hiljaa. Hän käveli takaisin sohvalle, mutta jäi istumaan. Nyt kun hän oli hereillä, ei hän koennut tarpeelliseksi yrittää enää nukkuakaan. Hän kumartui noukkimaan aiemmin pois heittämänsä vihkon ja kynän ja koetti kirjoittaa jotain, nyt kun tyttökin vielä nukkui eikä ollut häiritsemässä.

Nimi: Mimi

10.04.2019 13:08
Kyron Khan || Läntinen keskusta

Kyron istuskeli asunnossaan päätettyään pysyä poissa kylmyydestä. Nuorimies vihasi sitä, kun hänen ihonsa alkoi punottaa kylmälläilmalla, sillä se pilasisi hänen ihonsa. Vaikka tosin nuorukaisen tulisi vain ostaa kosteutusvoidetta ja käyttää sitä niin säännöllisesti. Mutta kun kyse on Kyrosta, ei niin tapahtuisi.

Musta hiuksinen mies kietoi itsensä lukuisiin peittoihin, hän oli jopa vohkinut kämppikseltään Derekiltä peiton. Tosin mihin toinen mies tuota tarvitsisi, sillä ei häntä ollut näkynyt hetkeen asunnossa. Kyron vilkaisi kelloon ja se alkoi lähestyä iltaa. Hän murahti tuumiessaan, että tekisikö jotain vai olisiko tekemättä. Ollessaan sosiaalinen persoona, Kyron tylsistyi melko nopeaa ollessaan yksin. Tosin toisaalta, nuorukaiselle oli vain hyvä olla välillä omissaoloissaan. Eihän hän hollut ainakaan muiden riesana silloin.

Kyron nosti päätään kuullessaan lämmittimen sammuvan. "Ei taas!" hän murahti turhautuneena, sillä tuo oli jo kolmas kerta sinä päivävä kun lämmitin sammuili itsekeseen. Tuo pahainen laite oli tehnyt tuota monta päivää ja mustahiuksinen mies ei omillataidoillaan osannut asiaa korjata. Kuitenkin hän lopulta päätti nousta ja katsoa, että voisiko tehdä asialle jotain. Hän tutkiskeli laitetta hetken, kunnes turhautuneena päätti potkaista sitä kylkeen ja varsin nuorukaisen yllätyksekseen laite hitaasti käynnistyi uudelleen. Kyron hymähti tyytyväisenä, että sentään sai laitteen päälle. Nuorukainen läähusti takaisin paikalle, missä oli ollut hetki sitten.

Pian nuorukainen kuuli tervetulleita ääniä käytävältä ja hän oitis tiesi, että hänen kämppiksensä oli palannut takaisin. Hyvän tuulinen virne muodostui Kyronin kasvoille, muttei hän oitis liikkunut minnekkään. Oikeastaan hän päättikin vain odottaa Derekin saapuvan huoneeseen, missä nuorukainen oli sillä hetkellä. Kun toinen mies ei saapunutkaan hetkeen vaan jäikin ruuskaamaan jotain toiseen huoneeseen, niin Kyron menetti kärsivällisyydensä ja päätti mennä itse tervehtimään tuttuaan. Mustahiuksinen mies nousi jaloilleen, pitäen peitot ympärillään ja hän nojautui ovenkarmia vasten. "Hmmm~~palasit jo Päivänsäde", Kyron lausahti pehmentäen ääntään hieman, jotta se kuulostaisi mahdollisimman 'sokeriselle'. Lauseensa jälkeen nuorukainen nojaili rauhassa ja hän vain odotti toisen miehen reaktiota.

