Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

toiminta

Chat

Pelaajille

roolipeli tapahtuutarinat liikkeet yhteisöt sanasto

pelissä

Vuodenaika: talvi 2018
päivisin -5°c / öisin -8°c
tuulista / lumisadetta
Tapahtuu: Juokseva vesi Darlowissa on saastunut! DA.C.R.A partioi keskustassa. Lue lisää täällä.

Roolipeli

<  1  2  3  4  5  6  7  >

Nimi

Kotisivut

Sähköposti

Kommentit
Roskapostisuojaus: Paljonko on yhdeksän plus yksi?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)
Yksityinen  

Nimi: Juniper

05.04.2019 12:39
Nemesis Harper - Keskusta, Itäinen
Nemesis tepsutti pitkin roskaista ja huonokuntoista kävelytietä hyräillen iloisesti valkoisissa, maan likaamissa lenkkareisaan, lempifarkuissaan, vaaleanpunaisessa huparissaan, sekä hiljattain löytämässään mustassa parkatakissaan, joka oli huomattavasti liian iso ja ylsi lyhyttä naista rippaasti polvitaipeisiin. Pörröisen hupun alta ei näkynyt paljoa; hymyyn kaartuneet huulet, siro nenä sekä pisamaiset posket, joissa komeili pienet hymykuopat.
Neiti katseli ympärilleen pieniä ja tavallaan suloisia kivijalkapuoteja, joiden ikkunat oli suurimmaksi osaksi särjetty ja vaaletiiliset seinät koristeltu graffiteilla ja jengimerkeillä. Nemesis tavallaan ihaili kuvioita, hän piti niiden väreistä ja muodoista, vaikka eivät ne välttämättä edes esittänyt mitään aineellista. Nainen nykäisi reppunsa hihnoista tarmokkaasti pienine käsineen ja pysähtyi. Hän tunsi mahansa vääntävän ja muisti ettei ollut syönyt muutamaan päivään paljoakaan. Hymy muuttui mietteliääksi suun mutristukseksi, kun tämä punnitsi mahdollisuuksiaan. Hän voisi syödä toisen säilykeruuastaan, mutta mitä jos ruokaa ei yksin kertaisesti löytyisi mistään päiviin, jopa viikkoihin? Huokaisten Nemesis nakkasi räsäisen ja likaantuneen repun selästään istuen huolettomasti kylmälle katukivitykselle. Nainen lämmitteli paljaita käsiään hieromalla niitä yhteen, kaivaen sitten esiin puolilleen täyden vesipullon. Mietteliäänä kenkiään tuijottava neiti hörppäsi pullostaan, harkiten seuraavaa liikettään. Nainen oli liian syvällä ajatuksissaan, ettei kuullut noin 50 metrin päästä vaimeita, mutta lähestyviä askeleita(?).

Nimi: Kira

03.04.2019 17:37
Draga Jones - Eteläinen keskusta

Draga vilkaisi jälleen ympärilleen. Thomas askelsi tuon perässä ja Dragan mielestä pojassa oli jotain outoa. Miehellä ei kuitenkaan ollut aikaa miettiä mikä toista vaivasi. Tuo halusi päästä mahdollisimman nopeasti jatkamaan omaa matkaansa. Ilmat alkoivat viiletä, joten Dragan tulisi löytää jotain lämmikettä. Takki, peitto tai vaikka sopivia puita, joita tuo voisi huoneistossa polttaa. Mies vilkaisi poikaa tuon mutistessa jotakin, mutta jätti sen huomiotta. Toisen kysymys sai kuitenkin osan Dragan huomiosta kääntymään vierellä kävelevään Thomakseen.
"Ei sillä, että se sinulle kuuluisi mutta ei. En halua elää yksin, mutta tällä hetkellä on vain yksi henkilö, jonka kanssa voisi kuvitella asuvani ja jota suojella. Ja en ole varma onko kyseinen henkilö enää elossa. Ja ajatus, että jäisin kanssasi rikkaiden alueelle ja pitöisin sinut elossa.. Mitä minä siitä hyödyn" mies avasi suunsa kuitenkin katsoen koko ajan eteenpäin. Keskusta alkoi jäämään taakse ja talot, sekä ympäristö alkoivat näyttää paremmilta jopa tässä tilanteessa.
"Teen kuten lupasin ja saatan sinut takaisin heineosto alueellesi, mutta sen jälkeen jatkan matkaani. Tarvitsen jotain lämmikettä tulevaa varten" viimeisen lauseen mies sanoi pienemmällä volyymillä. Tuo ei tiennyt kuuli toinen sen, mutta mikäli niin ei se haittaisi miestä.

David Harmon - Keskusta

Mies käveli edelleen rauhalliseen tahtiin pitkin katuja hieman ympärilleen katsellen. Kädet miehellä oli sormista ristittynä vatsan kohdalla. Risti miehen kaulalla heilui askelen tahtiin. Nauha napsahti helposti auki, mikäli mies tarvitsisi ristin sisään piilotettua terää. David rukoili jumalaansa, ettei tämän tarvitsisi vuodattaa viettomien verta tänään. Niin hän rukoili joka päivä, kun joutui poistumaan kappelin turvasta. Mutta eksyneet tarvitsivat kaitsentaa ja heikot suojelijaa. Sen tehtävän jumala itse oli hänelle suonut. Kulman takaa joku kuitenkin keskeytti miehen matkan. Joku oli törmännyt pappiin. Nopeasti mies laski katseensa alemmas ja siirsi toisen kätensä ristille. Törmääjäksi kuitenkin paljastui täysin normaalilta näyttävä mies. Tuo pyysi anteeksi ja näytti silmin nähden hermostuneelta.
"Ei ole tarpeen pyydellä anteeksi. Jokaiselle meistä sattuu vahinkoja. Kerrohan poikani, miksi olet noin hermostunut?" David sanoi normaalilla pehmeällä ja turvallisella äänellään. Tuo laski kätensä pois ristiltä ja risti jäleen sormensa katsoen itseään yhyempää miestä.

Nimi: Trithan

03.04.2019 11:54
Eugenia Cardei / Esikaupunki

Hiuksensa letittämiseen keskittynyt tyttö kohautti vain hiukan olkiaan Simonin selittäessä miksi hän jatkoi kirjoittamista, ja että miehellä oli ollut vain huono päivä. Niin, siksi ukko varmaan joikin niin paljon.
"Minulla oli hyvä päivä. Ainakin suurimmaksi osaksi", Eugenia kertoi, kääntäen nopeasti katseensa ikkunaan, kun ulkoa kuului ulvahdus. Siinä syykin sille, miksi hänen hyvä päivänsä oli kääntynyt huonompaan suuntaan.
"Mutta huomenna on uusi päivä", Eugenia mutisi, hymähtäen hiukan. Jotain, mitä hänen äitinsä oli aina sanonut. Tytöllä oli äitiä ikävä, mutta ehkä he vielä tapaisivat joskus - tuskin. Toivo mikä hänellä oli vielä joskus ollut jälleennäkemisestä, oli kuollut jo kuukausia sitten. Sama koski Augustia.
Eugenia kohotti sitten katseensa letistään, jonka hän oli saanut valmiiksi. Simon oli vielä sohvalla, pullo oli lattialla ja huoneessa oli hämärää, sillä ainoa valo tuli kynttilästä. Tyttö antoi katseensa kiertää huoneessa, huokaissen sitten.
"Onko sinulla toimivaa vessaa?" Kysyminen oli hiukan kiusallista, mutta Eugenia ei kestäisi enää pidempään.

