Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

toiminta

Chat

Pelaajille

roolipeli tapahtumat liikkeet yhteisöt ideat

pelissä


VUODENAIKA JA SÄÄ
  • vuodenaika: talvi
  • päivisin -5°c / öisin -8°c
  • tuulista / lumisadetta

TAPAHTUMAT
  • 27.11 / Sähkökatkos koko Darlow'n alu- eella / Koskee kaikkia pelejä! NEW
  • Lue lisää

 

 

 

 

 

Roolipeli

normaali roolipeli pikkujoulut

<  1  2  3  4  >

Nimi

Kotisivut

Sähköposti

Kommentit
Roskapostisuojaus: Paljonko on kolme plus seitsemän?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)
Yksityinen  

Nimi: Unisieppari

11.01.2019 21:55
Matthew Edison - Eteläinen keskusta

Mikäli Matthew olisi ehtinyt (ja kehdannut), hän olisi huokaissut helpotuksesta ja kiittänyt hiljaa ja hartaasti naista, joka kääntyi taistelemaan myös hullua vastaan. Hullu piti kamalaa meteliä, ja naisen iskettyä sitä, ainakin Matthewin näköhavainnon mukaan veitsellä, kaulaan ja rintaan, se rääkyi ja korisi pahemmin kuin aikaisemmin, jonka mies pelkäsi houkuttelevan lisää hulluja paikalle. Hän ei kuitenkaan ehtinyt pohtia sitä sen enempää, kun hullu yritti taas taistella ja saada edes jotain vahinkoa aiheutettua edes johonkin. Se sai revittyä palan Matthewin takin vasemmasta hihasta, ja hän oikeastaan uskoi sen vieneen jopa vähän ainakin ihoa mukana, yllättävän paljon se nimittäin sattui. Hän yritti kuitenkin ajatella vain selviytymistä, ja ainakin yritti potkaista hullun maahan ja voimakkaasti koko painollaan seistä sen päällä murskatakseen sen, ihan sama kuinka kamala ääni siitä lähtisi. Ja vaikka hullu saisikin vielä jonkinlaista otetta hänen jaloistaan.

//sori ollu laadukkaampiakin nämä mut menköön :'D

Nimi: Trithan

11.01.2019 20:55
Reyna Grimes / Hylätty talo

Istumaan nouseminen oli vaikeaa, mutta kovalla lattialla makaaminen sattui kohtiin, joihin oli muodostumassa mustelmia. Reyna sai kuitenkin itensä ylös, kuunnellen samalla Adilin sanoja. Mies oli totta, hän oli epäonnistunut. Epäonnistunut Adilin muuttamisessa ja parantamisessa, epäonnistunut kihlattuna ja kaikkein pahinta... epäonnistunut äitinä. Kuullessaan taas miehen askelien lähestyvän Reyna jännittyi, mutta kuulosti siltä ettei Adil tullutkaan hänen luokseen.

Reyna pystyi vain roikottamaan päätään surkeana, samalla hiljaa ranteitaan liikuttaen. Hän tunsi miten teippi alkoi löystyä, Adil oli varmaankin sitonut sen kiireessä. Nainen yritti kuitenkin olla paljastamatta tätä, ja piti liikkeensä pieninä. Kannattikohan hänen yrittää sanoa jotain, vai olisiko viisaampaa pysyä hiljaa?
"Adil... Voitko ottaa tämän pois?" Reyna kysyi sitten, yrittäen pitää äänensä mahdollisimman pehmeänä tällä kertaa. Ehkä Adil tunsi vielä jotain häntä kohtaan, ja jos Reyna vain voisi vaikuttaa miehen hellään puoleen - miehellä oli pakko olla sellainen jossain piilossa, ei nainen suostuisi uskomaan mitään muuta - ehkä Adil tuntisi jotain sääliä häntä kohtaa, ja Reynan tilanne helpottuisi.

Nimi: Akit4

10.01.2019 21:38
Thomas Williams | Eteläinen keskusta

Thomaksen esittäydyttyä myös toinen mies teki niin, kertoen nimekseen Draga. Siitä sanat kuitenkin jatkuivat ehdottamaan muualle siirtymistä, johon punapää nyökkäsi empimättä. Toisaalle täältä hullujen keskeltä lähteminen oli hyvinkin houkutteleva ajatus. Pitkän miehen lähtiessä kävelemään, myös Thomas lähti liikkeelle. Hän ei nimittäin jäisi sinne enää yksin.
"Voidaanhan me varmasti luottaa tuohon?" Thomas empi kuitenkin Samueliin vilkaisten. Hän laski ääntään, sillä helpoimmalla pääsisi, kun ei tarvitsisi ruveta selittämään Dragalle, kenelle hän puhui. Draga tosin vaikutti olevan valppaana, joten kuulisiko tuo silti, sitä Thomas ei ehtinyt pohtia.
"No, tuskin se meitä pelasti ihan vaan aiheuttaakseen meille harmia myöhemmin", tulpa veikkasi.

Edellä kävelevän miehen vilkaistessa taakse Thomas tajusi tuon odottavan häntä, jolloin harppoi tuon pian kiinni, ja kulkien sitten tuon vierellä ympäristöä hermostuneena vilkuillen. Jollain tasolla pahin ahdistus alkoi kuitenkin pikkuhiljaa laantumaan, eihän hänen tarvinnut enää pitää lähiseutuja silmällä yksin. Ja mikä parempaa, oli hänen onnekseen paikalle saapunut melko hyödyllisen näköinen kaappi, joka selvästi osasi listiä hulluja tarvittaessa.
”Ootko sä yksin? Siis niinku näin yleensä? Vai onko sulla tuttuja jossain?” Thomas uteli Dragalta selitellen, aivan kuin äskeistä yksinpuhelua ei olisi tapahtunutkaan. Ehkä miehellä oli jossain jokin majapaikka, jossa voisi olla jotain hyödyllistä? Ruokaa esimerkiksi? Ruoka ei olisi pahitteeksi, sen tuli Samuel todenneeksi, joka selvästi halusi lypsää kaiken hyödyn paikalle sattuneesta miehestä.


Justin Anderson | Esikaupunki

Reppuaan tonkiessaan Justin yskähti kolkosti pari kertaa, mikä sai hänet moittimaan huolimattomuuttaan. Huivi olisi pitänyt tajuta kietoa kasvoille jo lähtiessä, sillä hänellä ei olisi ollut varaa saada astmakohtausta, etenkään täällä. Lääkkeitäkin pitäisi pyrkiä säästelemään. Helpottuneisuus kuitenkin valtasi mielen Justinin tuntiessa tutun kankaan kädessään, jonka pois repun pohjalta vetäessään pystyi varmistamaan kaulahuivikseen. Sen enempää aikailematta miehenalku kietaisi sen kaulalleen ja veti sitä hengitysteidensä suojaksi.