Nimi: Trithan

10.04.2019 12:49
Eugenia Cardei (Esikaupunki, antikvariaatti)

Tölkkiliha maistui kylmyydestään huolimatta yllättävän hyvin, mutta Eugenia laski sen lattialle kun oli syönyt noin puolet siitä. Ei hän kehdannut syödä kaikkea Simonin ruoasta. Varovaisesti Eugenia laski tölkin kannen takaisin paikoilleen, ja nuolaisi purkinavaajan puhtaaksi ennen kuin työnsi sen takaisin pussiinsa.
Simon näytti nukkuvan, tai ainakin mies makasi paikoillaan. Eugenia katsoi miestä hetken, seuraten tuon syvää hengitystä. Olikohan nyt turvallista levätä itsekin? Eugenia siirsi tölkkiä vielä kauemmas, katsoen sitten nurkkaansa. Viltti lattialla ei ollut kovinkaan mukava, mutta se saisi kelvata nyt. Tyttö laskeutui lattialle makaamaan kyljelleen, vetäen viltin vapaan reunan jalkojensa ylle. Silmiään Eugenia ei kuitenkaan uskaltanut vielä sulkea, vaan vasta sitten, kun hän varmistuisi siitä, että Simon todella nukkui.

// Voit skipata eteenpäin, jos annetaan niiden nukkua vähän :)

Nimi: Tiuhti

10.04.2019 12:28
Simon White | Esikaupunki

"Hyvä juttu", Simon mutisi, kun Eugenia kertoi sähköjen palanneen. Ei se häntä kummoisesti koskettanut, kun eleli muutenkin mieluummin kynttilöiden valossa tai sitten hämäryydessä.
Simon asettautui sohvalle makaamaan niin, että nosti kädet niskansa taa. Se ei ollut mikään mukavin paikka makoilla, saati nukkua, mutta ei hän viitsinyt tyttöä yksinkään jättää. Ajatuksiinsa vaipuen Simon sulki silmänsä ja nautti hiljaisuudesta. Hän kuunteli kuinka ulkoa kuului vaimeaa tuulen ujellusta ja kun tyttö aukoi säilyketölkkiä. Hän oli sen verran uupunut - ja juonut -, että olisi voinut vaikka nukahtaa siihen.

Nimi: Trithan

10.04.2019 11:37
Eugenia Cardei (Esikaupunki, antikvariaatti)

Samalla kun Simon kävi toisessa huoneessa, Eugenia käytti hetken hyväkseen ja hipsi sohvan ohi nurkkaansa. Hän jäi kuitenkin vielä seisomaan, katsoen miten Simon tuli takaisin huoneeseen, kantaen mukanaan tölkkiä. Sen mies toi Eugenialle, joka otti sen varovaisesti vastaan. Hän ei vieläkään ollut varma siitä, halusiko Simon jotain vastineeksi, joten tyttö siirsi epävarman katseensa miehestä tölkkiin ja takaisin. Hänellä oli kyllä nälkä...
"Okei", Eugenia sanoi sitten hiljaa, kun Simon meni takaisin sohvalle. Ehkä hän voisi syödä vähäsen. Tyttö istuutui takaisin viltilleen vaaleanpunaisen pussireppunsa viereen, ja laski tölkin lattialle. Hänellä oli purkinavaaja repussa, joten Eugenia kaivoi sen esiin ja ryhtyi sitten avaamaan tölkkiä. Kun tölkki aukesi, tyttö siirsi kannen sivuun, ja tarkasteli hämärässä sen sisältöä.
"Sähkö muuten toimii taas", Eugenia sanahti ajatuksissaan, tökkien tölkin sisältöä purkinavaajalla. Se vaikutti lihalta, tai ainakin haisi siltä. Mutta ulkonäöltään se muistutti enemmän jotain epäilyttävää mönttiä. Eugenia käänsi purkinavaajansa toisin päin, ja kaivoi sillä sopivan kokoisen palan lihasta, työntäen sen suuhunsa. Vaikka se oli kylmää, se ei maistunut pahalta. Viimeisen vuoden aikana Eugenia oli oppinut eroon nirsoudestaan, ja nykyään melkein mikä tahansa ruoka oli enemmän kuin tervetullutta.
"Kiitos", Eugenia muisti myös sanoa, mutta ei katsonut Simonia. Toivottavasti pelkkä kiitos riittäisi miehelle...

Nimi: Tiuhti

10.04.2019 11:04
Alessio Anderson | Esikaupunki

Italiano pysytteli veljensä takana ja keskittyi hengittämään rauhallisesti. Käsiä oli alkanut hiostaa ja hän pelkäsi otteensa lipevän puukosta. Justin kurkisti edempänä nurkan taa ja viittoi, että kyseessä oli tautinen. Alessio käveli lähemmäs ja huomasi kumaraisen hahmon, jonka selkä oli käännetty heitä kohti. Toistaiseksi kaikki siis hyvin.