Reyna Grimes / Keskustan lähialue

Reyna nyökkäsi pienesti Adilin kysyessä, menisivätkö he, ja nainen käveli jo lähemmäs Adilia ja seurasi sitten miestä kun he lähtivät ovesta ulos. Reyna olisi halunnut koskea mieheen, mutta ei uskaltanut vielä. Vanhat, tukahdetut ja pelottavat tunteet olivat tulvineet taas pintaan, ja ristiriita repi naista moneen suuntaan. Olisi vain helpompaa, jos hän antautuisi ja opettelisi taas rakastamaan Adilia kuten ennenkin. Ehkä he voisivat yrittää uudestaan, ja Adil voisi olla hyvä mies.
He kävelivät talven hämäryydessä kohti keskustaa. Reyna ei tunnistanut pimeitä rakennuksia, eikä ollut varma missä he olivat. Mutta oliko sillä edes väliä? Tuskin. Pakkanen oli kiristynyt, ja maassa oli ohut kerros märkää lunta, joka tarttui ärsyttävästi kenkiin heidän kävellessä. Yhtäkkiä Reyna tunsikin, miten lumi luisti hänen jalkansa alla, ja nainen menetti tasapainonsa. Hän yritti napata kiinni lähimmästä tuesta, joka sattui olemaan Adilin käsivarsi, jotta hän ei kaatuisi kokonaan naamalleen.

Aron Clarke / Itäinen keskusta

Huomatessaan jengitoverinsa kauempana Aron hiljeni. Hän oli juuri nauranut kuivasti ystävänsä huonolle vitsille, mutta vakavoitui taas muistaessaan miksi hän olikaan tullut keskustan itäisiin osiin. Partiointi oli osunut hänelle ja Keille tänään, eikä kukaan muu ollut vaivautunut tulla auttamaan heitä. No, ei siinä mitään, kyllä he pystyivät partioimaan kaksinkin. Lisäksi hän oli törmännyt Katieen matkalla, ja nainen oli sanonut että voisi kyllä roikkua mukana jos vain saisi. Aron ei nähnyt mitään syytä kieltää sitä, joten nyt hän käveli Katie vierellään kohti Keitä.
"Hei", Aron sanahti, pysähtyessään Kein eteen. "Tämä on Katie, hän tulee mukaan", mies selitti, nyökäten lyhyemmän naisen suuntaan. Tuskin Keilläkään haittaisi saada hiukan apua mukaan, vaikka se tulikin jengin ulkopuoliselta henkilöltä. Toivottavasti tuolle kuitenkin riitti, että Aron luotti Katieen, eikä Kei alkaisi kauheasti kuulustelemaan tuota. Siten he pääsisivät liikkeellekin vielä ennen pimeän tuloa.

Lily "Katie" Thorn / Itäinen keskusta

Katienkin nauru kuoli nopeasti, kun hänkin huomasi kauempana olevan pitkän miehen, joka oli pukeutunut tummiin. Aronin hiljaisuus antoi kuitenkin ymmärtää, että kyseessä oli se jengiläinen jota tuo oli ollut menossa tapaamaan, kun he olivat sattumalta törmänneet toisiinsa. Oli mukava nähdä Aronia pitkästä aikaa, sillä mies oli varmaan hänen ainoa ystävänsä nykyisessä Darlowissa. Nainen veti kuitenkin kasvoilleen tutun, ilmeettömän mutta kylmän katseen, kun he lähestyivät pitkää miestä. Aron esitteli hänet, mutta Katie ei tiennyt vielä tuon nimeä. Nainen kuitenkin nyökkäsi tervehdykseksi, tutkien miestä hiukan katseellaan. Tummiin pukeutunut, lävistyksiä ja X-tatuointi kaulassa kuten Aronillakin. Ihan hyvännäköinen, mutta sitä Katie ei kyllä myöntäisi ainakaan tuon kuullen. Parempi pitää etäisyyttä, sillä Katiellä ei ollut mitään aikomuksia sekaantua jengitoimintaan yhtään enempää.

Nimi: Cualacino

01.04.2019 23:18
Alan Drake - keskusta

Alan harppoi eteenpäin minkä jaloistaan pääsi. Hän oli lähtenyt Nuorisokodin turvallisesta ympäristöstä keskustaan ypöyksin, sillä hän tunsi tarvitsevansa raitista ilmaa muiltakin alueilta kuin tuon rakennuksen lähettyviltä. Idea oli kuitenkin alkanut nyt kaduttamaan Alania. Vaikka hän ei uskonut törmäävänsä ongelmiin, mies oli siitä huolimatta vainoharhainen kuullessaan ääniä tai havaitessaan kaukaisuudessa liikettä, jotka olivat joka kerta paljastuneet olevan satunnaisen vastaantulijan aiheuttamia. Tuo ajattelutapa raastoi hänen mielenrauhaansa ja sai miehen pälyilemään ympärilleen hermostuneena. Hän halusi olla varma siitä, ettei törmäisi yhteenkään hulluun. Alan pyrki pääsemään takaisin Nuorisokodille mahdollisimman nopeasti, sillä hän tuskin saisi mitään irti stressaamisesta. Hermostuneessa tilassa eteen katsominen tosin jäi vähäiseksi, ja sattuikin niin, että Alan onnistui kävelemään sivukujalta tullessaan suoraan päin kävelykatua kulkenutta miestä (David). Alan kompuroi pari askelta taaksepäin ja onnistui kuin onnistuikin pitämään tasapainonsa.
“Anteeksi,” Alan pahoitteli ja kohdisti katseensa pitkän miehen kasvoihin. Hän toivoi pääsevänsä livahtamaan paikalta vain anteeksipyynnön saattelemana.

Nimi: Zaaga

31.03.2019 23:04
Elijah Davis | Eteläinen keskusta

Elijah tiiraili Barzillain selän takaa, kuinka toinen yritti vaikeuksissaan saada varaston ovea auki. Lopulta kuului kumea, metallinen narahdus, ja ovi oli auki. Elijah väläytti hymyn Barzillaille astuessaan edellä sisään, ja katsoi kulmat kohotettuina ja kuiva naurahdus suullaan, miten poika työnsi tuolin oven eteen varmistukseksi. Hän ei tiennyt ollako helpottunut vai kauhuissaan.

Barzillain taskulamppua lukuun ottamatta varastossa oli pilkkopimeää, ja Elijah oli juurtunut paikoilleen avuttomana. Pian pari hassua lamppua kuitenkin napsahti päälle, toinen vilkkuen puoliksi rikkinäisenä ja toinen kovin himmeästi loistaen, mutta lamppuja ne silti. Elijah näki viimein ympärilleen. Ei se kummoinen ollut, mutta oudolla tapaa kodikas. Parempi sentään kuin tyhjä taivas ja peltiset seinät.