Pari hengenvetoa vasten huivia, ja Justin sulki reppunsa nousten sitten ylös. Hän tarkisti jälleen ympäristön reppua selkäänsä asetellessaan, jonka jälkeen vilkaisi Alessioon.
"Sori, kaikki ok", hän viittoi pahoillaan huomattuaan, kuinka veli oli hermoillut. Kasvoilla käväisi pahoitteleva ilme, mutta suurin osa siitä taisi peittyä huviin. Sen jälkeen Justin otti muutaman askeleen matkaa jatkaakseen, ja italianon kohdalle tullessaan taputti kevyesti tuon olkaa. Kaipa se oli jonkinlainen yritys rauhoitella ja rohkaista toista, vaikka ei Justin itsekään kyennyt rentoutumaan täysin. Varuillaan saisi tosin olla, mutta liiasta hermoilusta voisi koitua vain haittaa.
Justin otti muutamat seuraavat askeleet käsi edelleen Alession olalla kuin varmistaakseen, ettei toinen jäisi jälkeen, kunnes lopulta laski sen alas ja hautasi taskuunsa. Hän yskähti taas, mutta luottaen sen menevän pikkuhiljaa ohitse siirsi huomionsa takaisin ympäristöön. Hiljaisuus piti kuitenkin edelleen seuraa kaksikolle. Taivaalta alkoi hitaalleen laskeutua valkeita hiutaleita kohti maata, kuin muistuttaakseen ilman kylmyydestä.
"Eihän sua palele?" Justin tuli varmistaneeksi tuntien huonoa omaatuntoa hautautuessaan itse kaulahuivinsa lämpöön.

Nimi: Cualacino

09.01.2019 23:40
August Cardei - läntinen keskusta

Vieraan jähmettyessä paikalleen August tunsi pienen piston rintakehässään. Vaikka hän ei halunnut olla täysin avoin tuntemattoman ihmisen edessä, ei hän tahtonut tuon kauhistuvan hänen takiaan. August jäi seisomaan parin metrin päähän kuunnellessaan naisen äkkinäistä torua. Hän oli hieman hämillään, ja nosti kätensä matalasti eteensä rauhoittelevaksi merkiksi. Eihän hän ollut aikeissa tehdä mitään pahaa. Toinen kuitenkin pelkäsi samaa, mitä hän oli pelännyt hetki sitten. Kuka tuota olisi muka syyttämään. Totta kai ketä tahansa vähän järkyttäisi jos varjoista ilmestyisi kyseenalainen hiippari. Toisen kysymys sai Augustin hieman tolaltaan, sillä hän ei koskaan koskisi kehenkään pahat mielessä, ja hän luuli näyttävänsä siltä. Ilmeisesti hänen sosiaaliset taitonsa olivat hieman ruosteessa, tai kenties niitä ei ollut olemassa alkuunkaan.
“Ei, en!” mies kiirehti selventämään kysymystä siitä, aikoiko hän käydä käsiksi toiseen. Häntä kauhistutti toisen vankka asenne, tai pikemminkin hänen päässään luoma kauhukuva siitä, mitä seuraisi, jos nuori nainen ymmärtäisi hänet väärin. Ei August tahtonut tapella, päin vastoin. Hän vältteli tuollaisia tilanteita parhaansa mukaan. Siispä hän pyrki vielä selvittämään aikomuksiaan vielä pidemmälle, mutta häpeillessään omaa typeryyttään tilanteen suhteen hän mutisi: “Anteeksi. Ei mun ollut tarkoitus säikäyttää.”

Nimi: Tiuhti

09.01.2019 22:03
Lakia Sayyid | Läntinen keskusta

Eipä rauhoittumisesta mitään tullut, kun melkein heti sen jälkeen kun Lakia oli portaalle istahtanut jostain ilmestyi miespuolinen henkilö, jolla oli melko tavattoman pitkät hiukset. Lakian sydän jätti ainakin kaksi lyöntiä välistä ja hänen kehonsa jäykistyi säikähdyksestä.
”Hyvä Luoja, ethän sä nyt noin vaan voi tupsahtaa paikalle”, tyttö henkäisi toruvasti häntä mulkoilevalle tyypille.
Mutta sitten Lakia vaikeni ja katsoi miestä hetken aikaa pelonsekaisin tuntein. Tällä oli kasvoillaan ilme, mitä hän ei osannut mitenkään tulkita, ja mikä saattoi tarkoittaa jotain kamalaa.
”Aiotko sä tehä mulle jotain?” Lakian äänensävy oli uhkaava, ilmaisten ikään kuin sanomaa, että ”turha yrittää, mä kyllä päihitän sut”, mutta se myös värisi. Varmasti hän jäisi alakynteen noin pitkälle tyypille, itse onnetomana ruipelona tähän verrattuna. Eikä Lakialla edelleenkään ollut stilettiään, mikä muutenkin olisi varmaan surkea ase jos miehellä olisi joku sitä isompi.
Mutta valmiina kamppailemaan Lakia kuitenkin oli, se ei kävisi kuuloonkaan että joku hienohius kävisi hänen kimppuunsa ilman mitään syytä.

Barzillai May | Eteläinen keskusta

Elijah pudisti päätään ja kysyi oliko Barzillailla. Hän puri huultaan ja vilkaisi tyhjää pahvilaatikkoa, mikä antoi hänelle idean. Yksi villapaita sinne tai tänne.
”Odota”, hän sanoi toiselle ja kyykistyi ottamaan repustaan puukkonsa ja juuri saamansa villapaidan. Puukolla hän nirhasi paidasta helmaa rikki ja repäisi niin pitkän suikaleen, kuin vain sai irti. Paidasta tuli käyttökelvoton, joten Barzillai nakkasi sen takaisin tyhjään boksiin. Jollekulle se voisi ehkä vielä kelvatakin.
”Pistetään tämä siihen”, hän mutisi ja meni Elijahin eteen. Lupia sen kummemmin pyytelemättä hän otti tämän kädestä kiinni, kiepautti kangassuikaleen kahdesti haavan ympärille ja teki siihen umpisolmun. Se ei ollut kireällä, mutta tyrehdyttäisi toivottavasti edes hieman verenvuotoa.
”Pärjäätkö sä nyt tuon kanssa?” Barzillai kysyi vielä. Hän oli jo tavallaan suunnitellut lähtöä takaisin majapaikkaansa, vielä kun oli valoisaa.
Mutta Elijahin tila jostain kummasta syystä huoletti häntä eikä ollut varma, uskalsiko jättää tuota heti yksin. Tämä näytti vähän väsyneeltäkin, oletettavasti haavan vuoksi, mutta silti.
”Vai jäänkö sun seuraan?”

Alessio Anderson | Laitamat » Esikaupunki

Ostoskeskuksen mainitseminen sai Justinin irvistämään siihen tapaan, ettei hänkään tainnut ihan tykätä ajatuksesta sinne menemisestä. Mutta hän nyökkäsi kuitenkin myöntävästi, minkä jälkeen oli hetken aikaa hiljaa ennen kuin vastasi Alession kysymykseen äänistä.
Mitään ei siis kuulunut, ainakin toistaiseksi, ja se sai miehen olon aavistuksen helpottuneemmaksi. Oli turvallisempaa kävellä esikaupungin alueella kun tiesi, että mikään tautinen ei voisi yllättää nurkan takaa. Useimmiten ne nimittäin kuuli, tai niin Justin oli ainakin sanonut.