Tai oli siihen asti, kunnes paikalle tallusti vielä toinenkin tautinen, jonka puistattava katse kääntyi suoraan heihin. Alessio jähmettyi ja näki, kuinka tautisen suu avautui. Se ihan varmasti huusi, koska sai myös toisen hullun huomaamaan heidät. Sitten se, jonka Justin oli aikonut yllättää, lähti syöksymään heitä kohti, ja Alessio koitti kiskaista veljeään olkapäästä kauemmas. Mutta juuri sillä hetkellä jokin tarttui häntä takaapäin, ja italiano tajusi puristavan otteen ympärillään. Tautisen suusta lensi sylkeä hänen niskaansa ja vaikka hän kuinka yritti riuhtoa itseään irti, se oli hyödytöntä. Hänen voimansa olivat mitättömät vahvaan ja isokokoisempaan tautiseen verrattuna eikä hän voinut käyttää puukkoaan, koska ei saanut kättään liikkumaan. Tautinen puristi sitä likaisilla kynsillään ja Alessio tunsi kuinka ne suorastaan upposivan ihoon.

Simon White | Esikaupunki

Tyttö vastasi epämääräisesti ja Simon huomasi tämän jännittävän. Mies huokaisi ja nousi sohvalta ja käveli pois toiseen huoneeseen, mikä oli heti vessan vieressä. Takaisin hän tuli hetken päästä kantaen vasemmassa kädessään tölkkiä, jonka hän sitten ojensi Eugenialle.
”Ymmärrän kyllä ettet luota muhun, en mäkään luottaisi, mutta syö nyt kuitenkin”, hän sanoi. ”Mä en myöskään halua että sä näännyt ja kuolet tänne.” Hän palasi takaisin sohvalle ja antoi tytön itse päättää, jättäisikö syömättä vai ei.

Nimi: Trithan

10.04.2019 09:25
Eugenia Cardei / Esikaupunki

Mies osoitti vessan ovea kohti, ja Eugenia nousi ja yritti kävellä ripeästi vessaan, vilkaissen vielä Simonia matkalla. Toivottavasti ovessa olisi lukko. Vessaan päästessään Eugenia sulki oven, ja vielä tarkasti ettei se aukeaisi - niin vähän hän Simoniin luotti. Ja vaikka Eugenia tiesikin ettei sähköt luultavasti toimineet, hän melkein automaattisesti käänsi seinässä olevaa katkaisinta. Hänen yllätyksekseen vessan valo syttyi hiukan pätkien päälle. Kappas, sähköt palasivat!
Eugenia ei jäänyt kuitenkaan ihmettelemään sitä pitkään, vaan hoiti hommansa nopeasti. Vessa ainakin veti hyvin, niin kaipa vesikin toimi vielä. Tyttö ei odottanut innolla sitä päivää, kun Darlow unohdettaisiin ja palvelut katkaistaisiin. Toivottavasti sitä ei kuitenkaan tapahtuisi, ennen kuin heidät pelastettaisiin.
Eugenia joutui hiukan varvistelemaan nähdäkseen kunnolla peilistä, ja pesi kasvonsa. Vesi oli kylmää, mutta vaikutti puhtaalta. Peseytyminen teki hyvää, nuorisokodilla paras kylpyhuone oli liian usein varattu, ja kylpyvuoroista sai joskus tapella. Eugenia kumartui myös juomaan vettä suoraan hanasta. Vesi maistui rautaiselta, ja muutenkin vähän oudolta. Mutta tyttö oli liian janoinen välittääkseen siitä.
Palatessaan vessasta, Simon kääntyi katsomaan tyttöä, joka pysähtyi paikoilleen jännittyneenä. Mies kuitenkin vain kysyi, halusiko hän syödä. Eugenia kohotti hiukan kulmaansa, pohtien vastaustaan. Toki hänellä oli nälkä, mutta luottiko hän Simoniin tarpeeksi syödäkseen? Entä jos mies haluaisi jotain maksuksi?
"En.. tiedä", Eugenia päätyi vastaamaan, tarkastellen Simonia varuillaan. Hän mieluummin viettäisi loppuyön ulkona lumisateessa ja hullujen kanssa, kuin antaisi miehelle mitään maksuksi ruoasta ja suojasta.