"Onhan tää ihan kodikas", Elijah hymäili katsellen ympäriinsä ja laski samalla reppunsa alas. Hän kääntyi Barzillain puoleen kädet takintaskussa, kohautti olkiaan ja virnisti varovaisesti. "Joten…. home tour?"

Nimi: Zaaga

31.03.2019 22:44
Kei Nakamura | Itäinen keskusta

Mustakahvainen puukko pyöri Kein käsissä ja katse tarkkaili ympäristöä, kun mies nojasi talonkulmaa vasten. Mustien kenkien kärjet olivat lumen ja loskan värjäämät, ja välillä Kei joutui koputtamaan jalkojaan asfalttia vasten ja ravistamaan päätään karkottaakseen päälle sataneet hippuset. Samalla miehen katse lipui taivaalle, ja paksut kulmakarvat kurtistuivat yhteen. Lumisade tulisi kestämään vielä tovin.

Kein katse siirtyi sameasta pilviverhosta jälleen lähiympäristöön. Itäisessä keskustassa oli yllättävän hiljaista, mutta sää varmaankin selitti osakseen asiaa. Lisäksi havainnot D.A.C.R.A:n partioista saivat vähintäänkin mutantit pysymään visusti sisätiloissa, mutta Keille juuri se oli syy, miksi hän odotti jengiläistään aution kadun rappeutuneeseen taloon nojaten. Aron saapuisi varmaankin pian paikalle, vaikka Kei olikin tunnettuun tapaansa ajoissa. Partio oli parempi hoitaa vielä, kun valoa oli jäljellä.

Nimi: Akit4

31.03.2019 22:18
Thomas Williams | Eteläinen Keskusta

Tom kohautti kulmiaan pitkän miehen revetessä nauramaan hänen kysymyksellensä. Hänen silmänsä tuijottivat Dragaa, kunnes lopulta hänen kysymykseensä vastattiin parilla toisia kysymyksiä. Thomas tuhahti. Vastaus oli ollut jälleen epätoivottu. Draga oli nimittäin tullut tajunneeksi, mitä tässä ajettiin takaa. Lisäsipä mies vielä sanoihinsa, että aikoisi jatkaa matkaansa.
Samuel mutisi Thomasin vierellä, mutta punapää sivuutti tulpansa. Sen sijaan huomion vei ilmassa kaikuvat hullun huudot. Thomas irvisti inhosta.
"Joo joo", hän huokaisi Dragan hoputukselle ja otti pari nopeaa askelta ottaakseen tuon kiinni. Onnekseen Thomas omasi pitkät jalat.

Tulpa ei tullut antaneeksi periksi. Se halusi Dragasta seuraa.
"Ole hiljaa...", kiharatukka mutisi itsekseen, tai tarkemmin ottaen Samuelille. Sitähän ei tosin ulkopuolinen voinut tietää. Pian hän puraisi hampaansa yhteen, kunnes lopulta heltyi. Tulpa ei jättäisi häntä rauhaan, jos ei saisi ääntään kuuluviin.
"Haluatko todella elää yksin?" Thomas kysyi Dragaan vilkaisten.
"Minulle kelpaisi seura".
Oikeasti sanat tulivat hänen näkymättömältä ystävältään.


Donna Howell | Keskusta

Aikansa kuluksi keskustan lähialueita tutkimaan lähteneen naisen askeleet iskeytyivät kerta toisensa jälkeen tien pintaan. Hänen tumma katseensa silmäili tyynenä ympäristöä ja toinen käsistään piteli ollallaan uskollista sorkkarautaa. Se oli aina ollut kätevä paitsi erinäisten rakenteiden murtamiseen, mutta myös itsepuolustukseen.
Nytkin naisen ote sen varresta tuli kiristyneeksi, kun hän kuuli jostain lähestyviä askeleita. Donnan askeleet vastasivat niihin suuntaamalla niitä kohti samalla, kun hänen silmänsä etsivät valppaana äänten aiheuttajaa. Jos se olisi hullu, saisi se sorkkaraudasta päähänsä välittömästi, mutta vielä järjissään oleva ihminen saattaisi saada mahdollisuuden armahdukseen, mikäli tuolla olisi jotain mielenkiintoista tarjottavanaan.

Nimi: Kira

31.03.2019 17:03
David Harmon - Keskusta

David käveli hitaasti, mutta rauhallisesti pitkin keskustaan vieviä katuja. Risti miehen kaulassa heilui askelten tahtiin. Päässään mies luetteli raamatun kappaleita. Tuon oli astuttava ulos temppelin suojista ja etsittävä lisää ruokaa sekä muita varusteita. Mies oli varma, että jumala kyllä ohjaisi hänet oikealle polulle. Oli se sitten ruokaa tai joku eksynyt sielu, jota Davidin tulisi katsoa ja ohjata. Mies ei tiennyt minne oli kävelemässä tai tarkalleen mitä oli etsimässä, mutta se löytäisi hänet.

Nimi: Akit4

27.03.2019 20:36
Justin Anderson | Esikaupunki

Justin vilkaisi sivusilmällä puukkonsa esiin kaivavaa Alessioa, mutta käänsi katseensa pian takaisin etsimään äänien aiheuttajaa. Hän tiedosti ärsyttävän hyvin hengästyvänsä, mutta jatkoi siitä huolimatta ripeitä askeleitaan. Siihen ei olisi hyvä jäädä lepäilemään.
Askeleet kuitenkin pysähtyivät ja Justinin katse kääntyi nopeasti Alessioon otteen olkapäässään tuntiessaan. Siitä huomio siirtyi veljen osoittamaan suuntaan, jota Justin alkoi valppaana silmäillä. Hän puristi kättään puukkonsa kahvan ympärille ja yritti vetää henkeä syvempään.
"Käydään listiin se?" hän ehdotti laskiessaan veljensä käden olaltaan, ja ottikin jo suunnakseen paikan, jossa Alessio oli jotain nähnyt. Tappaminen ei ollut millään tavalla mukavaa, ei edes, kun kyseessä oli tautinen, mutta Justin ei halunnut ottaa riskiä joutua myöhemmin tuon takia ongelmiin.

Nimi: Kira

27.03.2019 19:25
Draga Jones - Eteläinen keskusta

Edelleen ympärilleen vilkuillen Draga jatkoi matkaansa. Kai miehen täytyisi saataa pelastamansa heiveröinen ja Dragan mielestä hieman kummallinen poika takaisin rikkaiden alueelle. Tuo kuolisi yksin alle tunnissa. Kuullessaan ääntä läheltään Draga keskittyi taas hetkeksi pojan puheeseen. Kun poika oli puhunut alkoi Draga nauramaan.
"Ja mitä? Alkaisin sinun henkilökohtaiseksi henkivartiaksi?" Draga sanoi matalan hekotuksensa seasta.
"Jatkan matkaani etsimään, jotain hyödyllistä, jonka jälkeen menen takaisin kotiin. Siellä saan sentään nukuttua ilman huolta hulluista" Draga vastasi lopulta nuoren kysymykseen ja siirsi taas huomionsa eteenpäin. Jostain kuului hullun huutoa.
"Panehan vauhtia poika. En haluaisi listiä enää ketään tänään" mies sanoi vilkaisten nuorukaista ja kiristäessään tahtia. Rikkaiden alue alkoi jo näkyä ja Draga toivoi pojan asuvan lähessä. Miehellä ei ollut aikaa vahtia pentua, joka ei pystynyt puolustamaan itseään.