Yhtäkkiä Justin pysähtyi ja pyysi odottamaan, mikä sai Alession sydämen hakkaamaan rinnassa kiivaammin. Veli oli tietysti kuullut jotain ja käski siksi pysähtyä.
Alessio oli jo kysymässä oliko jokin hätänä, kun tajusikin Justinin vain etsivän repustaan jotain. Tai ehkä sittenkin puukkoa, ja jostain lähestyi parhaillaan suu vaahdossa raivoava hullu? Alessio kääntyili paikallaan ja tutki ympäristön pimeimmätkin nurkat tarkkaan läpi, mutta hänen silmänsä eivät erottaneet mitään poikkeavaa. No joo, ehkä hän hätäili turhaan, ja Justin tosiaankin vain haki repustaan jotain muuta.

Nimi: Cualacino

09.01.2019 19:39
August Cardei - läntinen keskusta

Rappukäytävässä kaikuva oven paiskaisusta johtunut ääni sai Augustin sävähtämään ajatuksistaan. Hän yritti päästä jaloilleen nopeasti, vaikkakin käsien alle jumiin jäävät hiussuortuvat saivat tuosta yrityksestä hieman kömpelön. Hän kuitenkin repäisi itsensä pystyyn äkkiä, valmiina livahtamaan pois paikalta mikäli äänien aiheuttaja päättäisi suojella asuinpaikkaansa vierailta. Hän nappasi reppunsa hihnasta kiinni, jääden seisomaan portaiden varjoon.

Tiheiden askelten äänet kaikuivat rappukäytävän seiniltä Augustin silmäillessä ulko-ovea. Hän alkoi jo epäillä rakennukseen tulemisen idean järkevyyttä. Ehkä hän oli hieman vainoharhainen suhtautumisessaan muihin ihmsiin, mutta hän ei tiennyt kuka oli luotettava ja kuka ei. Yksi virhe saattoi olla viimeinen. Jos oman suojamuurinsa laski väärien ihmisten ympäröimänä, seuraukset eivät luonnollisesti olisi edullisimmat. Siispä varovaisuus oli arvokasta, etenkin nykytilanteessa.

August jäi siis seisomaan syrjään, odottamaan sitä, että äänien aiheuttaja ilmestyisi alas. Hän ei tiennyt mitä odottaa, mutta tapansa mukaan August pelkäsi pahinta. Hän oli valmistautunut pakenemaan, mikäli alas ilmestyisi vihaisen näköinen, valtavan suuri lihaskimppu. Vastoin Augustin pelkoja alas ilmestyi tumma nuori nainen, vaikkakaan hän ei nähnyt tuota kunnolla portaiden varjosta. Tuo ei kuitenkaan näyttänyt uhkaavalta, vaan pikemminkin säikähtäneeltä tai huolestuneelta.

August punnitsi vaihtoehtojaan tummatukkaisen nuoren istuessa portaille. Hän olisi voinut astua esiin piilostaan, tai jäädä paikoilleen odottamaan, että toinen lähtisi pois. Vaikka August ei yleensä hakenut ihmiskontaktia, hän piti ensimmäistä vaihtoehtoa huonompana. Mikäli toinen huomaisi hänet piileskelemässä portaiden varjoissa, epäilykset hänen motiiveistaan heräisivät varmasti. Eihän August halunnut muuta kuin säänsuojaa. Siispä hän päätti tulla esiin piilostaan. August asteli esiin, hieman epäilevä katse käväisten muutamaan otteeseen portaalla istuvassa naisessa. Huolimatta siitä, että tuo ei vaikuttanut uhalta, August oli tapansa mukaan varuillaan. Koskaan ei voinut tietää ihmisten motiiveja.

Nimi: Kira

09.01.2019 16:45
Draga Jones - Eteläinen keskusta

Toinen irtvisti hieman vilkaistessaan myös hullun murjottua ruumista. Tuo myösni hullun päässeen yllättämään ja myös sen, ettei ollut ihan keskustasta päin. Toinen kertoi harhautuneensa tänne, mikä sai Dragan hieman kurtistamaan kulmiaan. Harhautui, mies meitti itsekseen katsoen oletettavasti nuorempaa miestä. Kuulessaan rasahduksen lähettyviltä Draga nosti jälleen mailansa ja vilkaisi ympärilleen. Päässään Draga mietti, ettei ollut hirveän turvallista jäädä tähän. Kuolleen hullun huuto saattoi houkutella paikalle lisääkin saastuneita. Kerkeämättä kuitenkaan sano mitään, kuuli harmaa silmä toisen esittelevän itsensä.
"Draga" puolisokea vastasi lyhyest siirtäen katseensa takaisin pelastmaansa mieheen.
"Jos jatkettaisiin juttua muualla. Tuon huuto on saattanut hoiukutella lisää hulluja tähän suuntaan" Draga jatkoi ja lähti kävelemään eteenpäin. Ilmeisesti siihen suuntaa, mihin Thoman oli alunperin lähtenyt enne hullun hyökkäystä. Taakseen vilkaisten odotti mies toisen tulevan perästä. Draga ei halunnut jäädä paikoilleen eikä varsinkaan palata pelastamaan toista uudelleen.

Nimi: Akit4

08.01.2019 17:12
Thomas Williams | Eteläinen keskusta

Edessään seisovan miehen vilkaistessa kuolleeseen hulluun, myös Thomaksen katse käväisi siinä. Irvistys kohosi punapään kasvoille ja hän käänsi katseensa välittömästi pois.
"Joo, niin teki", Thomas mutisi miehen todetessa hullun yllättäneen ja pudisti katupölyä pois vaatteistaan. Hän käytti vihreät silmänsä vilkaisemassa Samuelia, joka puolestaan katseli arvioiden paikalle ilmestynyttä isokokoista miestä. Tulpa ei kuitenkaan tullut sanoneeksi mitään, mitä olisi voinut olettaa tapahtuvan, tuo kun tykkäsi sotkeutua Thomaksen ja muiden ihmisten välisiin keskusteluihin. Hiljaisuudesta johtuen Thomas käänsikin huomionsa takaisin yhä tuntemattomaan mieheen, joka esitti kysymyksen, oliko Thomas näiltä main.
"En ihan", mies vastasi ja silmäili hermostuneena ympäristöä.
"Mä vaan... Vähän niinku.. Harhauduin tänne?" Thomas selitti Samuelin virnistäessä. Mielessään Tom huokaisi tajutessaan, miten onnekas olikaan ollut, ettei ollut törmännyt hulluihin matkatessaan ajatuksiinsa hautautuneena. Vaan kestäisikö tämä onni kuinka kauan?
Jossakin kuului rasahdus ja Thomas tajusi jännittyvänsä. Hän vilkuili taas rakennusten luomia varjoja varautuneena. Hän halusi vain luikkia takaisin kotiinsa siinä toivossa, ettei sen enempää ikäviä yllätyksiä ehtisi tulla vastaan. Samuel kuitenkin keskeyttikin pakosuunnitelmat. Tulpa nimittäin totesi, että heidän kannattaisi kaiketi ottaa ensin kaikki hyöty tuosta mustahiuksisesta irti. Jos ei muuten, niin kaipa isokokoinen mies sopisi hyvin turvaamaan selustaa.
"Esittäydy", Samuel hymähti vaativasti. Väittämättä vastaan Thomas huokaisi ja katsahti taas tuntemattomaan mieheen.
"Oon Thomas", hän kertoi.