Nimi: rodimus

09.04.2019 16:13
Derek Magnus | Läntinen keskusta

Derek nosti sormensa ohimolleen ja hieroi sitä pyörivin liikkein. Hänen päätänsä särki erityisen paljon, eikä hän edes kuullut kenenkään olevan lähistöllä... Miehen teki mieli ottaa ainakin yksi lääke kipuun, mutta hän päätti toisin. Itsekseen valittelun sijaan hän piteli repustaan tiukasti ja suunnisti asunnolleen. Ja hän todellakin halusi ehtiä sinne, sillä jos Derek ei vihannut kylmyyttä ja lumisadetta, hän vähintäänkin koki ne epämiellyttävänä.

Hetken kävelemisen jälkeen mies onnekseen saapui kerrostalolle ja tämän tutulle ovelle. Hän avasi sen hiljaa - yllättäen tunnistaen joitakin ajatuksia kauempana, mutta niistä välittämättä hän alkoi kapuamaan hiljaista porraskäytävää ylös. Ne kuuluisivat vain kovempaa jos hän keskittyisi.
Pian Derek saapui, vihdoin ja viimein, kotiovelleen. Hän avasi sen tottuneesti ja sulki perässään, sitten lysähti sängylle istumaan. Syvä huokaisu pääsi hänen suustaan, kunnes hän vihdoin nappasi särkylääkkeen ja nielaisi sen pienen vesihörpyn kanssa.

Nimi: Unisieppari

08.04.2019 21:30
Matthew Edison - Eteläinen keskusta

"Jaha", nainen vastasi Matthewin epämääräiseen puheeseen, ja vaikutti yhtä haluttomalta jatkaa keskustelua kuin mies itse. Se tosin teki tilanteesta hänen mielestään vielä kiusallisemman kuin silloin, jos toinen edes yrittäisi puhua. Matthew ei kuitenkaan halunnut toimia kyseisessä roolissa ja pakottaa tummahiuksista naista puhumaan, koska ei hänkään siitä olisi nauttinut. Niinpä mies jatkoi kyynärvartensa tutkimista vielä jonkin aikaa, ennen kuin päätti vain aikovansa jatkaa matkaansa.
"Olethan kunnossa?" hän koki velvollisuuden kysyä jättäessään kätensä tarkastelemisen rauhaan ja valmistautui jo lähtemään. Junaradan läheisyydessä tuskin olisi enää kauaa kovin turvallista olla, jos kauempana olevat hullut vaikka löytäisivät myös paikalle.

Nimi: Akit4

08.04.2019 18:08
Justin Anderson | Esikaupunki

Alessio myöntyi mahdollisen hullun tappamiseen, joten Justin ei tullut pysäyttäneeksi matkaansa kohti nurkkaa. Hän kuuli edelleen ääniä kulman takaa, mikä sai hänet puristamaan puukkoaan tiukemmin käteensä. Hän pysähtyi vasta, kun oli saavuttanut rakennuksen kulman, jonka takaa hän kurkisti varoen.
Tiellä kulki itsekseen vaikeroiva hahmo, selvästi tautinen. Justin vilkaisi taakseen kohti Alessioa kertoen näkemästään tuolle viittomalla. Hän otti varovaisen askeleen nurkkauksen taakse ja yritti kulkea hiljaa kohti hänestä poispäin suuntaavaa olentoa. Se ei ollut onneksi huomannut heitä, joten tämä saattaisi käydä helposti. Yllättäen Justin kuitenkin jäätyi aloilleen. Talon toiselta puolelta laahusti nimittäin esiin toinenkin tautinen, joka suuntasi tyhjän katseensa kohti poikaa. Justin nielaisi vaikeasti.
Hullu huudahti verenhimoisesti saaden myös niistä toisen kääntymään ympäri ja huomaamaan kaksikon. Parilla pikaisella askeleella Justin perääntyi säikähtäneenä kauemmas hullusta, jonka selän taakse oli yrittänyt hiipiä. Nyt se nimittäin suorastaan rynnisti hakemaan hänestä itsellensä suupalaa.