Nimi: Cualacino

26.03.2019 20:41
Adil Anand - keskustan lähialue

Reynan vastaus sai aikaan hieman omahyväisen hymyn Adilin kasvoille. Mies oli tyytyväinen naisen päätökseen. Sentään tuo näytti olevan yhtä järkevä kuin ennenkin ja teki, kuten Adil tahtoi ja kehotti.
“Hyvä,” mies sanoi vielä, tyytyväisyys ja jokseenkin tekaistu lempeys äänestä paistaen. Adil siirsi tumman katseensa ensin Reynaan ja sitten etuovelle, joka näkyi huoneeseen, jossa he olivat. Heidän varmasti olisi paras jatkaa matkaa heti kohti taloa, jossa Adil piti majaa nykyään. Tässä pölyisessä, hämyisessä talossa ei ollut heille enää mitään. Mies katsoi taas Reynaan, tällä kertaa kohttaen kulmaansa kysyvästi ja sanahti: “Mennäänkö?” Odottamatta vastausta Adil otti muutaman askeleen takaperin kohti ovea, katse yhä Reynassa.

August Cardei - läntinen keskusta

Lakian kysymys sai Augustin vilkaisemaan nuorta naista hämillään. Kysymyksen yllättävä luonne sai aikaan sen, ettei hän osannut oikein vastata siihen. Ei sillä, että hän olisi muutenkaan kunnollista vastausta toiselle suonut. Vieraiden ei tarvinnut tietää sellaisia yksityiskohtia hänestä. Siispä August vain katsoi reisiensä päällä lepääviä käsiään ja huokaisi kevyesti.
“En kai,” pitkätukka vastasi yksinkertaisen tökerösti. Valhe oli muutenkin ilmiselvä, mutta mitä muutakaan August olisi voinut sanoa? Mitä hän edes pelkäsi? Vieraita? Läheisten menettämistä? Agustin pelot olivat aivan liian henkilökohtaisia hänelle, jotta hän voisi sytyttää niillä keskustelua. Hän ei tosiaankaan ollut mikään sosiaalisten tilanteiden valtias. Siitä huolimatta August tunsi, että hänen täytyisi sanoa jotain. Hän oli ollut jo pitkään yksinäinen ja seura teki hyvää, mutta Lakia ei pystyisi pitämään keskustelua yllä itsekseen. Siispä hän avasi yllätykseksi suunsa uudelleen.
“Entä sä?” Kysymys kuulosti ehkä hieman omituiselta siihen nähden, ettei August itse ollut suoranaisesti antanut vastausta. Hän ei kuitenkaan kyennyt keksimään mitään muutakaan sanomista, joten hän tarttui helpoimpaan vaihtoehtoon.

Nimi: Tiuhti

26.03.2019 16:27
Lakia Sayyid | Läntinen keskusta

Tyttö aisti pienoisen helpotuksen käyneen pojassa, kun hän kysyi saman kysymyksen. Hän kyllä ymmärsi sen, koska ei luultavasti itsekään olisi keskinyt mitään sanottavaa, jos poika olisi kertonut saman kuin hän.

Kevyt hymynkare nousi Lakian suupielille, kun Gust vältteli suoraa katsekontaktia. Tyttö ei ottanut sitä itseensä, ei häntä haitannut jos toinen ei halunnut katsoa suoraan silmiin, ja helpottakseen itse pojan tilannetta hän katseli välillä muualle suoran tapittamisen sijaan.

Kävi ilmi, että Gustkaan ei ollut täysin amerikkalainen, vaan puoliksi romanialainen. Asia tuntui Lakiasta kiinnostavalta - hän kun ei edes tiennyt missä Romania oli -, mutta toisen jättäessä sanansa siihen, ei hän kehdannut udella enempää. Ehkäpä Gustillakaan ei ollut mikään helpoin lapsuus eikä halunnut kertoa siitä mitään, minkä Lakia hyvin ymmärsi.

Sen jälkeen Lakia ei osannut sanoa muuta, tuijotteli vain käsiinsä ja pohti ankarasti päässään, mistä he voisivat puhua. Ei hän oloaan kiusaantuneeksi tuntenut, mutta ei kovin mukavaksikaan. Salaa hän toivoi, että paikalle olisi eksynyt vähän puheliaampi tyyppi.

"Tuota", Lakia aloitti, mutta ei tiennyt miten olisi jatkanut. Hän vilkuili rappukäytävän seiniä ja puri alahuultaan. "Pelkäätkö sä jotain?"

Hänellä ei ollut aavistustakaan mistä moinen kysymys tuli - kenties hänen asunnossaan vaanivasta hämähäkistä -, mutta kysyipähän edes jotain ja viritti keskustelua.

Simon White | Esikaupunki

"Teen sitä, koska olen aina tehnytkin", Simon vastasi. "Ei sitä noin vain lopeteta."

Mies huokaisi ja nojasi päätään selkänojaan. Hän oli huomannut tytön ihmettelevän katseen. "Eikä se aina näin kamalaa ole. Huono päivä vain."

Hänen päivänsä nyt oli muutenkin ollut vähän huono sinä päivänä. Kirjoittaminen ei sujunut, sähköt eivät toimineet ja sitten pikkutyttö oli ilmaantunut hänen ovelleen. Tai ehkä se ei ollut niin huono juttu, koska hän ei voinut tämän nähden rypeä omassa surkeudessaan. Juominenkin saisi jäädä toiseen kertaan.

Jostain ulkoa kuului kova ulvahdus, mikä sai Simonin kääntämään katsettaan ikkunan suuntaan. Tautisia, hän ajatteli väsyneenä. Niitä sitten piisasi.
Hän katsahti tyttöön ja tunsi tavallaan sääliä tätä kohtaan. Jos hän ei olisi avannut ovea - kuten ei ensin aikonutkaan - tiedä sitten, miten toiselle olisi käynyt. Ei hyvin ainakaan.

Alessio Anderson | Esikaupunki

Alessio rypisti otsaansa veljensä "ehkä"-vastaukselle. Se ei tehnyt hänen oloaan ainakaan yhtään vakuuttunemmaksi, mutta eihän se toisen syy kuitenkaan ollut. Hän lähti seuraamaan Justinia nopein askelin ja yritti pysyä tasapainossa samalla, kun vilkuili kaikkiin mahdollisiin suuntiin.