Nimi: Tiuhti

08.01.2019 08:41
Lakia Sayyid | Läntinen keskusta

Puoli tuntia. Niin kauan Lakia oli vain tuijottanut sänkynsä yläpuolella olevaa kattoa, jossa maali halkeili ja muodosti kaikenlaisia kuvioita. Hänen silmänsä ja mielensä olivat jo ihan turtana sen katselusta, että kuvitteli jämähtäneensä siihen ikuisesti. Jalat sentään suostuivat liikkumaan, ja lopulta koko keho, kun tyttö kohottautui istumaan sängyn reunalle. Kyllästynyt katse kiersi hämärässä huoneessa, mutta mitään muutosta ei ollut tapahtunut sitten viime katsauksen. Vaikka sehän outoa olisikin ollut, jos olisi.

Lakia nousi sängyltä ja käveli huoneen poikki toiseen huoneeseen. Hänen asuntonsa oli niukasti sisustettu: makuuhuoneessa sänky ja pieni lipasto ja avokeittiössä sohva ja pöytä. Hämähäkkikammoisena Lakia vältti liiallista tavaramäärää, joihin kahdeksanjalkaiset painajaiset voisivat tehdä kotejaan. Ja lisäksi siivoaminen oli helppoa, vaikkei se hänen lempipuuhaa ollutkaan, eikä hän tehnyt sitä kovinkaan usein.
Jokaisessa huoneessa sähköt toimivat suht' hyvin, vaikkakin pätkien ja välillä himmentyen. Mutta nyt mikään valoista ei syttynyt, ja Lakia tunsi itsensä enemmän turhautuneeksi. Mitä tehdä lähes tyhjässä asunnossa ilman sähköä? Tyttö huokaisi ja meni kokeilemaan tiskialtaalle vesihanaa. Sekään ei tietenkään toiminut. Tämähän oli jo lähes naurettavaa.

Veden ja sähkön puute olivat kuitenkin pienin murhe sillä hetkellä, kun Lakia äkkäsi lattialla vain muutaman metrin päässä itsestään aivan valtavan kokoisen yökötyksen. Sen kahdeksan jalkaa kipittivät reippaasti häntä kohti, välillä se pysähtyi ja oli kuin tuijottavinaan suoraan hänen silmiinsä. Varmasti se aisti hänen pelkonsa ja kuuli sydämen tykyttävän sykkeen.
Lakia ei voinut sille mitään, että lamaantui pakokauhusta hämähäkin nähdessään. Vaikka nytkin kyseessä oli pieni, tavallinen huonehämähäkki, hänen mittakaavassaan se oli nyrkin kokoinen. Tyttö hivutti kättään oikealle ja hapuili keittiötasolle jättämäänsä kirjaa. Kylmän hien virratessa niskassaan, hän paiskasi kirjan hämähäkin päälle ja ryntäsi eteiseen. Lakia ei ehtinyt laittaa edes kenkiä jalkaansa, kun hän kiskoi turvalukon auki ja nappasi avaimet hupparinsa taskuun seinään kiinnitetystä naulasta. Sitten hän pamautti oven takanaan kiinni ja jäi sydän vieläkin pamppaillen pimeään rappukäytävään.

Pelkotilan jäätyä kuitenkin vielä päälle Lakia ravasi portaat nopeasti alas, mutta tajusi siinä vaiheessa olevansa sukkasillaan. Mutta hän ei voinut mennä takaisi sisälle, ei vielä, eikä hän voinut mennä uloskaan. Tai muuten hän olisi kylmettynyt ja saanut vähintäänkin keuhkokuumeen tai jotain. Eikä hänellä ollut stilettiään mukana. Hieman epätoivoisena Lakia istahti toisteksi alimmalle portaalle ja ajatteli ensin rauhoittuvansa, ennen kuin tekisi mitään muuta.

Nimi: Kira

08.01.2019 02:24
Draga Jones - Eteläinen keskusta

Draga vilkaisi vielä nopeasti nyt takanaan olevaa hullun ruumista, kuin tarkistaakseen, ettei se varmasti enää ollut hengissä. Tämän jälkeen vihreän silmän katse suunnistui takaisin nuoreen, joka edelleen oli maassa. Tuo näytti vallan järkyttyneeltä, mikä sai Dragan hieman kurtistamaan kulmiaan. Ja kuin taikaiskusta tuntui toinen heräävän transsistaan. Hieman haparoiden toinen alkoi nousta ylös pitäen katseensa Dragassa. Hieman sopertaen ja aavistuksen änkyttäen tuo lopulta kiitti pesäpallomailaa kantavaa miestä. Draga pyyhkäisi hieman kosteita hiuksiaan pois silmiltä. Lenkki jolla ne olivat olleet kiinni oli heiluessa ilmeisesti pudonnut ja nyt osa hiuksesta oli silmillä.
"Ole hyvä. Se taisi päästä yllättämään" Draga sanoi toista tarkkaillen ja `sillä` viitaten miehen päälle käyneeseen hulluun. Draga vilkaisi mäsäksi hakattua ruumista ja vilkaisi nopeasti muutenkin ympärilleen. Tuo oli yllättävän rento sillä ei uskonut edessään olevan pelokkaalta vaikuttavan miehen käyvän kimppuun. Toki hän oli silti varuillaan. Eihän sitä koskaan teinnyt jos toinen olikin vahva mutantti.
"Et taida olla ihan täältä päin?" Draga lopulta kysyi viitaten keskustan aleeseen. Tuollakun sattui jonkun verran hulluja liikkumaan ja toisen reaktiosta päätellen, mies ei ollut kovinkaan montaa hullua kohdannut.

Nimi: Akit4

07.01.2019 21:31
Thomas Williams | Eteläinen keskusta

Hullun rimpuillessa Thomaksen otteessa hän panikoitui vain entisestään, mikä taas haittasi tilanteen arvioimista järjen kanssa. Ehkä jokin keino pelastautua olisi voinut löytyäkin, jos sitä olisi vain etsinyt. Nyt mies kuitenkin ajatteli tulleensa tiensä päähän.
Ja olisiko niin sitten käynyt, se jäi arvoitukseksi, kun yllättäen joku ilmestyi paikalle ja potkaisi hullun pois Thomaksen yltä. Punapää räpiköi välittömästi kauemmas, jonka jälkeen käännähti katsomaan, kuinka isokokoinen mies hakkasi hullua yhä uudelleen ja uudelleen. Niin pian kuin tämä oli alkanutkin, tuli yllättäin hiljaista. Ainoa asia, minkä nuori kuuli, oli oma hätiköivä sykkeensä, sekä yhä hieman kiihdyksissä olevan hengityksensä.
Hullu makasi kuolleena maassa ja mustahiuksinen mies kääntyi yhä maan tasalla olevan Thomaksen puoleen, joka tuijotti järkyttyneenä takaisin. Piilottelujensa ansiosta Thomas oli säästynyt aina siihen asti ilman yhteenottoa hullujen kanssa, joten ensimmäisen hyökkäyksen kokeminen oli saanut hänet lähes shokkiin.
"Oho", Samuel tokaisi seistessään Thomaksen vierellä ja katsellessaan heidät pelastanutta, "Se oli tipalla."
Vasta Samuelin äänen mielessään kuullessaan Thomas tajusi alkaa keräämään itseään kasaan. Hieman haparoiden hän nosti itsensä koko pituuteensa, katseensa edelleen toisessa miehessä.
"K-kiitos", hän sopersi itseään rauhoitellessaan.