Thomas Williams | Eteläinen keskusta > Rikas naapurusto

Samuelia alkoi jo ärsyttää. Mies nimittäin kieltäytyi lyöttäytymästä hänen ja Thomaksen seuraan. Tulpan mielialan muutos vaikutti pian myös Thomakseen, kun hän ei enää saanut rauhaa mielikuvitusystävänsä vaatimuksilta. Muutenkin hän oli tottunut saamaan kaiken haluamansa, joten tämä ei nyt vain käynyt päinsä.
"Siinä tapauksessa minä tulen mukaasi, kunhan saan tavarani kotoani. Autan sinua etsimään sen kadonneen henkilösi", Thomas tokaisi, katseensa jo hieman tyytymättömän oloisena Dragaa tuijottaen. Hän todella kokeili kepillä jäätä yrittäessään vakuutella hyödyllisyyttään.

Ympäristö alkoi jo muuttua tutummaksi ja tulpansa ansiosta Thomas tajusi saapuvansa pian perille. Hitsi. Hänellä tulisi kiire, jos haluaisi vakuutella miestä ottamaan hänet mukaansa. Hän nimittäin tarvitsisi tuota suojakseen.

Nimi: Tiuhti

07.04.2019 18:39
Lakia Sayyid | Läntinen keskusta

Ensin Gust katsoi Lakiaa hämmentyneesti ja siirsi sitten katseensa takaisin käsiin. Poika huokaisi ja vastasi kieltävästi. Lakiakin huokaisi ja vakuuttui vain enemmän siitä, ettei toisesta tosiaankaan ollut juttukaveriksi. Toki hänen kysymyksensä oli ehkä hieman yllättävä ja tuulesta temmattu, mutta olisi toinen nyt edes jotain voinut sanoa.
”Hämähäkkejä”, Lakia vastasi lyhyesti, kun Gust kysyi samaa häneltä. Muuta hän ei sitten sanonutkaan, koska ajatteli sen olevan ihan turhaa. Hän nojasi leukaansa kättään vasten ja huokaisi toistamiseen.

Alessio Anderson | Esikaupunki

”Ilman muuta”, Alessio vastasi hermostuneesti virnistäen, kun Justin ehdotti sen tappamista, mikä talon nurkkauksen takana sitten olikin.
Alessio asteli jännittynyttä mieltään tyynnytellen toisen perässä ja puristi puukon kahvaa yhä lujemmin kädessään. Kehon läpi virtasi kylmiä väreitä ja kaikki liikkeet silmäkulmassa saivat hänet taas säpsähtelemään. Tilanne tuntui tuskalliselta, kun kohdettakaan lähestyessä hän ei tiennyt mistään mitään. Hän ei uskaltanut kuitenkaan kysyä Justinilta mitään, ettei heitä kuultaisi. Ellei sitten oltu jo kuultu, mistäpä hän sen tietäisi.

// En muista sovittiinko Akit4 jotain et onks siellä tautinen tai mitä (enkä jaksanu selata vanhempia rooleja jos niissä luki lol), nii jätin tän toistaseks tälleen auki :'D

Barzillai May | Eteläinen keskusta

Barzillai hymähti Elijahin mainitessa varaston kodikkuudesta. Hän oli majaillut paremmissakin paikoissa, minkä vuoksi nykyinen vaikutti enemmänkin läävältä. Mutta hän oli tyytyväinen, että toiselle kelpasi.
Nuorukaisen suusta pääsi pieni naurahduksen tapainen kun toinen poika ehdotti home touria.
”Mikä ettei, mihin häkkiin haluat tutustua ensin?” hän virnisti leikkisästi. Varastossa oli useita häkkisysteemejä asukkaita varten ja useimmat niistä oltiin koluttu jo tyhjiksi. Joissain saattoi olla tyhjiä, homehtuneita pahvilaatikoita ja jotain muuta yhtä turhaa.
Barzillai itse oli majoittunut tavaroidensa kanssa lähelle ovea, josta he olivat aiemmin tulleet, koska häkkiin meneminen voisi olla turvallisuusriski. Siis siinä tapauksessa, jos joku tai jokin pääsisi ovesta läpi.