Seuraavaksi, kun veli kysyi oliko Alessiolla puukko mukana, hän tuskistui, mutta nyökkäsi ilme suht peruslukemilla. Hänen kulmansa olivat kuitenkin huolestuneessa rypyssä.
Alessio kaivoi puukon laukustaan ja puristi sen kahvaa.
Hän näki jonkin, tai jonkun, vilahtavan kauempana talojen välistä, ja tarrasi nopeasti Justinin olkapäästä.
"Tuolla", hän osoitti taloja.

Barzillai May | Eteläinen keskusta

Varaston ovi jumitti, kuten tavallista, ja Barzillai joutui käyttämään kaiken voimansa sen auki saamiseen. Kun se sitten lopulta aukasi, hän piti sitä auki ja kehotti Elijahia menemään ensin. Varastossa oli pimeää, mutta uuden taskulamppunsa valolla Barzillai sai valaistua pojalle tien sisälle. Oven hän veti perässään kiinni ja työnsi vielä varastosta löytämänsä tuolin kahvan alle.

"Varmistukseksi", hän irvisti Elijahille ja koetti samalla omaksi huvikseen valokatkaisijaa, mutta yllättyikin kun kaksi lamppua napsahti päälle. Toinen vilkkui ja toinen näytti himmenevän entuudestaan, mutta silti hän oli asiasta enemmän kuin mielissään.

Barzillai laski reppunsa lattialle ja katsahti toiseen.
"Ole kuin kotonasi", hän virnisti.

Nimi: Zaaga

17.03.2019 00:01
Elijah Davis | Eteläinen keskusta

Elijah ei olisi ikinä voinut kuvitella ilahtuvansa siitä tiedosta, että hän pääsisi viettämään yönsä varastotilassa, mutta tässä sitä oltiin. Mikä tahansa katto pään päällä oli parempi kuin avoin taivas.
"Joo, mennään vaan", poika vastasi ja lähti seuraamaan Barzillaita.

//tästä voidaan varmaan suoraan skipata siihen että ne saapuu sinne varastolle?

Nimi: Akit4

11.03.2019 18:38
Park Minjae | Itäinen keskusta

Viileä tuuli puhalsi tyhjän kadun lävitse ja sai Minjaen värähtämään. Hän nosti kättään suunsa eteen ja henkäisi sille lämmintä ilmaa. Sen jälkeen oli toisen käden vuoro, jonka jälkeen niistä kumpikin oli palautunut takaisin käsikonsolin napeille. Poika istui vakiopaikallaan tyhjän kaupan graffitien peittämää ulkoseinää vasten, vierellään likainen muovipussi, jonka päälle hän oli levittänyt myytävät tavarat nähtäville. Pari vanhaa, ruosteista työkalua, sekä todennäköisesti jo pilaantunutta ruokaa. Ehkä joku tyhmä ne kuitenkin ottaisi. Tänään paikalle oli eksynyt vasta yksi ihminen, yksi vakioasiakkaista, joka kävi joka kerta ostamassa Minjaelta vanhoja ojista löydettyjä piikkejä. Mistä hän sitten sai piikitettävää, sitä Minjae ei tiennyt. Eikä häntä oikeastaan edes kiinnostanut. Typerä ukko ei ollut tainnut tajuta, että todennäköisesti hän osti lähes joka kerta saman piikin uudestaan, kun oli sen ensin hukannut. Tänäänkin Minjae oli saanut siitä korvaukseksi suklaapatukan, jonka hän oli sujauttanut samantien reppunsa suojiin.

Sihahdus pääsi pojan huulilta pelin loppuessa epäonnistumiseen. Minjae huokaisi pitääkseen itsensä tyynenä ja nojasi hetkeksi takaraivonsa seinän kovaa pintaa vasten. Vasta silloin hän tajusi, miten kylmissään hän olikaan. Aloillaan istuminen pakkasessa ei ollut hyvä idea. Hän kuitenkin hymähti ja hoiti ongelman pikaisella ravistelulla ja sormien heiluttelulla, jonka jälkeen hän palasi takaisin konsolinsa pariin. Ihan varmasti joku saapuisi vielä paikalle hieromaan kauppoja, kunhan hetken odottaisi...

Nimi: Akit4

01.03.2019 20:51
Justin Anderson | Esikaupunki

Justinin katse jäi tarkkailemaan äänen tulosuuntaan, mutta hän vilkaisi sivusilmällä Alessioon nähdessä tuon viittovan. Veli kysyi, oliko äänen aiheuttaja mahdollisesti tautinen. Justin kohautti olkiaan.
"Ehkä", hän vastasi itsekin käsillään. Mitään ei näkynyt, joten kolauksen alkuperää ei voinut sanoa varmaksi. Hyvällä tuurilla kyseessä olisi kuitenkin vain jokin ruokaa etsivä eläin.
"Ei jäädä ottamaan selvää", Justin lisäsi vielä kevyesti irvistäen ja muutti askeleitaan ripeämmiksi. Nuorukainen asetteli hermostuneena kasvojensa edessä olevaa huiviaan ja hän pohti mielessään puukon esiin ottamista. Nyt, kun he eivät olleet enää kaupungin syrjäisemmillä laitamilla, voisi ikäviä yllätyksiä tulla vastaan milloin vain.
"Onko sulla sun puukkos?" hän varmisti. Jokin rymisi jälleen jossakin viereisten talojen seassa, jonne Justin vilkuili varuillaan.


Thomas Williams | Eteläinen keskusta

Thomas tuhahti Dragan sanoessa arvanneensa, ettei hän liikkunut paljoa ulkoa. Ei kai Tom ollut niin avuttoman oloinen? Samuel tirskahti, saaden sitten mulkaisun Thomakselta. Punatukka ei kuitenkaan sanonut tulpalleen mitään, vaan askelsi pitkän miehen perään. Samuel kuunteli uteliaana Dragan sanoja.
"Jatkaa minne?" Samuel kysyi ja Tom huokaisi. Ei mennyt kauaakaan, kun Thomas toisti Samuelin kysymyksen Dragalle, tulpansa kun ei jättäisi häntä rauhaan ennen kuin olisi saanut kysymyksensä miehen korviin. Seuraavatkin Thomaksen sanat olivat suoraan Samuelin suusta.
"Miksi mennä minnekään, kun voisit ihan hyvin jäädä rikkaalle alueelle?" Thomas kysyi hieman vastahakoisesti samalla Samuelia mulkoillen. Tulpa todella yritti kehitellä heidän löytämästään kaapista heille selustan turvaajaa.