Nimi: Cualacino

07.01.2019 21:23
August Cardei - läntinen keskusta

Kylmät pisarat tihuttelivat taivaalta alas, sulaen talojen välissä kävelevän miehen kasvoille. August oli joutunut lähtemään liikkeelle piilopaikastaan, sillä hyinen ilma oli alkanut jäädyttämään nuoren miehen sormia ja varpaita tunnottomiksi. Ulkona ei tosin ollut yhtään sen parempi, sillä räntää etäisesti muistuttava tihkusade kertyi jäätäviksi pisaroiksi Augustin kasvoille ja sai hänen vaatteensa ja hiuksensa aivan kosteiksi. Muutenkin kylmäherkkä nuorukainen ei pitänyt ilmaa otollisena, joten hänen päätöksensä oli suunnata lähimpään rakennukseen, toivoa ettei siellä olisi mitään yllättävää ja odottaa kurjan ilman lauhtumista. Onnekseen August oli ottanut koko omaisuutensa mukaan. Mikäli hän joutuisi jäämään näille alueille säiden tähden, ei häntä haittaisi muuttaa majapaikkaa pysyvästi. Vaihtelu oli pelkästään hyväksi, vaikka August olikin enemmän rutiineista pitävä ihminen.

Sinisilmä suuntasi siis erään kerrostalon ovelle. Tarttuessaan rappukäytävän ovenkahvaan ja vetäessään ovea avatakseen sen, August huokaisi helpotuksessa kuullessaan oven avautumisesta kuuluvan äänen. Hän ehti jo pelätä oven olevan lukossa, mutta onnekseen hänen pelkonsa oli väärässä. August livahti ovesta sisään rappukäytävään ja katsoi ympärilleen. Paikka näytti tavalliselta kerrostalolta, mutta August ei uskaltanut kuitenkaan mennä tutkimaan asuntoja. Hän ei viitsinyt hankkiutua ongelmiin mahdollisesti tunkeutumalla vieraiden ihmisten koteihin, joten nuori mies suuntasi rappujen alla olevaan tilaan. Siellä hän oli piilossa katseilta, jos joku sattui tulemaan paikalle. August heitti reppunsa nurkkaan ja istui lattialle nojaten seinää vasten. Huokaisten mies kierrätti katsettaan seinissä. Ne näyttivät arkisilta, pölyyn likaantuneilta ja tylsiltä. August valui maahan makaamaan. Hänen katseensa jäi kattoon, mutta hänen ajatuksensa saivat luvan harhailla minne tahtoivat.

Nimi: Kira

07.01.2019 20:09
Draga Jones - Eteläinen keskusta

Draga käveli pitkin katuja ympäristöään tarkkaillen. Välillä kuului rasahdus sieltä tai täältä ja mutama tiili putosi raunioituneista taloista. Pöly ja hiekka sekoitus rahisivat hennosti maihareiden alla miehen askeltaessa eteenpäin. Tuolla ei ollut oikeastaan minkän laista päämäärää. Draga vain käveli ja toivoi löytävänsä jotain hyödyllistä. Mitään ruumista ihmeellisempää ei ollut tullut vastaan. Kääntyessään uudestaan kulman taakse kuuli tuo vaimean huudon. Sen lähteestä ei voinut olla varma. Se saattoi olla hullu, joku onneton eläin tai ihminen. Tuota ääntä kuitenkin seurasi tutun kuuloiset huudot. Se huuto ei lähtenyt järjissään olevasta ihmisestä. Sen oli pakko olla hullu. Ja tuo hullun huuto kuulosti siltä, että joku onneton oli päätynyt tuon listalle. Tappo listalle. Kerran mailaansa pyöräyttäen lähti Draga hölkkäämään äänen suuntaan koittaen kuitenkin pitää silmällä selustaansa. Muutaman kulman ja käännöksen jälkeen Dragan verkkokalvolle piirtyi näky nuoresta miehestä, joka koitti työntää hullua kauemmas itsestää. Poika makasi maassa ja hullu oli tuon päällä. Koittaen upottaa todennäköisesti jo mädäntyneet hampaansa pojan lihaan. Uudelleen mailaansa pyöräyttäen ja siitä paremman otteen ottaen Draga lähti juoksuun. Välimatka ei ollut pitkä ja päästessään sopivalle etäisyydelle Draga nosti piikikkään mailan ja huitaisi sillä hullun keskivartaloon. Otus horjahti ja sen enempää miettimättä Draga pitkaisi hullua kylkeen saaden tuon pois nuoren (Thomas) päältä(?). Jälleen reaktiota odottamatta mies löi hullua mailalla tällä kertaa tähdäten päähän. Hullu oli hetken ymmällään, kunnes huuto jatkui taas. Draga ei kuitenkaan odotellut vaan jatkoi saastuneen hakkaamista. Kohteesta alkoi pian kuulua rutinaa ja korinaa, kun Draga mätki hullua eripuolille kehoa, erityisesti tähdäten päähän. Ja muutaman minuutin väistelemisen ja huitomisen seurauksena hullun kallo pasahti sisään ja ruumis mätkähti elottomana maahan. Draga pyyhkäisi nopeasti otsaansa ja kääntyi katsomaan hullun alla aijemmin ollutta poikaa.

Nimi: Akit4

07.01.2019 19:23
Thomas Williams | Eteläinen keskusta

Thomaksen ja Samuelin välinen juttutuokio jatkui pitkän aikaa, upottaen punapäätä hetki hetkeltä syvemmälle mielensä sopukoihin. Tästä johtuen ympäristöään enää tiedostamatta hän jatkoi kulkemistaan unohtaen, että tarkoituksena oli alunperin vain käväistä ulkona. Lopulta ilmassa kaikuikin hullun huuto, minkä Samuel huomasi.
"Kuulitko?" tulpa henkäisi.
"Hmm?" Thomas hämmentyi tulpan ravistaessa hänet takaisin todellisuuteen päänsä sisältä, jonne Tom oli huomaamattaan unohtunut. Samaisella hetkellä punapää tajusi jatkaneensa matkaansa kaiken sen ajan, ja hän räpäytti silmiään vilkaisten ympärilleen. Hetkinen. Mihin hän oli vaeltanut?
"Samuel", hän parahti edessään kohoavia korkeita rakennuksia silmäillen, "Miksi me tänne tultiin?"
"Sähän se tässä jatkoit kävelyäs", tulpa totesi. Thomaksen vihreät silmät olivat laajenneet ja hän katsahti järkyttyneenä tulpaansa. Vasta sillä hetkellä Tom tajusi maitohapot jaloissaan, jotka eivät olleet laiskuuttaan tottuneet matkaamaan pitkiä matkoja. Se ei kuitenkaan vetänyt vertoja seuraavalle tajuamiselle. Jos he nimittäin olivat keskustassa, oli siellä todennäköisesti monia muitakin.
"Mehän vielä kuollaan tänne!" hän parahti ja ympärilleen vilkaisten kääntyi kannoilleen nopeuttaen askeliaan. Äkkiä takaisin ennen kuin tulisi ongelmia.
Thomas oli juuri kiihdyttämässä jalkojaan juoksuun, kun nurkan takaa ilmestyi hullu suoraan hänen eteensä. Mies parahti säikähtäen ja kompuroi jalkoihinsa yrittäessään kääntää suuntaansa. Kömpelyyttään Thomas mätkähti maahan, jolloin hullu näki tilaisuutensa tulleen ja kävi kimppuun. Hieman panikoiden Thomas alkoi pidellä yllään riehuvan hullun hampaita erossa lihastaan, käsillään tuota kauemmas työntäen.