Simon White | Esikaupunki

Mies ei keskittynyt tyttöön eikä kuullut, mitä tämä puhui. Hän antoi itsensä vaipua omiin ajatuksiin, havahtuen vasta kun toinen kysyi jotain vessasta.
”Hm? Joo, tuolla.” Simon osoitti sohvan takana kirjoja rönsyilevän hyllyn vieressä olevaa ovea kohti.
Sillä välin kun tyttö oli vessassa Simon nousi nostamaan viskipullon lattialta ja katsoi sitä hetken empien. Niin houkuttelevalta kuin se näyttikin, hän laski sen kirjoituspöydälle ja palasi takaisin sohvalle. Hän olisi juomatta – ihan vain tytön vuoksi.
Kun Eugenia palasi takaisin Simon käännähti katsomaan tätä. ”Haluatko jotain syötävää?” Hän oli kyllä nähnyt tytön mutustelleen jotain aiemmin, mutta tuskin tuo kuitenkaan täyttyi siitä. Simonilla oli vielä pari säilyketölkkiruokaa, ja ihan vain tytön jaksamista ajatellen hän olisi kyllä valmis luovuttamaan toisesta puolet tälle. Ei kaikkea, mutta puolet.

Nimi: Cualacino

07.04.2019 18:27
Alan Drake - keskusta

Onneksi mies, johon Alan oli törmännyt, ei näyttänyt vihamieliseltä. Tuon puhetapa valoi lyhyeen mieheen enemmän uskoa siitä, ettei tilanteessa ollut mitään uhkaa. Toisaalta toisen sanat jokseenkin saivat Alanin veren hieman kiehumaan, sillä hän koki hujopin asenteen häntä kohtaan jonkin verran vähättelevänä. Mies oli kyllästynyt ihmisiin, jotka eivät ottaneet häntä tosissaan itsestään huolta pitämään kykevänä aikuisena. Vaikka Alanilla ei ollut kovinkaan paljon varaa suututtaa muita, hän pystyi silti ärsyyntymään sisäisesti. Toisen lopettaessa puhumisen, Alan tuumi milloin viimeksi joku mies oli kutsunut häntä pojaksi. Hänen epäilynsä miehen töykeydestä haihtuivat kun hän kiinnitti huomiota miehen kaulassa riippuvaan ristiin ja papin kaulukseen, joihin toisen käden liike oli Alanin huomion vienyt. Uskonto selittikin kaiken. Alan ei ollut koskaan pitänyt tosiuskovista, vaikka hänellä ei yleensä muita kohtaan ennakkoluuloja ollutkaan. Uskonnon suhteen fanaattiset ihmiset olivat kuitenkin lähes aina poikkeustapauksia. Nuo eivät osanneet muuta kuin tuputtaa uskontoa ihmisten kurkuista alas. Sen kuuli jopa tämän papin äänestä, joka oli rauhallinen ja ystävällinen, valmis vakuuttamaan kuulijan kuulemastaan. Täysin vain tieteisiin uskova Alan ei tahtonut kuunnella sanaakaan uskonnosta, joten hän toivoi pääsevänsä jatkamaan matkaa hetimiten.

Ennen kuin Alan ehti avaamaankaan suutaan, nurkan takaa kuului selkäpiitä karmiva ääni. Kiharahiuksinen mies ehti jo pelätä hullun hyökkäävän heidän kimppuunsa, mutta sen sijaan huudon suunnasta kaikui ilkeän kuuloinen rusahdus. Hetken oli hiljaista, eikä Alan tiennyt paetako paikalta tuon tapahtuman saattelemana. Päätöstä hän ei kuitenkaan ehtinyt tehdä, ennen kuin nurkan takaa asteli esiin lyhythiuksinen nainen. Tuon olemus sai Alanin ottamaan askeleen taaksepäin varautuneena. Tuo oli varmasti sellainen ihminen, jonka kanssa kukaan ei tahtonut ongelmiin. Alan tahtoi liueta paikalta mahdollisimman pian. Tutkimusretki oli saanut jo aivan liian monta käännettä, joten Nuorisokodille palaaminen kuulosti yhä houkuttelevammalta ajatukselta.
“Mukava tavata, mutten kyllä etsinyt seuraa”, Alan sanoi rentoon, mutta jokseenkin kuivaan ääneen. Hän tahtoi olla mahdollisimman rauhallinen, tuoden kuitenkin ilmi sen, ettei hän ollut kovinkaan onnessaan muihin enemmän tai vähemmän kirjaimellisesta törmäämisestä. Mies tunki kätensä takintaskuihinsa ottaakseen mahdollisimman rennon asennon, mutta jokin hänen olemuksessaan viesti yhä hänen hermostuneisuutta. Kenties se oli hänen jäykkä ryhtinsä tai ajoittain kohdetta vaihtava katseensa.