Nimi: Trithan

28.02.2019 19:27
Eugenia Cardei / Esikaupunki

Simon ei vastannut tytön toiseen kysymykseen, ja Eugenia puri hiukan huultaan turhautuneena. Hän todella halusi tietää, liiallinen uteliaisuus oli ehkä huono luonteenpiirre, mutta ei hän sille ainakaan nyt mitään voinut. Eugenia tuhahti hiljaa miehen kertoessa että kirjoittaminen oli ihan helvetin vaikeaa. Hän oli tottunut siihen että aikuiset kiroilivat, varsinkin tuommoiset viinanhajuiset miehet, sen takia tuon raju kielenkäyttö ei hetkauttanut Eugeniaa.
"Miksi sitten teet sitä? Ei ole niinkuin kukaan pakottaa tässä tilanteessa", Eugenia sanoi, katsoen sitten hämärän huoneen kattoa. Kirjoittaminen ei näyttänyt hauskalta Simonille, joka tuskaillen nakkasi välineensä kauemmas. Ei tyttö voinut mitenkään ymmärtää, miksi Simon kiusasi itseään sillä tavalla. Edes silloin, kun kaupunki ei ollut tälläisessä tilanteessa, miksi tuhlata aikaansa johonkin mistä ei selvästikään pitänyt?
Hajamielisesti Eugenia värkkäsi hiuksillaan, avaten ne ja alkaen letittämään niitä uudestaan kahdelle, päänmyötäiselle letille. Ehkä se oli hämärä nurkka tai Simonin sohvalla murjottaminen jotka saivat Eugenian tuntemaan olonsa hiukan rennommaksi, mutta sentään hän ei ollut enää kauhusta kankeana.

Reyna Grimes / Hylätty talo

Reyna hieroi ranteitaan, pitäen katseensa Adilissa. Mies ei vastannut heti, mutta ei se naista juurikaan haitannut - eipä heillä mikään kiire ollut. Adil kuitenkin kertoi lopulta heidän olevan jossain tien lähistöllä, ja Reyna nyökkäsi. Ei hän tiennyt mistä tiestä tuo puhui, mutta oliko sillä väliä hänen tilanteessaan? Reyna joutuisi kuitenkin vain seuraamaan Adilia ja tekemään mitä mies käski, tai hän olisi pulassa.
"Tietenkin", nainen sanahti hiljaa vastauksena Adilin kysymykseen, oliko hän tulossa miehen kotiin. Taaskaan Reynalla ei tuskin ollut vaihtoehtoa, joten naisen oli pakko myöntyä. Hitaasti Reyna liikkui lähemmäs Adilia, pitäen varovaisen katseensa tummapiirteisessä miehessä. Olivatko he lähdössä, vai jäämässä taloon vielä pidemmäksi aikaa? Itse hän ei uskaltanut alkaa vaatimaan tai käskemään mitään, vaan seuraisi Adilin ohjeita. Reyna oli jo kauan sitten oppinut, että se oli parhain tapa välttyä kivulta tai huudolta.

Nimi: Cualacino

24.02.2019 23:44
Adil Anand - hylätty talo

Adil ei ollut varma, oliko hänen äskeinen päätöksensä hyvä vai huono, mutta hän tiesi, ettei olisi kyennyt tuottamaan yhtään enempää kärsimystä Reynalle. Tuokin oli kokenut menetyksen heidän poikansa kuoltua, ja vaikkei se tehnyt naisesta yhtään vähempää syyllistä, oli tuo silti saanut kärsiä sitäkin kautta. Lisäksi Adil oli ehtinyt uhkailla Reynaa jo tarpeeksi, sekä ennen, että jälkeen tuon karkumatkan. Kenties säälin pisto hänen rinnassaan sai miehen sydämen pehmenemään. Kuitenkin perimmäisin syy sille, miksi Adil oli viimein katkaissut teipin naisen ranteiden ympäriltä, oli se valitettava fakta, että syvällä sisimmissään mies yhä rakasti Reynaa. Vaikka Adilin käsitys rakkaudesta oli sairas ja kiero, tunteet olivat samanlaisia kuin kellä tahansa. Reynan tappaminen veisi naisen pois hänen elämästään, eikä hän voisi satuttaa itseään sillä tavoin. Vaikka jotkut olisivatkin luonnehtineet Adilia sydämettömäksi, asia oli päinvastainen ‒ Adililla oli liian vahvat tunteet, joita hän ei osannut hallita, ja jotka sen seurauksena vääristyivät kamaliin tekoihin.

Adil ei vastannut Reynan kysymykseen heti, kun se tuli ilmoille. Sen sijaan hän katseli hetken ympärilleen hämärässä huoneessa. Tummat silmät kävivät läpi pölyyntyneitä huonekaluja. Viimein mies kääntyi takaisin Reynan puoleen.
“Ei kaukana tiestä”, hän vastasi yksinkertaisesti. Hänen äänensä oli huomattavasti erilainen verrattuna aikaisempaan. Siitä oli kadonnut kaikki terä, ja jäljellä oli rauhallinen tyyneys. “Kotiini ei ole pitkä matka. Kai tulet mukaan?” Kysymys, johon Adil oli lopettanut, oli pikemminkin uhkaus naamioituna. Hän tahtoi antaa Reynalle muodon vuoksi valinnanvapauden, jota todellisuudessa ei ollut edes olemassa.

August Cardei - läntinen keskusta

August puraisi huultaan, sinisten silmien katse harhautuen kaukaisuuteen. Nuorukainen ei osannut sanoa mitään Lakian taustatarinaan. Augustin oli vaikea reagoida toisten vastoinkäymisiin, etenkin jos hän ei tuntenut kyseistä henkilöä. Hän kuitenkin yritti saada jotain sanottavaa kasaan päässään, mutta onneksi Lakia ehti esittää hänelle saman kysymyksen, jonka pitkätukka oli kysynyt tuolta. Se säästi hänet sanomasta mitään teennäisiä pahoitteluita, jotka olisivat varmasti tehneet heidän kummankin olon epämukavaksi. Nuorukaisen katse hakeutui toiseen, jääden jokseenkin vailinaisesti hakemaan katsekontaktia. Katsekontaktiin ei kuitenkaan aivan päästy, vaan nuorukainen väisteli toisen katsetta aika ajoin, palaten kuitenkin aina takaisin. Vaikka August ei varsinaisesti näyttänyt mitenkään jännittyneeltä, oli hänen kehonsa tietyllä tapaa valmiustilassa. Rennoksi yksi kysymys ei Augustia luonnollisesti ollut saanut, mutta sentään hetki sitten vaivannut kiusaantuneisuus oli kadonnut. Vastauksena Lakian kysymykseen August pudisti päätään pikaisesti, samalla aloittaen selittämään: “En, vain äitini on täältä kotoisin. Isäni oli Romaniasta, ja asuinkin lapsuuteni siellä.” Mitään kovinkaan iloisia muistoja hänelläkään ei lapsuudesta ollut, mutta Lakian tuskin tarvitsi tietää mitään tuntemattoman nuoren miehen elämästä. Tuolla oli ollut vakavempia ongelmia elämässään kuin Augustilla, minkä lisäksi negatiivisista asioista mainitseminen toisi kiusallisen ilmapiirin takaisin. Sitä paitsi, ei August edes pitänyt asioiden kertomisesta tuntemattomille, joten kukaan ei hävinnyt mitään asioiden jäädessä peittoon.