Nimi: Kira

07.01.2019 17:33
Calypso Martin - Eteläinen keskusta
Juoksuaan jatkaen naisen hengitys alkoi kiihtyä ja päässä pyöri erilaisia vaihtoehtoja selviytimisen kannalta. Päässään kiroten Calypso jatkoi matkaansa. Pitkään naisen ei tarvinnut juosta, kun tuo kuuli takaansa äänen muutoksen. Hullu päästi erilaisen ehkä jopa yllättyneen äänen ja sen seurauksena kuului rusahdus. Rusahdusta seurasi rääkyminen ja uusi rusahdus. Calypso pysähtyi ja kääntyi katsomaan mitä takanaan tapahtui. Hullu riehui ja ärjyi ja sitä puukotti mies. Mies oli iskenyt teräaseensa hullun rintaan ilmeisesti useammin, kuin kerran. Se ei kuitenkaan näyttänyt tainnuttavan sairastunutta vaan entinen ihminen pyrki lähemmäs saadakseen iskettyä hampaansa miehen ihoon. Se taas ei olisi hyvä juttu. Nopeasti veitsensä kääntäen nainen otti muutaman juoksuaskeleen lähemmäs kaksikkoa ja hieman murahtaen iski terän hullun kaulaan. Pää olisi ollut toinen hyvä vaihtoehto, mutta Calypso ei halunnut ottaa riskiä, että veitsen terä murtuisi kohdatessaan hullun kallon. Sairastuneen kurkusta nousi korahdus veitsen upotessa lihaan ja jänteisiin. Nopeasti Calypso vetäisi terän irti otuksen kaulasta ja iski sen vasemman solisluun alle. Hullu rääkäisi uudestaan ja Cal vetäisi jälleen vetisensä ulos otuksen lihasta. Vaihtaen taas veitsen asentoa pystyyn iski nainen sen hullun selkään. Tällä kertaa oikean lapaluun alle. Vetäen sen jälleen ulos jatkoi Calypso hullun puukotusta nopeasti pieni irvistys naamallaan, kun saastunut veri pulppusi haavoista. Huitoen ja koristen saastunut koitti taistella vastaan. Leuat loksuen se koitti saada, jotain hampaisiinsa.
//Jätän tähän ni saat unisieppari jatkaa jotenkin:)//

Draga Jones - Eteläinen keskusta

Ympärilleen katsellen kuuli Draga kaukaista hullun huutoa ja otti sen seurauksena paremman otteen mailastaa. Toivoen, ettei törmäisi hulluihin lähti mies jatkamaan matkaansa. Tuo toivoi reissultaan löytävänsä, jotain hyödyllistä. Koska sähköt olivat poikki tarvitsisi Draga jotain lämmikettä. Vaatteita, lisää peittoja tai jopa polttopuita. Draga joutuisi siinä tapauksessa rakentelemaan jonkinlaisen nuotiopaikan itselleen. Ei tuo kuitenkaan voinut katollisessa asunossa tulta sytyttää. Kääntyessään kulmalta Draga huomasi jonkin makaavan vähän matkan päässä maassa. Pysähtyen ja mailansa lyöntiasentoon kohottaen mies lähti varovaisin askelin kulkemaan eteenpäin. Ympäristöään tarkkaillen mies lähestyi maassa makaavaa oliota, jonka tunnisti pian ihmiseksi. Sitä oliko tuo tautinen vai normaali ei mies pystynyt vielä sanomaan. Kohdalle päästyään Draga hieman tuuppasi oliota mailallaan, mutta se ei liikkunut. Muutaman vahvemman tuupkasuen jälkeen mies työnsi henkilön ympäri ja huomasi sen olevan aika nuorehko mies. Hieman irvistäen Draga tutki tuota paremmin ja tuli tulokseen, että oli löytänyt hullun tappaman teinin. Poika ei voinut olla 16 vanhempi. Tuon kasvot olivat hieman epämuodostuneet ja veren peitossa. Täysin turmeltuneet ja rintakehässä näkyi purenta jälkiä.
"Sinä se et sitten osannut puolustaa itseäsi" mies kuiskasi hiljaa ja teki nopeasn ristin kasvojensa edessä. Ei Draga hirveän uskonnollinen ollut, mutta olihan se jollain tavalla kunniotettavaa. Ja mikäli joku Jumala nyt olisi olemassa ei se olisi pistänyt ihmisiä tälläiseen helvettiin. Draga nousi ylös ja lähti jatkamaan matkaansa edelleen varuillaan. Ruumis ei nimittäin ollut kauhean vanha, joten jossain lähistöllä liikkui varmasti hullu.

Nimi: Cualacino

07.01.2019 16:56
Adil Anand - hylätty talo

Reynan parkaisut saivat Adilin tuntemaan mielipuolista hyvää oloa. Miehen teoissa oli kieroa oikeudenmukaisuutta. Reyna saisi tuntea tuskan, jota tuo oli hänelle aiheuttanut. Viimein nainen saisi kokea heidän esikoisensa kuoleman seuraukset. Tuo saisi katua syvästi kaikkea tekemäänsä.

Reynan sanat ja tuosta huokuva tunne saivat Adilin tuhahtamaan turhautuneena. Nuo ruokkivat vain hänen ärtymystään ja karkeruutta naista kohtaan. Kuinka tuo kehtasi ruikuttaa asiasta? Nainenhan oli syyllinen, ei tuolla ollut mitään oikeutta esittää uhria.
“Parempikin olla pahoillasi. Olet epäonnistunut elämässäsi”, Adil murisi lähestyessään naista. Hän kuitenkin kääntyi takaisin huoneen puoleen, tuhahtaen matkallaan: “Petollinen nainen.”

Nimi: Trithan

07.01.2019 14:02
Reyna Grimes / Hylätty talo

Reyna parahti taas - tällä kertaa tukahdetusti - kun Adil repäisi häntä taas hiuksista, ja samalla nainen menetti tasapainonsa ja kaatui maahan kyljelleen. Ei pudotus paha ollut, olihan hän istunut maassa, mutta lähinnä se hävetti. Olipas hän typerä, kun kaatui tuolla tavalla, ties mitä Adil ajatteli hänestä. Mies oli käskenyt häntä olemaan hiljaa, ja Reyna totteli. Ei hän olisi saanut muutenkaan suustaan mitään ulos, ellei hiljaista vaikerrusta laskettaisi. Kaikki voima, mitä hänellä oli ollut, alkoi valua pois. Muisto Nadeemista, joka oli taas palautunut hänen mieleensä sattui enemmän kuin mikään muu sillä hetkellä. Poika oli ollut niin pieni, ja niin hiljainen kun elämä oli kadonnut tuon kehosta. Kyyneleet kirvelivät, ja kastelivat hänen silmiään peittävää sidettä.
'Sinun piti suojella häntä', mies sanoi. Se tuntui pahalta, sillä Reyna tiesi miehen olevan oikeassa. Samalla kun Reyna kuunteli Adilin hermostuneita askelia ympäri huonetta, hän taisteli pitääkseen hengityksensä tasaisena. Naisen sydän hakkasi, ja keuhkoja kiristi.
"Anteeksi", Reynan huulilta pääsi karkaamaan hiljainen anteeksipyyntö, jota seurasi surullinen nyyhkäys. "Olet oikeassa."