Nimi: Akit4

07.04.2019 00:02
Donna Howell | Keskusta

Matkaansa kohti askelten aiheuttajaa Donna onnistui kuulemaan puhetta. Kyseessä taisi siis olla ihan järjissään oleva ihminen. Tai oikeastaan kaksikin ihmistä. Tajutessaan lähestyvänsä nurkkaa, jonka takaa äänet kuuluivat, nainen hidasti askeleitaan ja laski sorkkarautansa olaltaan roikkumaan vierelleen. Hän pysäytti askeleensa yrittäen kuulla keskustelun, muttei saanut puheesta selvää. Hän sulki silmänsä yrittäen keskittyä, muttei se auttanut.
Aivan yllättäen hullun huudahdus kajahti naisen takaa, mutta nopeiden refleksiensä ansiosta hän huitaisi välittömästi sorkkaraudallaan itseään kohti tulevaa tautista. Hän iski sitä lujaa kohti päätä, ja se riitti. Hullu ei enää vaivaisi häntä. Donna sihisi itsekseen annettuaan huomionsa herpaantua niinkin pahasti, että moinen oli päässyt hiippailemaan taakse.
Nainen tiesi tulleensa paljastuneeksi, joten hymähtäen kääntyi esiin nurkan takaa. Hänen katseensa kohtasi kaksi miestä, ja näky oli kieltämättä yllättävän huvittava noiden kokoeron nähdessään. Noista toinen näytti nimittäin jopa lähes kaksimetriseltä hongankolistajalta, kun taas toinen oli lapsen mitoissa. Hymy ei kuitenkaan saanut lupaa nousta naisen huulille, vaikka hän naurahtikin kaksikolle mielessään.
"No hei, pojat", hän tokaisi kuivasti kaksikkoa varautuneena tarkkaillen.

Nimi: Juniper

05.04.2019 21:41
Nemesis Harper - Keskusta, itä
Nainen sulki läpinäkyvän pullonsa korkin ja laittoi sen takaisin vihertävään reppuunsa, joka sillä hetkellä lepäsi tämän jalkojen välissä. Kaduilla oli Nemesiksen mielestä harillisen hiljaista, elettiin kuitenkin vielä melko valoisaa aikaa. Hiljaisuus meinasi parkatakkiselle naiselle lähinnä sitä, että iltapäivästä olisi tulossa erittäin tylsä ja yksinäinen.
Nemesis muisteli viimeisintä tapaamaansa ihmistä, johon oli törmännyt edellisenä päivänä. Kyseinen henkilö oli ollut pelokas keski-ikäinen nainen, joka luultavasti yritti harjoittaa tuiki tavallista elämää muurien sisällä. Kyseinen nainen ei kuitenkaanollut pitänyt sosiaalisen neidin tuttavallisuudesta, sillä tämä oli uhannut hakea D.A.C.R.A:n vartijan paikalle, mikäli Nemesis ei olisi jättänyt häntä rauhaan.
Nuori nainen kohautti olkapäitään muistolleen ja harkitsi pikkuhiljaa nousevansa ylös lumiselta kadulta, mutta hänelle tarkoitettu kysymys voitti neidin kiinnostuksen. Hitaasti tämä nosti katseensa vähän matkan päässä lähestyvän muukalaisen jalkoihin ja siiitä mittailevasti tämän kasvoihin. Nuori nainen tuijotti pitkään kysymyksen esittäjää, joka oli vaaleaihoinen, piirteistään päätellen aasialainen nuori, mutta pitkä mies. Tämä näytti hieman uhkaavalta kasvoja peittävässä maskissaan ja Nemesis oli pistänyt merkille miehen kädessä komeilevan veitsen, jota nainen ei tietenkään paljoa hätkähtänyt.
"No miltä näyttää", Nemesis virnisti kurkkien huppunsa alta uutta tulokasta. Miehen ulkomuodosta ja esille panostaan huolimatta neiti oli iloisesti yllättynyt tämän läsnäolosta ja kiiruhtikin nousemaan ylös pudistellen pikaisesti vaatteitaan lumesta, jonka jälkeen hän nosti katseensa jälleen toiseen.
"Entäs sä sitten, milläs asialla sitä täällä liikuskellaan", vaaleaverikkö lisäsi vastauksensa perään näpsäkästi, nostaen kädet lanteilleen ja matkien ventovieraan ääntä, kun tämä oli esittänyt saman kysymyksen hänelle itselleen. Tämän jälkeen Nemesis virnisti kevyesti ja noukki reppunsa maasta heittäen sen sitten suoraan selkäänsä.