Nimi: Tiuhti

20.02.2019 08:41
Lakia Sayyid | Läntinen keskusta

Tuntemattoman pojan suusta tuli lyhyt vastaus ”Gust”, johon Lakia nyökkäsi ja pohti päässään, mahtoiko se olla lyhenne jostain. Hän ei ollut koskaan törmännyt pelkästään ”Gust”-nimisiin miehiin, ja jos se oli lyhenne, se oli paljon mielenkiintoisempaa niin.
Lakia oli ajatellessaan katsellut ulos, ja käännähti takaisin Gustin puoleen kun tuo kysyi hänen kotimaastaan, tarkentaen perään tarkoittaneen lähinnä tämän aksenttia. Lakia hymyili hennosti ja suuntasi katseensa käsiinsä, joilla nyppi rispaantuneita housujaan. Polvien kohdilta ne olivat jo aika puhki.
”Syyriasta”, tyttö vastasi. ”Mutta lapsuuteni olen asunut Saksassa, kun tilanne kävi pahaksi kotona. En tosin muista siitä mitään, kun olin niin pieni.”
Lakia huokaisi itsekseen ja muisteli isoveljeään. Oli kamalaa kun ei tiennyt, mitä toiselle kuului ja oliko tämä enää edes elossa.
”Entä sinä?” Lakia kysyi nopeasti saadakseen ikävät ajatukset muualle. ”Oletko sä puhdas amerikkalainen?”

Simon White | Esikaupunki

Mies huokaisi. Tyttö kyseli liikaa, eikä hän pitänyt siitä. Siksi Simon jätti myös vastaamatta. Tai oikeastaan hän jätti vastaamatta siksi, koska ei tiennyt, mitä olisi pitänyt vastata. Ei hän itsekään tiennyt millaisia asioita kirjoitti, kun lauseet ja sanat joita hän oli laittanut ylös, eivät olleet juuri ollenkaan yhteydessä toisiinsa.
Eugenian seuraavaan kysymykseen miehellä kuitenkin oli vastaus heti valmiina:
”Ihan helvetin vaikeaa.” Simon ei ajatellut oliko niin soveliasta kiroilla tytön kuullen, mutta kaipa tuo oli sitä ennenkin elämässään kuullut.
Mies nosti päänsä nojalta ja vaihtoi parempaan asentoon. Risti-istunnassa Simon kuvitteli ikään kuin meditoivansa, minkä vuoksi ajatuksetkin juoksivat paremmin ja ideoita syntyi kuin itsestään. Vaan ei tietenkään silloin, kun hän sitä juuri kaipasi, joten turhautuneena Simon nakkasi kirjoitusvälineet sohvan toiseen päähän ja jäi tuijottamaan poissaolevasti lattiaan.

Alessio Anderson | Esikaupunki

Justin totesi pärjäävänsä, lisäten perään vielä, että sanoisi kyllä jos kaipaisi hengähdystaukoa. Alessio nyökkäsi tyytyväisenä ja asteli veljensä vierellä melko rauhallisin mielin. Mutta kun Justin pää liikahti nopeasti yhteen tiettyyn suuntaan, Alession sydän alkoi takoa vähän kiivaammin. Toinen oli ihan varmasti kuullut jotain.
Alessio katsoi sinne minne velikin, joka oli juuri viittonut kuulleensa jotain. Italiano ei nähnyt mitään poikkeavaa, joten hän kääntyi Justiniin päin otsa kysyvässä rypyssä.
”Tautinen?” hän viittoi toiselle.

Barzillai May | Eteläinen keskusta

Elijahin reaktio hieman huvitti Barzillaita, kun tuo ensin tuijotti häntä hetken suu auki ja vastasi sitten myöntävästi helpottuneen hymyn koristaessa kasvojaan. Barzillai ei tiennyt, oliko se hyvä vai huono asia, että oli alkanut pitää pojasta. Jotain toisessa kuitenkin oli, mikä häntä kiinnosti.

Barzillai nosti reppunsa selkään ja katsoi Elijahiin, kun tuo kysyi missä hän asui.
”Aika tässä lähellä, yhden kerrostalon varastotiloissa”, nuorukainen vastasi ja kohautti olkiaan. ”Ainakin toistaiseksi.”

”Onko sulla kaikki mukana?” Barzillai kysyi vielä toiselta, varmistettuaan vielä ympäristön olevan turvallinen poistumiseen.

Nimi: Kira

17.02.2019 14:24
Calypso Martin - Eteläinen keskusta

Miehen vastaus oli hyvin yksinkertainen ja lyhyt. Nainen kallisti hieman päätään ja siirsi kädet lanteilleen katsellessaan miestä.
"Jaha" tuo vastasi lyhyesti miehelle ja vilkaisi sitte ympärilleen. Vaikka mies olikin auttanut hullun tappamisessa, mutta silti naine ei luottanut tuohen. Enempää ei Calypso osannut sanoa, eikä oikeastaan tiennyt halusiko toinenkaan mitään kunnollista keskustelua aloittaa.
//Sori mut aivot ei toimi XD//

Draga Jones - Eteläinen keskusta

Draga vilkaisi ympärilleen tarkistaakseen näkyikö lähellä liikettä. Thomas sanoi asuvansa rikkaiden alueella ja se sai miehen hieman tuhahatamaan. Toinen myös ilmoitti, ettei sen enempää liikkunut ulkona.
"No sen arvasin" mies sanoi ja lähti taas liikkeelle. Tuolla ei ollut varsinaista päämäärää, mutta huomasi pojan roikkuvan mukana.
"Pakko liikkua jos meinasin selvitä hengissä" mies vastasi vilkaisten poikaa. Hieman miettien Draga katsoi nuorempaa. Tuo ei välttämättä selviäisi yksinään ulkona, kun otettiin huomioon missä toinen asui.
"Kuule poika. Hidastat miun matkaa aika suurella todennäköisyydellä, joten voin saattaa sut takasin kotiis ja jatkaa matkaa siitä" Draga selitti katsellen ympärilleen rsamalle reippaasti kävellen.

Nimi: Zaaga

28.01.2019 20:06
Elijah Davis / Eteläinen keskusta

Koko ajan kylmältä vaikuttanut naama kaartui pehmeään virneeseen, ja Elijah jäi tuijottamaan hetkeksi Barzillaita ihmetyksen vallatessa, ennen kuin käänsi katseensa nopeasti pois.

Barzillain seuraavat sanat saivat Elijahin kuitenkin nostamaan päänsä ja katsomaan toista suu auki. Barzillai oli huolissaan hänestä. Tai niin Elijah sen tulkitsi - saattoihan olla, että toisesta tuntui vain julmalta jättää Elijah oman onnensa nojaan sen kaiken jälkeen, mutta jokin Barzillain äänessä sai hänet uskomaan, että toinen poika oli vilpitön.

Hän oli samaan aikaan niin kiitollinen ja häpeissään, ettei pystynyt muuta kuin hymyilemään pystymättä peittämään helpottuneisuuttaan. "Okei."

Elijah varmisti kaiken tavaransa olevan mukana, ja katsoi sitten Barzillaihin odottavana. Hän ei muista milloin viimeksi olisi tuntenut olonsa niin turvalliseksi, mutta toisella pojalla oli sellainen vaikutus. Hänestä tuntui helpottavalta nukkua kerrankin yö katon alla täytymättä pelätä oman henkensä puolesta - tai niin Elijah ainakin oletti.
"Missä sä tarkalleen ottaen asut?" hän kysyi.