Nimi: Unisieppari

07.01.2019 11:40
Matthew Edison - Eteläinen keskusta

Matthew havahtui tutkimasta tyhjää laatikkoa, kun kuuli omituita ulinaa ja rääkymistä. Mies tarttui ripeästi taskussaan olevaan stilettiinsä ja kääntyi ympäri nähdäkseen metelin aiheuttajan. Nuori nainen juoksi junaradan raiteita pitkin pakoon tätä seuraavaa hullua, joka näytti uhkaavasti lähestyvän mahdollista uhriaan. Matthew ei kuitenkaan halunnut naisen joutuvan hullun kynsiin, ja pian mies löysi itsensä juoksemasta hyvää vauhtia raiteiden vierellä saavuttaakseen naisen ja tämän perässä juoksevan hullun. Hullu ehti huitaista naisen toista kättä, joka sai tämän ärähtämään itsekseen, muttei keskeyttämään matkaansa. Matthew, joka alkoi jollain tasolla kokea tarpeelliseksi ilmoittaa olemassaolostaan, nosti maasta lähimmän kiven ja heitti sillä hullua. Hullu näytti yllättyvän hieman yhtäkkiä jostain lentänyttä kiveä, ja pitkä mies otti tilaisuudesta hyödyn irti ja syöksyi iskemään stilettinsä hullun rintaan mahdollisimman monta kertaa saadakseen sen varmasti hengiltä. Hullu kuitenkin taisteli vastaan ja yritti puraista Matthewin kättä.

Nimi: Akit4

05.01.2019 23:04
Thomas Williams | Rikas naapurusto

Valojen räpsähtäessä sammuksiin Thomas vilkaisi yllättyneenä ympärilleen. Sähkökatkosko? Vihreät silmät katselivat ympäristöä totullen huoneen yllättävään hämärään, kunnes ne palautuivat takaisin käsissä olevan kirjan sivuille. Hämärässä silmiään siristäen Thomas yritti jatkaa lukemistaan, mutta lopulta hän sulkikin kirjan kannet. Mitä hänen olisi nyt muka pitänyt tehdä?
"Samuel?" Thomas huhuili tietoisuudestaan kadonnutta kaveriaan samalla ylös nousten ja kirjan reppuun sujauttaen. Samuel ei kuitenkaan vastannut, mistä johtuen Tom huokaisi syvään. Tietenkin Samuel oli tullut vetäytyneeksi omiin oloihinsa juuri nyt. Aavistuksen turhautuneena vihreät silmät katsahtivat ikkunaan. Olivatkohan sähköt menneet muualtakin?

Tavoistaan poiketen Thomas päätyi lopulta kävelemään pihalle asunnostaan ulkoilman kylmyyteen. Eihän ulkona ollut näkynyt mitään huolestuttavaa useaan päivään, joten tuskin pienestä kävelystä olisi haittaa. Hän ei edes ottanut mukaansa juurikaan mitään, sillä tarkoituksena oli vain käväistä pihalla pikaisesti.
"Minne me mennään?" kuului pian kysymys Thomaksen viereltä. Punapää vilkaisi sivusilmällä vierellään kävelevää tulpaansa.
"Mennään... jonnekin?" Thomas mumisi ja tien kummallakin puolella seisovia taloja tarkkaillen. Missään ei näkynyt valoja, vaikka hän tiesikin muutaman niistä olevan edelleen asuttuja. Sähkökatkos ei siis koskenut vain ja ainostaan hänen taloaan.
"Oli jo aikakin lähtee ulos", Samuel totesi ja Thomas hymähti katseensa tuohon siirtäen. Aikaa olikin kieltämättä kulunut jo melko kauan neljän seinän sisään sulkeutuneena.
"Meillähän ei sitten oo kiire takas?" tulpa varmisti ulkoilmaa syvään hengittäen.
"No...", Thomas mutisi tulpansa vierellä edelleen kulkien, "Eipä kai sitten."
"Hyvä", Samuel virnisti ja kietaisi kätensä Thomaksen olkapäälle tuota mukanaan tietä pitkin kuljettaen.
"Hei, mulla on muuten teoria, miten se sun kirjas tulee päättymään", tulpa keksi ja aloittaessaan keskustelun aiheesta sai kaiken huomion Thomakselta. Punapää tulikin unohtamaan ympäristönsä melko pian mielensä sisäiseen hahmoon keskittyessään, ja jalkojen edelleen kuljettaessa kaksikkoa eteenpäin.

Nimi: Kira

05.01.2019 14:43
Draga Jones - Eteläinen keskusta

Huokaisten mies nousi ylös nurkastaan, jossa oli hetken nukkunut. Huoneen ainoa patteri oli täysin kylmä, joten Draga ajatteli talosta meneen sähköt. Pienesti venytellen tuo katseli ympärilleen ja pienestä ikkunasta ulos. Ulkona ilma näytti kylmältä ja hieman tuuliselta. Ulkona myös tihkutti jonkin laista vesi lumi seosta. Nopeat puistatukset kulkivat miehen kehon läpi, kunnes tuo kääntyi ja nappasi yhden energiapatukan lattialta avaten sen kääreet. Pieni patukka katosi nopeasti miehen kurkusta alas. Draga taitteli peittona käyttämänsä viltin ja piilotti sen lattialankkujen alle, missä kaikki muutkin tuon tavarat olivat, joita mies ei ottanut mukaansa ulos lähtiessään. Päälleen Draga heitti vanhan ja kuluneen takin, jonka tuo oli käynyt taudin puhjettua hakemassa kotoaan. Siinä oli muutama reikä ja pinta oli hieman rikki. Käteensä tuo nappasi peäspallomailansa, jonka ympärille oli kietonut piikkilankaa. Se oli hyvin kätevä ase hulluja vastaan. Mailan mies köytti vyötäisillee, koska tuo tarvitsisi molempia käsiään kiivetäkseen alas, puoliksi romahtaneen kerrostalon kolmannesta kerroksesta. Ovesta heti vasemalle ja siitä alkoikin alas kapuaminen. Muutama tukiparru oli vielä paikoillaan, joten niistä sai kätevästi kiinni, jottei tarvinnut mennä pyllymäkeä. Lopulta mies laskeutui pienen pudotuksen maankamaralle. Ennen liikkelähtöä Draga irotti vyötäisillään roikkuneen mailan ja lähti se oikeassa kädessään kulkemaan pitkin Darlow katuja. Toivoen löytävänsä hyödyllistä tavaraa ja mahdollisesti jopa nuoren sisarensa.
//Olipas tylsä alotus xD Ja oisko kellään seuraa tälle?//