Nimi: septic

05.04.2019 20:47
Haneul Bae @ Itäinen keskusta

Vaikka Bae oli luvannut itselleen pysyvänsä poissa keskustasta talven ajan, löysi hän itsensä itäisiltä graffitin koristamilta kaduilta ruoan loputtua. Suurin osa katujen liikkeistä oli jo aikoja sitten kaluttu tyhjäksi, mutta toivo eli - tai niin eli ainakin nälkä. Lumisade oli taantunut pieneksi pyryksi, mutta tuulen kera se tuntui paljon voimakkaammalta. Bae veti takkinsa vetoketjun ylös saakka, ja nosti mustan kangasmaskinsa suunsa eteen.

Majapaikalta ei ollut turhan pitkä matka keskustaan, ja reitti takaisin oli onneksi tarpeeksi helppo muistaa, vaikka näkyvyys oli surkea. Baen sisäinen kompassi oli kieltämättä hieman ruosteessa, mutta lumeen painautuneita jälkiä olisi helppo seurata, mikäli tuo ehtisi eksyä matkallaan. Katujen loputtomat graffitiseinät toimivat oivana murupolkuna; Baen valokuvamuisti säilytti kuvat jokaisen risteyksen räikeimmästä graffititeoksesta. Viimeisin maalaus oli valtava feeniks-lintu, joka levitti lämpimänsävyiset siipensä monen metrin leveyteen. Sen ilme oli vakava mutta uskollinen, toiveikas. Linnun vieressä komeili teksti terävin kirjaimin: “Only those with might may avenge the light”. Mies seisoi teoksen edessä lumoutuneena, mutta havahtui pian seistyään turhankin kauan paikallaan tyhjänpanttina.
“Only those with might may avenge the light”, Bae toisti ääneen, tuskin edes kuiskauksena, ennen kuin siirsi katseensa tielle jatkaakseen matkaansa.

Eikä kestänyt kauaakaan, kunnes Baen näkökenttään osui jokin kaukainen siluetti, vaikka olikin tuskin erotettavissa tiheän lumipyryn seasta. Tuuli oli laantunut rakennusten välissä, mikä helpotti hahmottamista huomattavasti. Tummatukka loikkasi heti vaivihkaa viereiselle seinälle, ja jatkoi etenemistään hitaasti.
“Aattelin, ettei täällä ois ketään ainakaan tähän aikaan”, hän tuumi, mutta kohautti kuitenkin olkapäitään. Tuota sanaharkkakuningasta ei haitannut uusi seura - päinvastoin. Bae hymähti itsekseen, ja veti mustan maskinsa yltämään nenän yli, jättäen vain silmät näkyviin. Taskussaan pitämänsä kätensä hän ohjasi linkkuveitselle, ja liu’utti sen veitsenterän esiin.
“Oi!” tuo huudahti. “Milläs asialla täällä liikutaan?”

©2019 mσrвus - suntuubi.com