Nimi: Trithan

25.01.2019 13:15
Reyna Grimes / Hylätty talo

Reyna jännittyi hetkeksi melkein kauhuissaan, kun Adil yhtäkkiä lähestyi häntä puukon kanssa. Mitä mies oikein aikoi?! Ei Reyna ollut valmis kuolemaan! Mies kuitenkin työnsi hänet vain kauemmas seinästä, ja pian nainen tunsi miten teippi katkesi. Reyna repi sen nopeasti irti, liima repien hänen ihoaan ikävästi. Nainen suuntasi hämmentyneen, melkein pelokkaan katseensa taas Adiliin. Eikö Adil aikonutkaan satuttaa Reynaa? No, ainakaan enempää kuin mies oli jo ehtinyt.
"Minä olen", Reyna sanoi hiljaa, vetäen kätensä eteensä ja hieroen ranteitaan. Olkapäihinkin sattui, kun ne olivat olleet yhdessä asennossa niin pitkään. Toki hänellä sattui myös moneen muuhunkin paikkaan, johon oli varmaan muodostumassa mustelmia.
"Missä me olemme?" Reyna kysyi sitten, katsellen tarkemmin ympärilleen. Hämärä talo, jota hän ei tunnistanut. Oliko Adil tuonut hänet tänne vain tätä varten, vai oliko tämä kenties miehen nykyinen asuinpaikka? Reyna ei tiennyt.

Nimi: Cualacino

24.01.2019 17:51
Adil Anand - hylätty talo

Reynan surkea, kyynelehtivä katse sai Adilin henkäisemään syvään. Miehen nyrkki puristui hetkeksi kasaan hänen tarkan katseensa käydessä naista läpi. Naisen sanat saivat miehen katseen haparoimaan. Hän ei ollut varma uskoako tuon sanoja. Reyna oli pettänyt hänet jo aiemmin, miksei tuo punoisi kieroja juonia juuri nyt? Tuon anteeksipyyntö vaikutti kuitenkin vilpittömältä Reynan ahdingon paistaessa läpi tuon tumman katseen ollessa kiinnittyneenä Adiliin. Se sai miehen ärähtämään hermostuneeseen sävyyn ja lähestymään Reynaa tihein askelin, samalla vetäen puukon vyöllään olevasta tupesta. Kun mies saavutti Reynan, hän työnsi tuota kauemmas seinästä, päästäkseen käsiksi tuon selän taakse sidottuihin käsiin. Hän ei tiennyt oliko päätös hyvä, mutta hän katkaisi teipin puukollaan naisen ranteiden ympäriltä.
“Ehkä olet oppinut läksysi”, mies sanoi viimein.

Nimi: Akit4

22.01.2019 19:43
Thomas Williams | Eteläinen keskusta

Draga ei tullut vastanneeksi Thomaksen esittämiin kysymyksiin nuoren haluamalla tavalla, jolloin hän hymähti silmäkulmansa nykäistessä. Ei sitten. Kenties hänen pitäisi vain odotella kärsivällisesti, vaikkei kärsivällisyys ollutkaan hänen vahvin piirteensä, ja yrittää myöhemmin uudestaan. Hän piti kasvonsa neutraalina ja kohdisti katseensa pysähtyneeseen mieheen, lopettaen itsekin kävelynsä. Draga uteli, mistä hän oli tullut sinne. Thomas pohti hetken tilannetta, mutta Samuel vaati kertomaan. No jaa, kaipa Dragasta saisi ihan hyvän henkivartijan kotiin asti.
"Rikkaan naapuruston suunnalta", Tom mutisi ja huokaisi toisen miehen todetessa, ettei hän vaikuttanut liikkuvan ulkona paljoa.
"En liikukaan", hän totesi kuivasti ja vilkuili jälleen levottomasti ympärilleen, "Sinä sen sijaan taidat liikkua?"


Justin Anderson | Esikaupunki

Lumihiutaleiden matkaa taivaalta maahan silmillään seuraillen Justin virnisti Alessiolle.
"Niinpä tietenkin", Justin tokaisi italianoon vilkaisten. Veljen viluherkkyys oli kieltämättä käynyt selväksi jo useasti. Sentään Alessio jaksoi jopa naurahtaa asialle, mutta Justin ei saanut syyttävää ääntä mielessään vaikenemaan täysin. Silti hän jätti kevyen virneensä huulilleen, jopa silloin, kun Alessio otti puheeksi hänen hengästymisensä.
"Mä pärjään kyllä", nuorempi vakuutteli hymähtäen.
"Mutta lupaan sanoo, jos tarvinki taukoo", hän lisäsi.
Jostain kaikui kolahdus, jolloin Justinin katse singahti äänen suuntaan. Hän tarkkaili ympäristöä nopein silmänliikkein, samalla Alessiolle viittoen.
"Tuolla taitaa olla jotain", hän kertoi askeleitaan tihentäen, "Ollaan hiljempaa."

Nimi: Trithan

21.01.2019 13:45
Eugenia Cardei / Esikaupunki

Simonin vastaus jätti Eugenian hiukan pettyneeksi, kun hän ei saanutkaan kunnollista vastausta kysymykseensä. Asioita, se ei kertonut paljoa. Tyttö puri hiukan huultaan, pohtien hetken kehtaisisiko hän kysyä enempää. Uteliaisuus voitti kuitenkin jännityksen ja pelon, ja Eugenia kysyi taas:
"Minkälaisia asioita?" Eugenia seurasi katseellaan miten mies otti kulauksen pullostaan. Miksi mies teki niin? Hän ei vieläkään ymmärtänyt mitenkään, miksi ihmiset joivat alkoholia. Se ei vaikuttanut mukavalta, varsinkin niiden kohdalla jotka alkoivat käyttäytymään väkivaltaisesti sen takia.
"Onko se noin vaikeaa?" Eugenia kysyi myös, kun Simon vaikutti turhautuneelta ja nojasi päätään taakse. Kirjailijan ammatti ei näyttänyt kovinkaan houkuttelevalta, jos se oli noin tuskallista touhua.

Reyna Grimes / Hylätty talo

Adilin tuima katse sai kyynelet kerääntymään taas Reynan silmiin. Nainen ei voinut enää ajatella selkeästi, ja kaikki erilaiset tunteet täyttivät hänet. Voi miten hänellä oli ollut ikävä Adilia. Mies oli vihainen nyt, mutta kyllä he voisivat työskennellä tämän läpi, ja mies voisi olla parempi. Ja he voisivat olla onnellisia. Nyt Reynan täytyi vain saada tuo rauhoittumaan, ja tajuamaan kuinka paljon Reyna tuota rakasti.
"Ei olisi, olet oikeassa", nainen sanoi hiljaa, pitäen katsekontaktin Adilin kanssa. "Anna anteeksi, lupaan etten tee sitä enää ikinä", Reyna jatkoi, niiskaissen hiljaa sanojensa jälkeen. Hän ei tiennyt tarkoittiko sitä, mutta sillä hetkellä sanat tuntuivat oikealla.
"Adil... minä..."

©2019 mσrвus - suntuubi.com