Nimi: Cualacino

05.01.2019 13:51
Adil Anand - hylätty talo

Adil puri hampaitaan yhteen ja päästi ilmoille syvän, vihaisen huokaisun. Kuullessaan Reynan kyynelten tihkuvan tuon äänestä läpi, hän tunsi puistatuksen väreiden kulkevan ihonsa alla. Kuinka nainen kehtasi sanoa olevansa pahoillaan noin vain, vieläpä itkien? Hän ei tahtonut uskoa naisesta aistimiaan tunteita, sillä syystä tai toisesta Adil piti niitä pelkkänä tekaistuna keinona hänen pehmittämiseksi. Eikö nainen jo tiennyt etteivät kyyneleet tepsineet häneen? Kuitenkin jossain syvällä miehen alitajunnassa oli osa, joka vieläkin rakasti Reynaa, jokseenkin huonolla tavalla, mutta rakasti siitä huolimatta. Tuo osa tunsi hieman myötätuntoa naista kohtaan, sillä Nadeemin menetys ei vaikuttanut pelkästään häneen, vaan se oli heidän kummankin suru. Adil kuitenkin tukahdutti tuon tuntemuksen nopeasti. Reyna oli epäonnistunut suojelemaan heidän lastaan, minkä lisäksi tuo oli röyhkeästi paennut hänen luotaan ennen kuin tuo sai ansionsa mukaan.
“Ole jo hiljaa!” Adil huusi naiselle. Samalla hän nousi maasta, repäisten ohimennen Reynan hiuksia lujaa ennen kuin päästi irti, aikeissaan kaataa nainen maahan. Päästyään ylös Adil käveli edestakaisin huoneessa hermostuneena.
“Sinun piti suojella häntä”, hän sähähti naiselle.

Nimi: Trithan

05.01.2019 12:06
Reyna Grimes / Hylätty talo

Kun Reyna kuuli Adilin askeleet hänen lähellään, ja yhtäkkiä tunsi miten mies tarttui häntä hiuksista tiukasti, nainen parahti kivusta ja pelosta, ja hänen huuliltaan karkasi myös kivulias valitus. Adrenaliini alkoi viimeinkin pumpata, mutta kauhuissaan Reyna ei onnistunut ajattelemaan kunnolla vaan panikoi. Hän ei ymmärtänyt Adilin sanoja. Mitä hän oli muka tehnyt?!
"Mitä sinä muka tarkoitat?!" Reyna kysyi, vahva ääni murtuen, ja muuttuen vaikerrukseksi. Hän oli epätoivoinen, eikä pystynyt enää pitämään itseään hiljaa, vaikka se ehkä olisikin järkevämpää siinä tilanteessa. "Ai Nadeem? Luuletko muka etten ole pahoillani?!" Sanoessaan kuolleen poikansa nimen, Reyna ei voinut estää kyyneliä, jotka valuivat nyt hänen silmistään ja kostuttivat sidettä, joka niiden ylle oli sidottu. Hän ei ymmärtänyt, miksi Adil syytti häntä sillä tavalla pojan kuolemasta, mutta ei Reynakaan voinut olla tuntematta syyllisyyden terävää pistoa sydämessään. Tietenkin hän oli yrittänyt suojella poikaansa, mutta yrityksestä huolimatta tauti oli saavuttanut vauvan, ja tappanut hänet. Mutta silti Adil käyttäytyi, kuin se olisi ollut täysin Reynan syytä.

Nimi: Zaaga

05.01.2019 00:03
Elijah Davis | eteläinen keskusta

Kun Barzillai oli esitellyt itsensä, Elijah huomasi miten toisen katse oli kiinnittynyt johonkin, tarkemmin sanottuna hänen käteensä ja sitä koristavaan haavaan. Pojan kysymys sai hänet puremaan huultaan ja laskemaan katseensa alas. Hän pudisti päätään.
"Ei", hän vastasi purren hermostuneena huultaan. "Onks sulla?"

Takkinsa alla Elijah tunsi kylmien väreiden kutittavan käsiään. Lämpötila oli alkanut laskea. Talvi teki viipymättä tuloaan, ja pelkkä ajatus pelotti Elijahia. Viime talven hän oli pystynyt viettämään kotonansa, vaikka kuoleman kylmä olemus varjostikin joka nurkkaa, mutta siellä oli ollut lämmintä. Suojaa. Ruokaa. Tällä hetkellä Elijah ei edes tiennyt missä nukkua seuraavaa yötä, saatika sitä seuraavaa, tai ensi viikkoa.

Vaikka sen myöntäminen tekikin kipeää, Elijah tunsi olonsa avuttomaksi. Hän ei tiennyt miten paikata haavaa, taistella hullua vastaan tai edes tiirikoida lukkoa. Suojeltu lapsuus oli ollut hänelle pelkkä kirous tähän mennessä, eikä elämä näyttänyt tästä eteenpäin helpottuvankaan.

Elijah ei tiennyt syyttääkkö synkkeneviä ajatuksiaan vai verensä peittämää käsivarttaan, mutta hitaasti hänen kehonsa alkoi tuntua yhä enemmän ja enemmän uupuneelta.

Nimi: Akit4

04.01.2019 14:56
Justin Anderson | Laitamat -> Esikaupunki

Justinin katse käväisi veljessään, kun tuo vastasi heidän menevän ostoskeskukseen. Nuorempi irvisti kevyesti, sillä ostoskeskuksessa voisi lymyillä useitakin ikäviä yllätyksiä. Alessio kuitenkin varmasti tiedosti sen myös, ja riskejähän heidän olisi muutenkin otettava, mistä johtuen Justin nyökkäsi väittämättä vastaan. Itsepähän oli antanutkin päätösvallan Alessiolle.
"Sinne siis", hän totesi ja vaipui sitten hiljaiseksi keskittyessään ympäristöön heidän kulkiessa rakennusten välissä. Hiljaisuuden vallitessa Justin tajusi hermoilultaan hengästyvänsä. Hiton astma. Alession kysymykseen hän vastasi päätään pudistamalla.
"Ei silti olla liian luottavaisin mielin", hän mutisi ja hautasi kasvojaan takin kaulukseen saadakseen lämpimämpää hengitysilmaa. Mihinhän hän oli unohtanut kaulahuivinsa? Oliko se repussa?
"Oota", hän totesi pysähtyen. Pikaisen silmäyksen ympäristöön luotuaan hän laski repun selästään kyykistyen sitten kaivamaan sitä epätoivoisesti.

Nimi: Cualacino

03.01.2019 21:49
Adil Anand - hylätty talo

Adil ei ollut iloinen Reynan vastauksesta, tai pikemminkin tuon vastaamattomuudesta. Nainen ei selkeästikään ollut yhteistyöhaluinen, molempien epäonneksi. Se sai Adilin hermot kireälle, mikä tarkoitti sitä, että Reynalle ei tulisi käymään hyvin. Naisen kysymys sai miehen napsahtamaan. Vihan ja ärtymyksen aallot iskivät Adilin rauhallisuuden rikki. Suutuksissaan hän ei edes huomannut naisen äänen vahvuutta. Adil vain marssi Reynan vierelle ja polvistui äkkiä. Hän tarttui naisen hiuksiin lujaa ja veti tuon päätä väkivaltaisesti taaksepäin.
“Luuletko että sinulla on mitään oikeutta kysyä mitään?” Adil huusi naiselle. Hänen sisällään kuohui, mikä sai miehen puristamaan kätensä lujempaa nyrkkiin ja puremaan hampaansa yhteen. Reynan hiuksista kiinni pitävä käsi veti yhä lujaa. “Sinun olisi parasta olla hiljaa jos et aio olla pahoillasi kaikesta mitä olet tehnyt”, Adil murisi hampaiden välistä.

©2019 < mσrвus > - suntuubi.com